Helleaallot ja metsäpalot riepottelevat Euroopan lomakohteita, tulvat kurittavat Sloveniaa ja Suomessa pelättiin vuosikymmenen myrskyä. Ilmastonmuutos on tullut yhä lähemmäs tavallisten suomalaistenkin arkea. 

Tiedon lisääntyessä moni on havahtunut lisäämään kierrättämistä, vähentämään lihansyöntiä, ryhtynyt suosimaan joukkoliikennettä tai alkanut vältellä lentämistä. Se ei kuitenkaan vielä näy merkittävinä päästövähennyksinä.

Miksi emme torju ilmastonmuutosta ponnekkaammin, vaikka keinot ovat olleet tiedossa jo vuosikymmenien ajan ja kriisin vaikutukset alkavat olla jo näkyvissä?

Osittain syyt voivat olla psykologisia. Siihen, tekevätkö ihmiset ilmastonmuutosta ehkäiseviä tekoja, vaikuttavat monet ihmisen käyttäytymiseen liittyvät lainalaisuudet, sanoo psykologian yliopistonlehtori Katri Savolainen.

Hyvä uutinen on, että käyttäytymiseen voi vaikuttaa, vaikka se onkin vaikeaa, hän sanoo.

Helppous painaa eniten

Savolainen työskentelee Jyväskylän yliopistossa ja toimii myös Jyväskylän kaupunginvaltuutettuna sekä Keski-Suomen aluevaltuutettuna (vihr). Hän on yksi tuoreen tietokirjan Elämän vuoksi (Into Kustannus) kirjoittajista. Siinä eri alojen asiantuntijat, poliitikot, tutkijat ja aktivistit pohtivat kestävän elämäntavan mahdollisuuksia. 

Savolainen kiinnostui ilmastokriisistä tutkiessaan luontoympäristöjen vaikutusta ihmisten hyvinvointiin. Hän on toimittanut kirjan luvun, jossa käsitellään ilmastotunteita: sitä, miten ihmiset reagoivat ilmastokriisiin ja miten se vaikuttaa heidän päätöksiinsä torjua sitä.

Ilmastonmuutos herättää ihmisissä ylipäätään voimakkaita tunteita, kuten ahdistusta ja syyllisyyttä, ja se on Savolaisen mukaan normaalia.

”Tiedeyhteisön esittämät uhkakuvat ovat niin hurjia, että voimakkaat tunteet ovat ihan luonnollinen reaktio. Siihen vaikuttaa myös se, että ilmastonmuutos on niin sanottu viheliäinen ongelma: sitä ei voi ratkaista millään yksinkertaisella teolla, vaan se vaatii todella monenlaista yhteistyötä ihmisten ja hallitusten välillä. Siksi se vaatii yksilöltä myös paljon epävarmuuden sietokykyä.”

Se, miksi osa ihmisistä tekee arjessaan ympäristön ja ilmaston kannalta hyödyllisiä tekoja ja osa ei, on monimutkaisempi kysymys. Ihmisen käyttäytymistä tutkivien teorioiden mukaan siihen vaikuttavat monet yksilölliset seikat, kuten arvot, temperamentti ja persoonallisuus – sekä myös esimerkiksi koulutustausta ja kyky käsitellä monimutkaisia kokonaisuuksia, Savolainen kertoo.

Osa vaikuttavista tekijöistä on varsin yksinkertaisia. Ihmisillä on taipumus tehdä päätöksiä oma mukavuus edellä. Vaikkapa lihansyöntiä voi haluta vähentää, mutta jos pitää lihan mausta ja kokee muutoksen vaikeaksi, se on helpompi jättää tekemättä. 

Esimerkiksi The Guardian -lehti uutisoi keväällä seitsemässä maassa tehdystä kyselystä, jossa havaittiin, että ihmiset kannattavat erityisesti sellaisia ilmastotoimia, jotka eivät vaikuta heidän omaan arkeensa. Moni pitää esimerkiksi puiden istutusta parempana keinona kuin lihan karsimista ruokavaliosta. 

”Ihmisen käyttäytymisen muuttaminen on ylipäätään hyvin haastavaa. Vaikka päätöksen olisi jollakin tavalla jo tehnyt, sen toteuttaminen vaatii pitkäjänteistä työtä ja yhteisön tukea. Usein se, että ottaa riittävän pieniä askeleita, auttaa onnistumisessa. Liian isot harppaukset taas johtavat herkästi epäonnistumiseen”, Savolainen sanoo.

Uhkiin on taipumus sopeutua

Tärkeä tekijä ihmisten käyttäytymisen muuttamisessa ovat myös sosiaaliset normit. Tutkimusten mukaan muutos on helpompi, jos omasta sosiaalisesta yhteisöstä tulee siihen kannustusta.

”Iso tekijä tässä on, kokeeko ihminen kuuluvansa kyseiseen yhteisöön. Sillä, että näkee muiden tekevän muutoksia, voi olla jopa kielteinen vaikutus, jos itseään ei identifioi kyseiseen ryhmään kuuluvaksi”, Savolainen sanoo.

Yksi syy siihen, miksi monet ihmiset eivät muuta käyttäytymistään, on ilmastonmuutos itsessään. Se on pääosin kaukana tapahtuva ilmiö, ja kaukaisiin ongelmiin reagoidaan huomattavasti heikommin kuin lähellä oleviin.

Lisäksi ilmastonmuutos etenee hitaasti. The Guardianin haastatteleman sosiaalipsykologi Brian Lickelin mukaan ihmisen emotionaalinen järjestelmä ei ole kehittynyt pitämään yllä jatkuvaa pelkotilaa. Siksi ilmastonmuutoksen aiheuttamaan uhkaan on helppo tottua – ja olla tekemättä mitään.

Savolaisen mukaan ihmisen käyttäytymisen muuttaminen on silti mahdollista. Siinä tärkeitä tekijöitä ovat paitsi ympäröivän yhteisön tuki, myös yksilön kokemus siitä, että omilla teoilla on merkitystä. 

Ymmärtämällä ilmastotunteita paremmin voitaisiin myös vaikuttaa laajemmin ihmisten ympäristökäyttäytymiseen, hän uskoo.

Merkityksellisyys kannustaa tekoihin

Psykologiset tekijät eivät toki ole ainoa syy siihen, miksi ihmiset eivät aina toimi ympäristön kannalta myönteisellä tavalla. Usein se ei ole mahdollista.

”Esimerkiksi taloudellinen tilanne vaikuttaa. Jos ihmisen arki ja energia menevät päivästä toiseen selviytymiseen ja perheen ruokkimiseen, monesti ympäristötoimintaan lähteminen on silloin liikaa vaadittu. Ihmisen perustarpeet menevät edelle”, Savolainen sanoo.

Lisäksi ilmastonmuutoksen torjunta vaatii globaaleja poliittisia päätöksiä ja valtavia rakenteellisia muutoksia koko yhteiskunnan toiminnassa. Siksi yksilön arkipäivän valintojen vaikutukset ovat joka tapauksessa rajalliset.

Aihetta on viime viikkoina pohdittu julkisuudessa, kun kävi ilmi, että ympäristön puolesta puhuvia vasemmistopoliitikkoja osallistuu tänä vuonna Amazing Race -matkailuohjelmaan, jossa lennetään ympäri maailmaa. Se on herättänyt keskustelua siitä, onko yksilön päätöksellä lentää tai kieltäytyä lentämästä merkitystä kokonaiskuvan kannalta.

Savolaisen mukaan keskustelu ohjelmasta osoittaa Suomen polarisoituneen keskusteluilmapiirin. 

”Näkyy, että meillä on suomalaisessa yhteiskunnassa hyvin erilaisia arvomaailmoja ja maailmankuvia. Toinen osapuoli ei näe, että yksilön valinnalla tai suomalaisten toimilla olisi ylipäätään hirveästi merkitystä. Toinen puoli taas kokee, että se on hyvin merkityksellistä”, hän toteaa.

Hän uskoo, että yksilön valinnoilla on merkitystä etenkin päättäjiin vaikuttamisessa.

”Yksilö voi oman kuluttamisensa kautta vaikuttaa isoihin päästölähteisiin. Ja kun yksilön käytös tapahtuu isossa mittakaavassa, se voi vaikuttaa myös poliittisiin prosesseihin. Lisäksi se voi vaikuttaa myös suoraan yritysten ympäristövastuullisuuteen.”