Andreas Hansen on työskennellyt Maailman ruokaohjelman (World Food Prgramme, WFP) palveluksessa 13 vuotta. Alle kaksi kuukautta sitten hänestä tuli järjestön Kööpenhaminassa sijaitsevan Pohjoismaiden toimiston johtaja. Järjestössä eletään nyt poikkeuksellisen haastavia aikoja.

”WFP:llä on massiivinen rahoitusvaje, suurin, jonka olen kokenut sinä aikana, kun olen ollut täällä töissä. Pidempään järjestössä olleet kollegat sanovat samaa”, hän kertoo.

Maailman ruokaohjelma on yksi maailman suurimmista avustusjärjestöistä. Se jakaa ruoka-apua erilaisissa kriisi- ja katastrofitilanteissa ja pyrkii myös pidempiaikaiseen ruokaturvan vahvistamiseen esimerkiksi tukemalla pienviljelijöitä. Viime vuonna järjestö tavoitti 160 miljoonaa ihmistä yli 120 maassa.

”Tänä vuonna tavoite oli 140 miljoonaa, mutta sekin on epärealistinen. Arvioimme sitä parhaillaan uudelleen”, Hansen kertoo.

Uudelleenarviointi on pakko tehdä, sillä WFP:n budjetti on tänä vuonna todennäköisesti vain noin kymmenen miljardia dollaria. Tarvetta olisi 25:lle. Vaje joudutaan kattamaan käytännössä leikkaamalla apua nälkäisiltä. 

Leikkauksia on toteutettu jo puolessa järjestön avustusoperaatioista. Monet niistä ovat vaikean kriisin kourissa: Afganistan, Kongon demokraattinen tasavalta, Haiti, Etelä-Sudan, Somalia ja Syyria.

Esimerkiksi Somaliassa oli viime vuonna pahin kuivuus neljään vuosikymmeneen. Viime vuonna WFP onnistui avunantajien ansiosta nostamaan avunsaajien määrän 1,8 miljoonasta 4,8 miljoonaan. Tänä vuonna maa kärsii jälleen sateiden vähäisyydestä, mutta avunsaajien määrä on jouduttu leikkaamaan kahteen miljoonaan.

Myös Afganistan kärsii vaikeasta kuivuudesta ja talouskriisistä. Siellä WFP leikkasi jo toukokuussa auttamiensa ihmisten määrää 66 prosenttia. Myös itse avun määrää vähennetään: miljoonien ihmisten ruoka-apuannokset on puolitettu.

Se, kuka saa apua ja kuka ei, riippuu siitä, kuinka paha ruokapula on ja kuka on avunsaaja. WFP priorisoi nyt äitejä ja lapsia sekä niitä, jotka ovat jo lähellä nälänhätää.

”Se on kauheaa. Otamme usein apua nälkäisiltä, jotta sitä voidaan antaa nälkään nääntyville”, Hansen tiivistää.

Tarvetta on enemmän kuin rahaa

Humanitaarisella avulla tarkoitetaan välitöntä, ihmishenkiä pelastavaa apua, jota annetaan erilaisten kriisien yhteydessä. Viime vuosina sen tarve on jatkuvasti kasvanut. Tilanne ei kosketa vain WFP:tä vaan muitakin avustusjärjestöjä.

YK on viime vuosina päivittänyt jatkuvasti ylöspäin humanitaarisen avun suunnitelmaansa, jossa arvioidaan, kuinka suuri määrä ihmisiä tarvitsee apua, kuinka montaa heistä pystytään auttamaan ja minkä verran sen maksaisi. Vuosina 2016–2023 apua tarvitsevien määrä on lähes kolminkertaistunut.

WFP arvioi, että tällä hetkellä noin 783 miljoonaa ihmistä kärsii nälästä. Suoranaisessa ruokakriisissä on noin 345 miljoonaa ihmistä, yli 130 prosenttia enemmän kuin ennen koronapandemiaa.

Syynä on monen yhtäaikaisen kriisin kärjistyminen. Konfliktit ovat lisääntyneet ja pitkittyneet, ja samaa aikaan ilmastonmuutoksen aiheuttamat sään ääri-ilmiöt ovat yhä yleisempiä ja voimakkaampia. Koronapandemia on vaikuttanut maiden talouteen. Myös inflaatio ja elinkustannusten nousu heikentävät ruokaturvaa.

”Suomessa ja Tanskassakin hinnat ovat nousseet, mutta ero on siinä, että täällä perhe käyttää tavallisesti korkeintaan 20 prosenttia tuloistaan ruokaan. Maissa, joissa me toimimme, osuus voi olla 85 prosenttia, kuten Etelä-Sudanissa. Hintojen nousulla on siis paljon suurempi vaikutus”, Hansen muistuttaa.

Hintojen nousu tekee myös avun toimittamisesta kalliimpaa. WFP:n hankintakulut ovat nousseet 39 prosenttia kolmessa vuodessa.

Suomi yksi tukijoista

WFP:n kaltaiset avustustoimijat saavat rahoituksensa pääosin vapaaehtoisina lahjoituksina hallituksilta, eivät siis esimerkiksi YK-järjestelmän sisältä. Siksi ne ovat erityisen herkkiä eri maiden kotimaanpolitiikan heilahteluille.

Periaatteessa avunantajamaat ovat kyllä kantaneet vastuuta humanitaarisen avun tarpeen kasvusta ja lahjoittaneet viime vuosina lisää rahaa. Esimerkiksi WFP:n budjetti yli kaksinkertaistui vuosina 2016–2022.

Lisäys ei kuitenkaan ole riittävä suhteessa avuntarpeen kasvuun. YK:n arvion mukaan humanitaarisen sektorin rahoitusvaje on nyt noin 41 miljardia dollaria.

Avunantajien lahjoitusten kasvuun ei voi muutenkaan luottaa loputtomiin. Tänä vuonna ainakin WFP:n budjetti on edellisvuotta pienempi ensimmäistä kertaa samaan aikaan, kun humanitaariset tarpeet kasvavat. Suurin syy on Yhdysvallat, joka on järjestön suurin lahjoittaja ja joka on antanut sille ennätyssummia viime vuosina. Nyt se on leikkaamassa apuaan.

”Vaalit lähestyvät ja kongressi on jakautuneempi. Rahoitus on palaamassa vuosien 2019 ja 2020 tasolle. Eikä kyse ole vain Yhdysvalloista, vaan on muitakin avunantajia, joilla on kotimaassa rahoituspaineita”, Hansen kertoo.

Hän on hiljattain vieraillut myös Suomessa varmistamassa, että Suomi antaisi WFP:lle vähintäänkin saman verran rahoitusta kuin aiempina vuosina. Viime vuonna Suomi antoi järjestölle noin 35 miljoonaa euroa. Sen sijaan esimerkiksi Ruotsin odotetaan vähentävän lahjoituksiaan.

Hätäapu ei ratkaise

WFP julkaisi hiljattain arvion, jonka mukaan joka kerta, kun ruoka-avusta leikataan prosentti, 400 000 ihmistä joutuu kärsimään hätätilatasoisesta ruokapulasta.

Käytännössä ruoka-avun leikkaamisen pahin seuraus onkin se, että se vain kasvattaa avun tarvetta.

”Tilanne on suoraan sanottuna kestämätön. Tiedämme, että kun nyt leikkaamme, ensi vuonna nälkäisiä on enemmän ja tavoitteemmekin on taas korkeampi”, Hansen toteaa.

Hätäavulla maailman ruokapula ei kuitenkaan ratkea, vaikka sitä olisikin tarpeeksi. Tarvittaisiin pitkäaikaisia investointeja, jotta ihmiset pystyisivät ottamaan itse vastuuta ruokaturvastaan – vaikkapa investointeja pienviljelijöihin.

Tällaiseen toimintaan WFP:n on kuitenkin vaikea saada rahoitusta

”Yli 90 prosenttia rahoituksestamme myönnetään vain yhdeksi vuodeksi. Siksi apua on vaikea suunnitella etukäteen sekä humanitaarista apua että pidempiaikaisia kehitysohjelmia, joita varten tarvittaisiin monivuotista rahoitusta. Kyse ei ole vain meistä, vaan sama tilanne on myös monilla muilla humanitaarisilla toimijoilla”, Hansen sanoo.

Käytännössä järjestö yrittää nyt kerätä lisää rahoitusta esimerkiksi etsimällä uusia avunantajia, joita toivotaan esimerkiksi Persianlahden maista ja yksityiseltä sektorilta. Hansen pitää myönteisenä sitä, että aihe on noussut esiin ainakin viime viikkojen G7- ja G20-kokouksissa ja parhaillaan käynnissä olevassa YK:n yleiskokouksessa.