Sumatran saarella sijaitsevassa Riaun maakunnassa on nähty viimeisten neljänkymmenen vuoden aikana metsätuho, jota on vaikea hahmottaa tilastotiedoista huolimatta.

Noin 5,3 miljoonaa hehtaaria, lähes 80 prosenttia maakunnan luonnonmetsistä, on kadonnut. 

”Metsätuhon näkee selvästi, etenkin satelliittikuvista. Metsien tilalle on tullut akaasia- ja öljypalmuplantaaseja. Niillä on suuri ero luonnonmetsään”, kertoo Nurul Fitria, indonesialaisen Jikahalari-ympäristöjärjestön kampanjavastaava.

Akaasiasta saadaan sellua, jota tarvitaan etenkin pahvin ja paperin valmistuksessa. Öljypalmu taas tuottaa palmuöljyä, jota on monissa arkipäivän tuotteissa: kosmetiikassa, shampoossa, kasviöljyissä, kekseissä, suklaassa sekä myös biopolttoaineissa.

Riau on näiden raaka-aineiden tärkeimpiä tuotantoalueita Indonesiassa. Sen arvokkaita suoturvemetsiä on jäljellä arviolta yhä 940 000 hehtaaria. Suomessa kesäkuussa vierailleen Fitrian ja hänen kollegansa, Jikahalarin apulaisjohtajan Okto Yugon, missiona on pelastaa ne ja edistää metsien kestävää käyttöä. Kumpikin asuu Riaussa.

Palmuöljyn suurtuottaja

Indonesian metsäkato on vanha ja melko hyvin tunnettu ongelma. Metsien riistäminen perinteet ulottuvat vuosikymmenien taakse diktaattori Suharton kauteen, ja vielä sitäkin kauemmaksi, Hollannin siirtomaa-aikoihin.

Nykyisin Indonesia tuottaa peräti 59 prosenttia maailman palmuöljystä, ja tärkein tuottajamaakunta on Riau. Sellun osuus maailman viennistä on noin 16 prosenttia.

Indonesian tärkeimpiä kauppakumppaneita ovat etenkin Aasian suuret maat, kuten Kiina ja Intia, mutta myös EU joka käyttää etenkin indonesialaista palmuöljyä. Sitä tarvitaan esimerkiksi biopolttoaineissa. 

Indonesian metsäkato on ollut huipussaan 2000-luvulla. Viimeisten parinkymmenen vuoden aikana se on menettänyt lähes kymmenen miljoonaa hehtaaria metsää.

Turvesoiden ja metsien hiilivaraston pieneneminen on vienyt Indonesian maailman suurimpien hiilidioksidipäästöjen tuottajien joukkoon. Pelkästään vuonna 2021 metsien tuhoaminen aiheutti 157 miljoonan tonnin hiilidioksidipäästöt, mikä vastaa yli kolme kertaa Suomen päästöjä. 

Metsien tuhoaminen aiheuttaa myös metsäpaloja ja kuivuutta, köyhdyttää maaperää, vie eläimiltä, ihmisiltä ja kasveilta elintilaa ja aiheuttaa luonnon monimuotoisuuden heikkenemistä. Indonesian sademetsissä elää jopa 10–15 prosenttia maapallon nisäkäs-, lintu- ja kasvilajeista.

Yhteisömetsiä suojellaan

Yugon ja Fitrian edustama Jikahalari-järjestö perustettin vuonna 2002, kun lähestyttiin Indonesian metsätuhon huippuvuosia. Se on 19 indonesialaisjärjestön verkosto, joka ajaa ympäristöystävällistä yhteisömetsätaloutta ja kampanjoi Riaun metsien pelastamiseksi. Nykyisin noin puolet Riaun pinta-alasta on selluteollisuuden ja öljypalmuplantaasien käytössä.  

Viime vuosina se on saavuttanut tuloksia etenkin seuraamalla metsien laitonta käyttöä ja toimittamalla poliisille todisteita lakien rikkomisesta. 

Indonesiassa valtio omistaa kaikki metsät, mutta se myöntää metsiin käyttölupia niin paikallisille yhteisöille kuin suuryrityksillekin. Luonnonmetsiä ei periaatteessa saa raivata enää lainkaan. Yritykset kuitenkin lahjovat viranomaisia tai yksinkertaisesti rikkovat lakeja.

”Monet yritykset ovat sitoutuneita siihen, etteivät ne tuhoa enää metsää mutta tekevät niin silti. Jos havaitsemme esimerkiksi metsän polttamista, menemme alueelle ja keräämme todisteita, kuten kuvia ja videoita, ja lähetämme ne poliisille”, Yugo kertoo. 

Firia kertoo, että Jikahalari on löytänyt todisteita muun muassa siitä, että 14 paperi- ja sellufirmaa on saanut lupia, joita niiden ei olisi pitänyt saada.

Jikahalarin perustyöhön kuuluu myös auttaa paikallisia yhteisöjä hankkimaan valtiolta käyttölupia metsiin, joiden alueella he elävät. Yhteisöllistä metsätaloutta harjoittavan yhteisön pitää suojella metsiä mutta se voi käyttää niitä hyödykseen vaikkapa keräämällä kumia, tuottamalla hunajaa tai kalastamalla. Viime vuosina Jikahalari on ollut mukana avittamassa 76 000 hehtaarin muuttamista yhteisömetsäksi. Osassa tapauksista prosessi on vielä kesken.

Yhteisömetsien lisääminen on myös valtion tavoite, mutta siinä on edistytty melko hitaasti.
Yksi ongelma voi olla siinä, että osa pienviljelijöistäkin viljelee öljypalmuja. Se on tuottoisampaa kuin moni muu bisnes. 

”Siitä on tullut nopea tulonlähde paikallisille. Ongelmana on, että muita vaihtoehtoja ei ole. Paikallisten yhteisöjen aiheuttama metsätuho on kuitenkin vähäisempää kuin yritysten”, Firia sanoo.
 

Ei lisää paperia

Tällä hetkellä Yugo ja Fitria ovat huolissaan paperin ja pahvin käytön lisääntymisestä globaalisti.

Esimerkiksi EU suunnittelee uutta pakkausdirektiiviä, joka lisäisi kierrätystä ja vähentäisi muovipakkausten käyttöä. Tarkoituksena on nimenomaan edistää kiertotaloutta ja suojella ympäristöä, mutta Yugo ja Fitria pelkäävät, että tulos on Indonesian metsien kannalta päinvastainen,  jos muovin käytöstä siirrytäänkin paperi- ja pahvipakkauksiin. Niiden käyttö on viime vuosina kasvanut rajusti.

”Paperin valmistus vaatii sellua, ja sellu taas tulee usein Indonesiasta. Jos europarlamentti päättää siirtyä paperipakkauksiin, se voi tarkoittaa, että Indonesian metsistä tarvitaan yhä enemmän raakasellua ja metsät kärsivät vielä enemmän vahinkoja”, Fitria sanoo.

EU ei ole tällä hetkellä Indonesian tärkein selluntuontikohde, mutta jonkin verran tuontia on. Lisäksi monet Kiinasta EU:hun tulevat tuotteet pakataan paperiin ja pahviin, jonka raaka-aineet voivat olla peräisin Indonesiasta.

Yugo ja Fitria vierailivat kertomassa huolistaan myös europarlamentaarikoille. He toivovat eurooppalaisilta kuluttajilta tukea työlleen.

”Meitä ei ole kuultu, koska kuluttajien ja markkinoiden tahtoa pidetään tärkeämpänä. Eurooppalaisten ääni on voimakkaampi, koska te olette markkina-aluetta. Paras asia, jonka voitte tehdä, on sanoa, että haluatte ostaa mieluummin jotain, joka ei tuhoa luontoa ja paikallisten yhteisöjen elämää”, Yugo sanoo.

Metsiä ei riitä tuhottavaksi

Tällä hetkellä Indonesian metsien tilanne näyttää silti hieman paremmalta kuin aiemmin. Valtio on kieltänyt uusien metsien raivaamisen plantaasien tieltä, osa yrityksistä on sitoutunut metsien suojelemiseen ja esimerkiksi EU on tiukentanut palmuöljyn tuonnin kriteereitä ja ilmoittanut pyrkivänsä kokonaan eroon palmuöljyn käytöstä biopolttoaineissa. 

Tilastojen mukaan metsäkato on huippuvuosista hidastunut, ja viime vuosikymmenen aikana esimerkiksi palmuöljyyn liittyvä metsäkato on vähentynyt 82 prosenttia.

Se ei saa Yugoa ja Fitria hyppimään riemusta.

”Syy siihen, miksi metsäkato ei ole nyt niin nopeaa on se, että metsää ei ole enää tuhottavaksi. Hallitus toki jäädytti luvat, mutta suurin syy metsäkadon hidastumiseen on, ettei meillä ollut metsiä enää muutenkaan”, Firia sanoo.