Suomi on liittynyt niiden tusinan maan joukkoon, jotka ovat jäädyttäneet tukensa YK:n palestiinalaispakolaisten avustusjärjestölle UNRWA:lle. Se on julma päätös, joka ei ota huomioon erästä perustavanlaatuista moraalista arvoa: auttavan käden ojentamista ihmisille, jotka kamppailevat selviytyäkseen hengissä.

Sen jälkeen, kun sota puhkesi Israelin ja palestiinalaisten välillä jälleen viime lokakuussa, Gazaan on syntynyt ennennäkemätön humanitaarinen katastrofi. Tv-kuvat näyttävät järkyttäviä kuvia kuolemasta ja tuhosta – naisista ja lapsista, joilta evätään kaikki ruuasta ja vedestä sähköön. Suurin osa infrastruktuurista, kuten sairaaloista, kouluista, sähköstä, vedestä ja sanitaatiosta, on tuhottu. 85 prosenttia ihmisistä on paennut. 

Suomen lisäksi UNRWA:n tuen ovat jäädyttäneet myös ainakin Yhdysvallat, Iso-Britannia, Ranska, Saksa, Itävalta, Alankomaat ja Sveitsi. Päätös perustuu Israelin syytökseen, jonka mukaan 12 UNRWA:n henkilökunnan jäsentä oli suoraan mukana iskussa, jonka Hamas teki Israeliin lokakuun 7. päivänä. Hyökkäyksessä kuoli noin 1 200 israelilaista, ja lisäksi Hamas otti panttivankeja. Israel ei ole esittänyt kiistattomia todisteita syytöksistään.

Eräs yllättävä elementti Suomen päätöksessä on, että sen teki itsenäisesti kehitysyhteistyöministeri Ville Tavio (ps). Yhtä merkittävää ja epätavallista on, että kaikki muut Pohjoismaat eivät ole liittynyt samaan joukkoon: Tanska ja Norja eivät ole jäädyttäneet tukeaan, Ruotsi ilmoitti jäädytyksestä eilen. Perinteisesti Suomi on halunnut olla muiden Pohjoismaiden kanssa samassa linjassa suurten ulkopoliittisten kysymysten kohdalla.

Päätös ei kuitenkaan ole täysin yllättävä. Gazan tilanne tarjoaa Suomelle mahdollisuuden esitellä kehitysyhteistyöhön kohdistuvaa leikkauspolitiikkaansa, jota perussuomalaiset on ajanut sen jälkeen, kun hallitus nousi valtaan viime vuonna.

Vaikka Suomen kehitysapu on historiallisesti ollut pientä muihin kehittyneisiin maihin verrattuna, aiemmin sen apua on ohjannut humanitarisuus. Nyt Suomen päätös jäädyttää apu Gazaan näyttää palvelevan ulkopolitiikan tavoitteita, etenkin Yhdysvaltain ja Israelin miellyttämistä mieluummin kuin humanitaarisista tarpeista huolehtimista.

UNRWA on ainoa YK-toimija, joka toimittaa humanitaarista apua Gazan kaistalle. Se perustettiin vuonna 1949 sen jälkeen, kun 700 000 palestiinalaista oli paennut kodeistaan Israelin perustamisen jälkeen. Nykyisin se toimii Jordaniassa, Egyptissä, Syyriassa, Länsirannassa ja Gazassa. Se työllistää noin 30 000 ihmistä, joista 13 000 Gazassa. Se toimittaa palestiinalaisille peruspalveluita, joita Israelin pitäisi kansainvälisen oikeuden mukaan miehittäjänä toimittaa.

Maat, jotka ovat päättäneet jäädyttää avun UNRWA:lle, ovat nielleet Israelin väitteet koukkuineen päivineen ja jättäneet täysin huomiotta sen, että Israel on pitkään ollut vihamielinen UNRWA:ta kohtaan. Ne eivät ole ottaneet huomioon myöskään sitä, että UNRWA:n työntekijöitä on kuollut konfliktissa lähes 150. Se on suurin YK:n määrä, joka YK:n työntekijöitä on missään konfliktissa kuollut.

Israel on syyttänyt UNRWA:ta pitkään yhteistyöstä terroristien kanssa. Sen mielestä UNRWA lietsoo Israelin vastaisia tunteita ja on laajentanut konfliktia antamalla pakolaisaseman myös konfliktia paenneiden jälkeläisille. Viimeisin syyte seuraa tätä pitkää syytösten ketjua ja näyttää olevan yhteydessä suunnitelmaan painostaa UNRWA kokonaan ulos Gazan kaistalta. Times of Israel kertoi tämän vuoden tammikuussa, että ulkoministeriö aikoo esitellä lähitulevaisuudessa kolmiosaisen suunnitelman UNRWA:n ajamiseksi pois Gazasta.

UNRWA:han kohdistuvia syytöksiä pitää arvioida tätä taustaa vasten. Ei ole myöskään täysi sattuma, että syytös ajoitettiin samaan aikaan, kun YK:n alainen kansainvälinen tuomioistuin (ICJ) julkaisi löydöksensä tapauksessa, jossa Etelä-Afrikka syyttää Israelia kansanmurhasta. ICJ on määrännyt Israelin estämään kansanmurhan. Lopulliseen linjaukseen voi mennä vuosia. 

Israel pitää rutiininomaisesti itseensä kohdistuvaa kritiikkiä antisemitisminä. Kansanmurhasyytteellä on kauaskantoisia vaikutuksia sen imagoon, joten ei ole yllättävää, että se yrittää tehdä kaikkensa väitteiden torjumiseksi.

Suomen päätös lopettaa apu ihmisille, jotka ovat jääneet päivittäisten pommitusten ja nälkiintymisen alle, on hätiköity reaktio, joka pitäisi perua siihen asti, kunnes asiasta tehdään täysi, kansainvälinen ja riippumaton tutkimus.

Kirjoittaja on freelance-toimittaja.

Suomennos: Teija Laakso