Vapaaehtoisena Nepalissa

Heti kun astuin Nepalin kamaralle, oloni muuttui seesteiseksi ja pystyin unohtamaan kaiken kiireen, joka Suomessa on aina päällä. Se taisi olla rakkautta ensi silmäyksellä. Tätä on vaikea selittää, en oikein tiedä mistä mielenrauhan kokemus tuli, ehkä ihmisistä.

Nepaliin sopeutumisessa auttoi myös se, että olen asunut Intiassa. Kulttuuri, hygienia ym. eivät juuri yllättäneet. Loo Nivan toimistolla sain myös erittäin lämpimän vastaanoton.

Töissä aluksi kaikki tuntui vaikealta, ja ensimmäisen viikon ajan tutustuin Loo Nivan hankkeisiin. Sitten pääsin kenttämatkalle Etelä-Lalitpuriin, mikä oli käänteentekevä kokemus. Silmäni avautuivat ja aloin ymmärtää paremmin Loo Nivan työtä ja kehitysyhteistyöhankkeita.

Työtä kentällä ja toimistolla

Interpedian, Loo Nivan ja Patan CBR:n yhteishanke PREPin toiminta tuli tutuksi seurantamatkan aikana. Siellä käytiin läpi hankkeen toimintaa ja tuloksia sekä kirjoitettiin raportit. Loo Niva piti kokouksia hyödynsaajille ja kertoi toiminnasta. Osalliset pidetään ajan tasalla, sillä läpinäkyvyys on hankkeissa tärkeätä. Loo Niva on saanut hyvää palautetta erityisesti opettajien koulutuksista. Hankkeen kokonaisuus tuli minulle tutuksi, ja ymmärsin, miksi kentällä käydään.

Toimistolla työni sisälsi muun muassa raporttien kirjoittamista ja käännösten tarkastamista. Osallistuin myös kokouksiin ja pääsin tutustumaan hankekohteisiin. Lisäksi sain kurkistaa Nepalin varhaiskasvatusjärjestelmään, kun kävin havainnoimassa alle kuusivuotiaiden ryhmien toimintaa. Kunnallinen varhaiskasvatus on koulujen yhteydessä. Pääsin käymään myös Kathmandun yhdessä arvostetuimmista yksityisistä päiväkodeista.

Ensimmäisen kenttämatkani jälkeen Loo Nivan johtaja Narendra Dangol ehdotti minulle omaa projektia. Aloin suunnitella työpajoja paikallisille varhaiskasvatuksen opettajille. Tarkoituksenani oli antaa vinkkejä vaka-opettajille, miten rakentaa lapsiystävällisempi oppimisympäristö.

Ryhdyin innolla työstämään ”omaa” projektiani ja tukea ja apua sain Loo Nivan väeltä. He antoivat minulle melko vapaat kädet koulutusteni suunnitteluun, ja ohjaajani Gyan toimi tukena ja tulkkina. Yhteistyömme oli välitöntä.

Pidin työpajoja sekä Kathmandussa että Etelä-Lalitpurissa. Kerroin opettajille suomalaisesta varhaiskasvatuksesta sekä peleistä ja leikeistä oppimisen tukena. Annoin myös vinkkejä ulkotilojen käytöstä, oppimisympäristön kohentamisesta ja kierrätys- ja luonnonmateriaalien käytöstä askarteluissa sekä itse toiminnassa, kaikesta mikä ei vaadi paljon rahaa, vain viitseliäisyyttä.

Juhlapyhiä ja vapaa-aikaa

Syksyllä on Nepalissa juhlakausi. Vapaaehtoisaikanani juhlittiin muun muassa Dashainia ja Tiharia, mikä tarkoitti useita vapaapäiviä. Näinä juhlapyhinä pääsin reissaamaan mm. Pokharaan ja safarille Bardiyaan. Oli myös mielenkiintoista nähdä nepalilaisten juhlahumua.

Asuin mukavalla ja turvallisella alueella kävelymatkan päässä Loo Nivan toimistolta. Kuljin kävellen ja toisinaan myös bussilla töihin, sillä Kathmandu on hyvin pölyinen. Asunnossa minulla oli oma huone ja jaoin yhteiset tilat paikallisten kämppisten kanssa. Tulimme hyvin toimeen ja tunsin oloni turvalliseksi.

Itse Kathmandu on saasteinen ja pölyinen, mutta lähistöllä on ihania laaksoja, metsiä ja kauniita maisemia. Ihmiset ovat avuliaita ja vieraanvaraisia.

Vapaaehtoistyö opintojeni ja työni kannalta

En osaa sanoa, vastasiko vapaaehtoistyöni tarkasti harjoittelun tavoitteita, mutta nyt tiedän, mihin haluan suuntautua. Työpajojen pitäminen oli kivaa ja antoisaa, ja opintojen kannalta on hyvä, että ymmärrän mitä haluan tehdä. Mietin myös lopputyöni linkittämistä tähän kokemukseen.

Haluan tulevaisuudessa tehdä kehittämis- ja kouluttamistyötä. Haluaisin viedä omaa varhaiskasvatuksen osaamistani ja ammattitaitoani kehittyviin maihin. Opettajien koulutus on sellaista, johon apua tarvitaan. Vapaaehtoisjaksoni antoi myös unelman omasta päiväkodista, jossa samalla koulutettaisiin paikallisia päiväkodin työntekijöitä.

Kun palasin Suomeen ja töihin päiväkotiin, rauhallisuus ja seesteisyys olivat jääneet päälle, oli rennompi ote työhön. Osaan taas arvostaa sitä, että meillä on asiat ja puitteet hyvin, kaikki on järjestetty.

Vinkkejä tuleville vapaaehtoisille

Vapaaehtoiseksi lähtöä harkitseville haluaisin sanoa, että lähde avoimin mielin. Oma asenne vaikuttaa kokemukseen, hyvin paljon on siitä kiinni. Ei voi odottaa, että asiat tapahtuvat niin jämptisti kuin Suomessa. Matkassa tarvitaan myös oma-aloitteisuutta.

Muista, että työsi ja oma panoksesi on tärkeää, vapaaehtoisenkin työtä arvostetaan ja se tulee tarpeeseen. Tutustu myös kulttuuriin.

Loo Niva oli hyvä paikka vapaaehtoiselle. Minut toivotettiin tervetulleeksi, otettiin hyvin huomioon, minulle tulkattiin kokouksia ja pidettiin läksiäiset. Tulin sinne vapaaehtoisena, mutta lähdin perheenjäsenenä.

Nepalista jään kaipaamaan ihmisiä, luontoa ja seesteistä ilmapiiriä ylipäätään.

Kasvatustieteen opiskelija Petra Damen työskenteli vapaaehtoisena Interpedian nepalilaisessa kumppanijärjestössä Loo Niva Child Concern Groupissa Kathmandussa kahden kuukauden ajan syksyllä 2023.