(IPS) -- Salim al-Bakkar jäi orvoksi helmikuun 6. päivänä 2023, kun 7,7 magnitudin maanjäristys ravisteli Etelä-Turkkia ja Pohjois-Syyriaa.

Järistyksessä kuoli 55 000 ihmistä ja ainakin 230 000 rakennusta tuhoutui.

Seitsemänvuotias Salim on kotoisin Alepposta pohjoiseen sijaitsevasta Jenderesistä. Pelastusryhmä kaivoi hänet raunioista. Hänen vasen jalkansa oli murskaantunut ja lääkäreiden täytyi amputoida se.

”Kun lapsenlapseni heräsi ja näki minut, hän kysyi äitiään. En voinut kertoa hänelle, että hänen äitinsä ja isänsä olivat kuolleet. Hän oli niin murtunut”, Salimin ainoa eloonjäänyt sukulainen, isoäiti Farida al-Bakkar kertoo.

Salim ei ole yksin. Tuhannet lapset menettivät perheensä ja kärsivät nyt yksinäisyydestä sekä henkisistä ja ruumiillisista kivuista.

Maanjäristyksestä on yli puoli vuotta, mutta Salimin tuolloin kokema pelko on isoäidin mukaan kaiverrettu pojan muistiin.

Mikrobit ja eläimet levittävät tartuntatauteja

Tohtori Kamal Al-Sattouf Pohjois-Syyrian Idlibista sanoo monien tautien levinneen maanjäristyksen jälkeen.

”Tuhannet rakennukset tuhoutuivat kokonaan tai osittain maanjäristyksessä, vesi- ja viemärijärjestelmät vahingoittuivat, mikä lisäsi epidemioiden ja koleran kaltaisten tartuntatautien leviämisriskiä.”

Al-Sattoufin selittää, miten raunioissa viihtyvät hiiret, rotat, kärpäset ja hyttyset levittävät tartuntatauteja. Lapset ja vanhukset potevat hengityselinsairauksia, ja monenlaisten virusten ja bakteerien aiheuttamat ripulitaudit ja malaria leviävät.

Monet raunioista pelastetut kärsivät murskavammaoireyhtymästä. Se syntyy, kun romahtaneen rakennuksen osat katkaisevat verenkierron kehonosiin ja raajoihin.

Lasten psyyke murtuu turvallisuudentunteen myötä

Kymmenvuotias Salma Al-Hassan pyytää jatkuvasti päästä käymään maanjäristyksessä tuhoutuneessa kodissaan. Siellä hän menetti sekä äitinsä että sisarensa.

”Tyttäreni kärsii vakavasta psyykkisestä häiriöstä, josta on vaikea toipua. Paniikkikohtauksia, pelkoa ja jatkuvaa itkua. Hän kieltäytyy uskomasta äitinsä ja siskonsa kuolleen”, Salman isä kertoo.

Isän mukaan tytär sulkeutui nähtyään maanjäristyksen kauhut. Hän rakastaa olla yksin ja kieltäytyy sekä puhumasta muille että menemästä kouluun.

Salma ja hänen isänsä pelastettiin Pohjois-Syyriassa raunioista yli kahdeksan tuntia järistyksen jälkeen.

”Monet tuhosta selvinneet, etenkin lapset, kärsivät edelleen ahdistuneisuushäiriöstä ja masennuksesta. Ne ovat osa ongelmaa. Oireita ovat jatkuva surullisuus ja toivottomuus, kiinnostuksen menettäminen kaikkeen tekemiseen sekä muutokset ruokahalussa ja nukkumisessa”, psykologinen ohjaaja Dalal Al-Ali Pohjois-Syyrian Sarmadasta kertoo.

Hän painottaa, että maanjäristyksen lapsiuhrit tarvitsevat puhtaan veden, vessojen, ravitsemuksen ja lääketieteellisen hoidon lisäksi psykososiaalista tukea sekä nyt että tulevaisuudessa.

Sekä lapset että aikuiset tarvitsevat Al-Alin mukaan terapiaa päästäkseen yli ahdistuksesta. Lisäksi liikunta ja taide auttavat tunteiden ilmaisemisessa. Lapset tarvitsevat aikuisia enemmän hoitoa, sillä he näkivät koko maailmansa romahtavan ja heille trauma on edelleen akuutti.

Maansisäiset pakolaiset uhreina

Syria Network for Human Rights -verkosto on raportoinut 6 319 syyrialaisen menehtyneen järistyksessä.

Uhreista 2 157 kuoli Syyriassa alueilla, jotka eivät ole Syyrian hallinnon kontrollissa ja 321 alueilla, jotka ovat Syyrian hallinnon kontrollissa. Turkissa kuoli 3 841 syyrialaista pakolaista.

Ryhmä vaatii, että syyt YK:n ja kansainvälisen yhteisön avun viivästymiseen tutkitaan. Se johti monien syyrialaisten estettävissä olleeseen kuolemaan. Ryhmä edellyttää myös syypäiden saattamista vastuuseen.

Verkoston mukaan taajaan asuttujen alueiden korkeat kuolinluvut johtuvat Syyrian konfliktin tuottamasta maansisäisestä pakolaisuudesta. Traagisinta on, että traumatisoidut ihmiset joutuivat kokemaan Syyrian hallinnon pommitukset pakolaisleireillä.

Idlibissä hyväntekeväisyysjärjestöt ovat avanneet orvoksi jääneille lapsille Kuramaa-keskuksen.

”Monet lapset menettivät perheensä ja rakkaimpansa tuhoisassa järistyksessä, joten me avasimme keskuksen huolehtimaan orvoista ja tarjoamaan heille koulutusta, psykologista tukea ja iloa”, kertoo Kuramaa-keskuksen johtaja Muhammad Al-Junaid.

Keskuksessa elää nyt 52 lasta, ja tilaa on vielä lähes toiselle mokomalle.

”Henkilökunta tekee kovasti töitä saadakseen lapset hymyilemään. Tavoitteemme on saada heidät unohtamaan kipu, jota he eivät jaksa kantaa, ja huolehtia heistä kaikin tavoin niin kuin perheessä tehtäisiin.”