(IPS) -- Pinar Selek on professori, kirjoittaja, ihmisoikeusaktivisti ja Turkin viranomaisten mukaan myös terroristi. Selekin väitetään tehneen pommi-iskun Istanbulin maustebasaariin 25 vuotta sitten.

Selek on vapautettu syytteistä neljä kertaa, mutta viimeisin vapauttava tuomio on nyt kumottu ja muutettu elinkautiseksi.

”Neljä tutkimusta viittasi kaasuräjähdykseen, mutta myöhemmin viranomaiset sanoivat sen olleen pommi ja että minä olin vienyt sen paikalleen”, Selek kertoo.

”Tämä on kafkamaista. Syyte perustuu erään kurdimiehen todistukseen, että me veimme pommin yhdessä. Myöhemmin hän sanoi tunnustaneensa, koska häntä kidutettiin, ja ettei hän edes tunne minua. Tällä hetkellä hän on vapaana miehenä Turkissa ja minä olen maanpaossa.”

Viime kesänä Turkin korkein oikeus kumosi Selekin aiemman, vapauttavan tuomion, ja tammikuussa istanbulilainen tuomioistuin julkaisi hänestä kansainvälisen pidätysmääräyksen.

Selekin asianajaja Martin Pradelin mukaan juttu on puhtaasti poliittinen.

”En ole koskaan kuullut toisesta oikeusjutusta, jota on jatkettu 25 vuotta ilman minkäänlaisia todisteita. Puhumattakaan siitä, että Pinar on vapautettu syytteistä neljä kertaa”, Pradel toteaa.

”Koska hän on nykyään Ranskan kansalainen, valtion pitää suojella häntä. Jos niin ei tapahdu, vetoamme Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.”

Tutkija ja aktivisti

Pinar Selek syntyi 51 vuotta sitten istanbulilaisten vasemmistoaktivistien perheeseen. Hän on omistanut elämänsä Turkissa näkymättömiksi pakotettujen ryhmien – naiset, kurdit, prostituoidut, romanit, homoseksuaalit, armenialaiset – esiin nostamiselle.

Tutkijan ja aktivistin roolit yhdistänyt Selek joutui vankilaan vuonna 1998 kieltäydyttyään luovuttamasta erään sosiologisen tutkimuksensa kurdiyhteyshenkilöiden nimilistaa.

Runsaan kahden vankilavuoden aikana häntä kidutettiin ja hän osallistui nälkälakkoon, johon liittyneistä vangeista kymmenet kuolivat.

Vapautuksensa jälkeen hän oli mukana perustamassa Amargia, pioneerityötä tekevää turkkilaista feministiorganisaatiota sekä Turkin ensimmäistä feminististä kirjakauppaa.

Kirjakaupan hyllyillä on myös hänen kirjoittamiaan kirjoja, mutta itse Selekiä ei ole kaupassa näkynyt sitten vuoden 2009. Hän sai Ranskan kansalaisuuden vuonna 2017, ja asuu nykyään Nizzassa, jossa opettaa Côte d’Azurin yliopistossa.

Kurdeista ei saa puhua

Espanjalainen, Istanbulissa asuva journalisti ja analyytikko Ilya Topper tulkitsee Pinar Selekiä vastaan nostetut syytteet osaksi brutaalia kampanjaa, jolla yritetään estää keskustelu kurdien vaatimuksista.

”Noin vuoteen 2005 asti joutui vuosikausiksi vankilaan, jos sattui olemaan sadan metrin säteellä mielenosoituksesta, jossa kannettiin banderollia, jonka teksti etäisestikin muistutti jotakin Kurdistanin työväenpuolueen jonkun jäsenen joskus lausumaa”, Topper kärjistää.

”Vielä runsas vuosikymmen sitten kurdialueiden pormestareita rangaistiin kurdin puhumisesta. Rikos oli olemattoman kielen puhuminen. Vuonna 2011 kurdipormestari sai puolitoista vuotta vankeutta ja 1 500 euron sakot siksi, että oli nimennyt kaupungin erään puiston 1700-luvulla eläneen kurdirunoilija Ehmedi Xariin mukaan. Kirjailija ei sinänsä ollut ongelmallinen, mutta hänen sukunimensä aloittavaa x-kirjainta ei ole turkissa, vain kurdin kielessä”, Topper kertoo.

”Oikeudenkäynti Selekiä vastaan korostaa Turkin oikeuslaitoksen rappeutumista. Maassa voi joutua vankilaan mistä hyvänsä syystä.”

Huoli Turkkiin jääneestä perheestä

Ihmisoikeusjärjestöt ovat tuominneet Selekin syyttämisen. Human Rights Watch kutsuu sitä rikosoikeusjärjestelmän vääristymäksi ja kansainvälinen Pen-klubi on ottanut hänet vainottujen kirjailijoiden listalleen.

”Minun oikeudenkäyntini on yksi Turkkiin juurtuneen pahuuden merkeistä. Se heijastelee sekä autoritaarisen hallinnon jatkuvuutta että sorron välineitä”, Selek sanoo.

Pinar Selek on huolestunut oikeudenkäynnin vaikutuksesta hänen Turkkiin jääneeseen perheeseensä, mutta myös omasta puolestaan.

”Minut on tuomittu verilöylystä ja minun matkustamistani saatetaan rajoittaa jopa Ranskan sisällä. Turkki myös vaatii miljoonia korvaukseksi tuhon ja kuoleman tuottamisesta.”

Toistaiseksi varmaa on vain se, että hän jatkaa työtään yliopistolla, samoin puheiden pitämistä ja tapahtumien, kuten mielenosoitusten järjestämistä. ”Maanpako on vienyt minut omasta maastani, mutta ei kadulta.”