30 vuotta kidutettujen kuntoutusta Suomessa

Kidutuksen uhrien kuntoutus sai Diakonissalaitoksella alkunsa sosiaali- ja terveysministeriön aloitteesta ja Raha-automaattiyhdistyksen tuella syyskuussa 1993. Mallia toimintaan haettiin Tanskasta, jossa vastaavanlaista työtä oli tehty jo pitkään. 

Kidutettujen kuntoutuskeskuksen (nyk. Psykotraumatologian keskus) käynnistämisen taustalla oli YK:n kidutuksen vastainen sopimus, jonka Suomi ratifioi vuonna 1989. Sopimus kieltää kidutuksen kaikissa olosuhteissa ja velvoittaa kidutuksen uhrien hoidon järjestämisen. Sopimusvaltiot takaavat kidutuksen uhreille mahdollisuuden kuntoutukseen. 

”Maailmanpoliittinen tilanne vaikuttaa kidutettujen kuntoutuksen tarpeeseen, mutta viiveellä. Osaamisesta on tärkeää pitää kiinni, jotta sitä on silloin kun sitä tarvitaan. Siksi varsinaisen kuntoutustyön lisäksi työssämme korostuu nykyisin myös valtakunnallinen koulutus ja konsultointi”, sanoo Psykotraumatologian keskuksen yksikönjohtaja Mari Tikkanen Diakonissalaitokselta. 

Traumakokemukset nousevat pintaan viiveellä

Kidutus on tahallista kovan kivun tai kärsimyksen aiheuttamista. Kidutuksen tarkoituksena on usein uhrin rankaiseminen tai pelottelu tai tietojen tai tunnustuksen kiristäminen. Kidutus on ihmisyydelle merkittävin ja perustavanlaatuisin ihmisoikeusloukkaus. 

Kun kidutettujen kuntoutus alkoi Diakonissalaitoksella 30 vuotta sitten, Suomessa oli 6000 pakolaista. Heistä tuhannella arvioitiin olevan kidutuskokemus.  

Vuonna 2022 Suomesta haki tilapäistä suojelua yhteensä 47 302 ihmistä, joista valtaosa Ukrainasta. Ensimmäistä turvapaikkaansa haki 4937 ihmistä, ja kiintiöpakolaisia Suomi otti vuonna 2022 yhteensä 1275. Viimeisimpien arvioiden mukaan pakolaistaustaisista tai konfliktialueilta tulevista ihmisistä kolme neljästä on kokenut entisessä kotimaassaan jonkin väkivaltaisen tapahtuman; sotaa, fyysistä vahingontekoa, seksuaalista väkivaltaa, kidutusta tai vangitsemisen. (Paloma, 2018) 

Henkiset vammat, kuten traumaperäinen stressihäiriö, masennus, ahdistus ja muistiongelmat voivat nousta esiin vasta vuosia kidutuksen tai sodasta pakenemisen jälkeen. 

”Useimmat nyt esimerkiksi Ukrainan sotaa pakenevat ovat vielä kriisitilassa ja tarvitsevat kriisiapua. Heidän mahdolliset traumakokemuksensa voivat oireilla vasta myöhemmin”, sanoo Mari Tikkanen. 

Kuntoutuminen on pitkä tie

Kuntoutuminen on mahdollista, mutta saattaa kestää vuosia. Kidutuksen jäljet ulottuvat aina yhtä ihmistä laajemmalle. Jos perheessä on kidutuksen uhri, se vaikuttaa koko perheeseen. Kidutustraumat myös siirtyvät sukupolvelta toiselle, ellei niitä hoideta asianmukaisesti.   

Kidutettujen ja sotatraumatisoituneiden kohtaamiseen ja kuntouttamiseen liittyy myös yhteiskunnallinen sekä globaali ulottuvuus eli yhteinen työ yhteiskuntarauhan puolesta.  

Kidutuksen aiheuttamat oireet on tärkeää tunnistaa perusterveydenhuollossa, jotta apua on mahdollista saada. Kun tarve on tunnistettu, alkaa yksilöllisesti suunniteltava moniammatillinen kuntoutus. Psykiatrin lisäksi hoitotiimissä on useimmiten esimerkiksi sairaanhoitaja, toimintaterapeutti, fysioterapeutti sekä sosiaalityöntekijä. Myös tulkin rooli osana kuntouttavaa tiimiä on tärkeä. 

Psykotraumatologian keskus

• Kidutus- ja sotatraumojen kuntoutukseen ja hoitoon erikoistunut valtakunnallinen poliklinikka Helsingissä. 
• Perustettu vuonna 1993.
• Osa Diakonissalaitosta. 
• Uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton. 
• Tutkimukseen ja hoitoon tullaan terveydenhuollon ammattilaisen lähetteellä. 
• Tarjoaa myös koulutusta, konsultaatiota ja työnohjausta pakolaisten kanssa työskenteleville. 
• Toiminnan rahoittavat STEA, EU sekä Diakonissalaitos. 
• Tänä vuonna yli 300 potilasta yhteensä yli 26 eri maasta. 
• Eniten asiakkaita Syyriasta, Irakista, Kongosta ja Afganistanista