Palestiinan tunnetuin runoilija Mahmoud Darwish kuvaili Gazaa kerran paikkana, jossa ”lapsilla ei ole lapsuutta eikä vanhoilla miehillä vanhuutta”.

Nuo sanat kaikuivat mielessäni operaatio Cast Leadin (Valettu lyijy) aikana. Se oli Israelin vuodenvaihteessa 2008–2009 tekemä laaja hyökkäys Gazaan. Kuten monet muutkin Gazassa, odotin silloin kuolevani.

Työskentelin silloin toimittajana. Pommien sadellessa ajattelin, että pian minustakin tulee ”sivuvahinko” (collateral damage), joka on länsimaisten armeijoiden käyttämä sydämetön ilmaus.

Cast Leadin jälkeen tulisi lisää hyökkäyksiä. 

Seuraava tuli marraskuussa 2012. Silloin työskentelin fikserinä eli toimittajien avustajana Al Jazeera Englishille.

Kun Israelin sotakoneet pommittivat läheistä al-Jawazatin aluetta Gaza Cityssä, Al Jazeeran toimiston ja muiden mediaorganisaatioiden ikkunat särkyivät. Monet kollegani loukkaantuivat.

Kaksi vuotta sitten Israel tuhosi saman rakennuksen täysin. Tuho näytettiin suorana lähetyksenä tv:ssä.

Kaikki, joilla oli edes perusymmärrystä kansainvälisestä oikeudesta, tiesivät, että tuho oli sotarikos. Israelille kyse oli vain ”sivuvahingoista”.

Pelkäsin jatkuvasti, että kuulisin jonkun ryhmän jäsenen kuolleen.

Israelin pisin hyökkäys tapahtui vuonna 2014. Sinä kesänä Gazaa pommitettiin seitsemän viikkoa peräkkäin. 

Silloin olin osa ryhmää nimeltä Beats for Gaza. Teimme parhaamme tavoittaaksemme perustarvikkeita tarvitsevien ihmisten kodit.

Pelkäsin jatkuvasti, että kuulisin jonkun ryhmän jäsenen kuolleen.

Ihme kyllä me kaikki selviydyimme, mutta muutaman vapaaehtoisten kodit kärsivät vaurioita. Hyökkäyksellä oli myös merkittävä vaikutus joidenkin ryhmän jäsenten mielenterveyteen.

Monille muille kävi pahemmin. Noin 140 perheettä joko tuhoutui tai menetti useita jäseniä hyökkäyksen aikana.  Lisää sivuvahinkoja.

Kaksi viikkoa sitten tiistaina Israel aloitti jälleen uuden hyökkäyksen Gazaan. Operaatio kohdistui Israelin mukaan Islamilainen jihad -järjestöön.

Kun Israelin armeijan edustaja raportoi siviilien kuolemista hyökkäyksen alkuvaiheessa, hän sanoi: ”Olemme tietoisia sivullisista ja saamme tietää lisää, kun päivä etenee.”

Seurausten kanssa on elettävä

Palestiinalaiset ovat nähneet Israelin tappavan perheitään ja ystäviään ja tuhoavan heidän kotejaan ja unelmiaan yhä uudelleen ja uudelleen. Kaikki palestiinalaiset voivat kertoa kokemistaan menetyksistä.

Israelin apartheidhallinnolle nämä menetykset ovat vain sivuvahinkoja.

Siitä lähtien, kun Israelin valtio perustettiin vuonna 1948, se ei ole koskaan lakannut aiheuttamasta sivuvahinkoja eikä ole edes vähentänyt niitä.

Israel ei ole koskaan lakannut rakentamasta eikä laajentamasta siirtokuntia miehitetyllä Länsirannalla, mukaan lukien Itä-Jerusalemissa. Se ei ole koskaan poistanut täysin Gazan saartoa, joka alkoi vuonna 2007.

Se ei ole koskaan lopettanut ihmisoikeuksien ja kansainvälisen oikeuden rikkomista. Kaikista aiheuttamistaan kuolemista ja tuhoista huolimatta Israel ei ole koskaan muuttanut politiikkaansa.

Kun Israel vähättelee rikoksiaan sivuvahinkoina, palestiinalaiset elävät seurausten kanssa. Valtava määrä ihmisiä on loukkaantunut ja vammautunut Israelin sotilastaktiikan vuoksi.

Gazalaiset ovat maksaneet kovimman hinnan. Saarrosta seuraavaa köyhyyttä ja työttömyyttä ei pitäisi vähätellä sivuvahinkoina.

Kun katsomme numeroiden läpi, näemme taaperoita, nuoria, isiä, äitejä, perheitä. Näemme opiskelijoita, sairaanhoitajia, opettajia ja paljon muita.

Silti Gazan saarto ja palestiinalaisten laajempi saarto jatkuu, ja sen mahdollistaa ”kansainvälinen yhteisö”, etenkin Yhdysvallat ja EU. Toimittamalla suoraan aseita Israelille ja ostamalla sen aseita ne pilkkaavat ihmisoikeuksia ja muita arvoja, joiden puolesta ne oletettavasti seisovat.

Silloinkin, kun kansainvälinen yhteisö sanoo olevansa järkyttynyt ”ylenmääräisestä” palestiinalaisuhrein määrästä, merkittävin asia, jonka se tekee, on raportin julkaisu. Raportin, joka voidaan pian arkistoida ja unohtaa.

Israel on tappanut noin 4 800 ihmistä Gazassa joulukuusta 2008 lähtien. Sadat uhrit ovat olleet lapsia.

Kun katsomme numeroiden läpi, näemme taaperoita, nuoria, isiä, äitejä, perheitä. Näemme opiskelijoita, sairaanhoitajia, opettajia ja paljon muita.

Kaikkia näitä ihmisiä on kutsuttu sivuvahingoiksi. Se on loukkaus kaikille niille kauniille ihmisille, jotka on tapettu.

Se on myös loukkaus palestiinalaisten taistelulle vapautuksen ja oikeudenmukaisuuden puolesta.

Samat oikeudet kaikille

Kuinka monen ihmisen pitää kuolla ja kuinka monen kodin pitää raunioitua ennen kuin Gazan saarto poistetaan? Milloin kansani saa tietää, millaista on ei-militarisoitu elämä?

Israelin suurten Gazaan tekemien hyökkäysten lisäksi se on tehnyt useita lyhyempiä. Marraskuussa 2019 Israel salamurhasi ”kohdennetusti” Baha Abu al-Atan, Islamilaisen jihadin komentajan.

Hänen vaimonsa Asma oli yksi 34 palestiinalaisesta, jotka tapettiin samaan aikaan. Kahdeksan kuolleista oli lapsia.

Vuoden 2019 hyökkäys oli suhteellisen lyhyt, mutta se oli silti kauhistuttava. Olin äärimmäisen huolissani veljenpojastani, joka oli silloin vain yksivuotias. 

Viime elokuussa Israel iski jälleen Gazaan. Ainakin 22 palestiinalaista siviiliä kuoli, mukaan lukien neljä naista ja 17 lasta. Vaikka osa kuolemista aiheutui palestiinalaisten vastarintaryhmien raketeista, Israel pitää silti asettaa vastuuseen hyökkäyksestä ja sen tuloksista.

Länsimainen media kohtelee sivuvahinkoja normaalina asiana. Media soveltaa Israelin – tarkemmin sanottuna Israelin armeijan – terminologiaa kuvaillakseen meitä. Sen pitää loppua.

Venäjää on sanktioitu ja boikotoitu, koska se on hyökännyt Ukrainaan. Samanlaisia toimia ei ole kuitenkaan Israelia vastaan. Palestiinalaiset vastustavat Israelin apartheidia ja kolonisaatiota yksin. 

Palestiinalaiset ansaitsevat tulla kohdelluiksi ihmisinä, joilla on samat oikeudet kuin kaikilla.

Olen huojentunut siitä, että vanhempani, veljeni, kälyni, veljenpoikani (nyt nelivuotias) ja ystäväni Gazassa eivät ole viimeisimpien sivuvahinkojen joukossa.

Niin on ollut lähellä käydä. Perheemme talo tuhoutui Israelin pommituksessa vuonna 2021.

Olen silti peloissani heidän puolestaan. Israelin viimeisin hyökkäys on päättynyt, mutta on väistämätöntä, että toinen tapahtuu ennen pitkää.

Mahmoud Darwish kutsui Gazaa ”kauneimmaksi, puhtaimmaksi ja rikkaimmaksi joukossamme ja eniten rakkauden arvoiseksi”.

Palestiinalaiset ansaitsevat tulla kohdelluiksi ihmisinä, joilla on samat oikeudet kuin kaikilla. Milloin meidät nähdään maailman rakkauden arvoisina?

Kirjoittaja on toimittaja, aktivisti ja tutkija. Twitter: @MajedAbusalama. Artikkelin alkuperäinen versio on julkaistu Electronic Intifada -julkaisussa.

Suomennos: Teija Laakso