Järjestöt: Kokoomuksen ehdotukset kehitysyhteistyöstä ovat lyhytnäköisiä

Kokoomuksen varapuheenjohtaja Elina Valtonen (kok.) ehdotti Ilta-Sanomien haastattelussa (21.3.) nykyisten kehitysyhteistyön määrärahojen siirtämistä Ukrainan tukemiseen. Valtosen lehdelle antaman haastattelun perusteella ehdotus koskee satoja miljoonia euroja. 

”Ukrainan tukeminen kehitysyhteistyömäärärahoilla on välttämätöntä, kuten Valtonen sanoo. Mutta olemme huolissamme siitä, että ehdotus tarkoittaisi selän kääntämistä maailman muille akuuteille kriiseille ja hauraimmassa asemassa oleville ihmisille. Tälläkin hetkellä esimerkiksi Afrikan sarvessa on käynnissä vakava ruokakriisi, jossa jo nyt ihmiset kuolevat päivittäin nälkään”, sanoo Fingon kehityspolitiikan asiantuntija Silla Ristimäki. 

Suomen tuki Ukrainalle on ollut 29 miljoonaa euroa vuosille 2021–2024 jo ennen Venäjän 2022 hyökkäystä Ukrainaan. Hyökkäyksen jälkeen lisätukea Ukrainaan on osoitettu yhteensä 92 miljoonaa euroa kehitysyhteistyöhön ja humanitaariseen apuun.  

”Viime vuonna YK:n hätäapuvetoomuksen rahoitusaste Ukrainaan oli yli 84 prosenttia. Luku on poikkeuksellisen korkea. Ukrainaa täytyy tukea maan omista tarpeista käsin”, Ristimäki sanoo. 

Valtonen nosti Ilta-Sanomien haastattelussa lisäksi esiin, että ”jos jokin hallinto on avoimesti hyökkäyssotaa käyvän Venäjän takana, niin uskon, että suomalaisen veronmaksajan eurot eivät kuulu sen hallinnon tukemiseen.” Fingon Silla Ristimäki toivoo, että Valtonen tarkentaisi, mihin valtioihin hän viittaa, jotta on mahdollista arvioida, tekeekö Suomi kehitysyhteistyötä kyseisten maiden kanssa.  

“Suomen kehitysyhteistyöllä ei tietenkään pidä mahdollistaa ihmisoikeusloukkauksia. Mutta jos Suomi ja EU hylkäävät kehitysyhteistyön pitkäjänteisiä kumppanimaita, se voi ajaa niitä autoritääristen maiden, kuten Venäjän ja Kiinan kainaloon. Samaan aikaan kärsimään joutuisivat kansalaiset, jotka eivät ole vastuussa valtioiden äänestyspäätöksistä. Esimerkiksi kansalaisjärjestöt tekevät kehitysyhteistyötä tiiviisti yhdessä paikallisten kumppanijärjestöjen kanssa – näin on mahdollista tukea hauraimmassa asemassa olevia ihmisiä ilman, että tuetaan maan hallintoa.” 

Suomen YK-liiton toiminnanjohtaja Helena Laukko muistuttaa, ettei mitään maita tule sulkea ulos vuoropuhelusta, eikä humanitaarinen apu voi olla riippuvainen maiden hallituksista, vaan sitä tulee antaa kaikille tarvitseville. Usein eniten apua tarvitsevat kriisien keskellä olevat lapset ja naiset. 

”Tärkeintä on ymmärtää se, mitä kehitysyhteistyöllä tehdään: sen avulla tuetaan usein epävakaissa maissa juuri päinvastaista kehitystä, mitä Venäjä ajaa. Kehitysyhteistyön tavoitteena on edistää demokratiaa ja ihmisoikeuksia, eikä lisätä vastakkainasettelua”, Laukko sanoo. 

Valtiovarainministeriö nosti viime viikolla esiin, että kehitysyhteistyötä voisi sopeuttaa noin 200–300 miljoonalla eurolla. Kokoomus on aiemmin ehdottanut kehitysyhteistyön rahoituksen siirtämistä satojen miljoonien eurojen arvosta niin kutsuttuihin finanssisijoituksiin. Planin vaikuttamisen asiantuntija Niina Ratilainen pitää ehdotuksia huolestuttavina. 

”Jos kaikki ehdotukset toteutuisivat ja kohdistuisivat varsinaiseen kehitysyhteistyöhön, rahoitusta ei käytännössä jäisi mihinkään muuhun kuin Ukrainan tukeen. Naisten ja tyttöjen aseman ja oikeuksien vahvistaminen on yksi Suomen kehityspolitiikan päätavoitteista. Leikkaukset vaikeuttaisivat olennaisesti työtä tyttöjen koulutuksen, seksuaali- ja lisääntymispalveluiden puolesta sekä haitallisia asenteita ja sukupuolittunutta väkivaltaa vastaan”, Ratilainen sanoo. 

Silla Ristimäki kaipaa puolueilta avauksia Suomen kansainvälisen aseman ja vastuunkannon kehittämiseksi.  

”Maailma on limittäisten kriisien kourissa ja kehitysyhteistyö on yksi keino, jolla turvaamme maailman vakautta. Siksi tarvitaan avauksia siitä, miten Suomi profiloituu kriisien ratkaisijana ja rauhanrakentajana. Miten puutumme esimerkiksi eriarvoisuuteen ja ihmisoikeuksien polkemiseen, jotka ovat kriisien ja konfliktien juurisyitä? Maailman vakaus on monin tavoin Suomenkin etu”, Ristimäki kysyy.