Pohjois-Syyriassa hylätään yhä enemmän vastasyntyneitä | Maailma.net Hyppää pääsisältöön

Hae

Hae sivuilta

Pohjois-Syyriassa hylätään yhä enemmän vastasyntyneitä

Köyhyys, turvattomuus ja monet muut yhteiskunnalliset ongelmat ovat johtaneet siihen, että lapsia hylätään esimerkiksi puistoihin tai teiden varsille. ”Kodeistaan lähtemään joutuneiden pitäisi voida palata takaisin, perheiden elinolosuhteita pitäisi kohentaa ja kasvattaa tietoisuutta perhesuunnittelun tärkeydestä”, sanoo sosiaalityöntekijä Abeer Al-Hamoud.

Lapsia istumassa lattialla ylhäältäpäin kuvattuna.

Idlibin Lasten talon lapset ruokailemassa. Lasten hylkääminen on muodostunut ongelmaksi Pohjois-Syyriassa. Kuva: Sonia Al Ali / IPS.

(IPS) -- Kun Wael Al-Hassan oli joulukuussa palaamassa töistä kotiinsa syyrialaisessa Harimin kaupungissa, hän huomasi noin kuukauden ikäisen tyttövauvan itkevän tien vierellä.

”Otin hänet syliini ja kannoin kotiini. Siellä vaimoni imetti häntä, vaihtoi puhtaat vaatteet ja piti muutenkin huolta. Seuraavana aamuna vein vauvan poliisille, jotta viranomaiset etsisivät tytön sukulaiset”, Al-Hassan kertoo.

Pohjois-Syyrian kapinallisten hallitsemissa osissa hylätään yhä enemmän vastasyntyneitä lapsia. Vauvoja jätetään puistoihin tai teiden varsille ja toivotaan ohikulkijoiden toimittavan lapset turvaan. Joskus lapsia löydetään nälkään tai kylmään kuolleina.

Monta syytä hylätä vastasyntynyt

Sosiaalityöntekijä Abeer Al-Hamoud selittää lasten hylkäämistä köyhyydellä ja Pohjois-Syyrian väestötiheydellä. Lisätekijöitä ovat heikko turvallisuustilanne ja avioerojen yleisyys. Vaikutuksensa on myös sillä, että ulkomaille lähteneet miehet hylkäävät perheensä.

Al-Hamoud nostaa esille myös lapsiavioliitot ja tyttöjen naittamisen ulkomaisille taistelijoille, jotka ovat tulleet Syyriaan sotimaan valtiota vastaan. Kun taistelija sitten kuolee, katoaa tai palaa yksin kotimaahansa, vaimon perhe painostaa vaimoa hylkäämään lapsensa. Lapset jäävät vaille asiakirjoja syntyperästään.

Jotkut naiset ovat myös hylänneet raiskauksen seurauksena saamansa lapsen perheen antaman rangaistuksen tai sosiaalisen leimautumisen pelossa.

”Hylättyjen lasten määrä kasvaa. On huutava tarve keksiä keinoja suojella heitä hyväksikäytöltä, sorrolta ja syrjinnältä. Kodeistaan lähtemään joutuneiden pitäisi voida palata takaisin, perheiden elinolosuhteita pitäisi kohentaa ja kasvattaa tietoisuutta perhesuunnittelun tärkeydestä. Tulisi myös auttaa lapsia sopeutumaan yhteiskuntaan”, Al-Hamoud sanoo.

Parasta olisi, jos yhteisön jäsenet hyväksyisivät hylätyt lapset perheisiinsä.

Suvultaan tuntematon

Samaheer Al-Khalaf Idlibin maakunnan Sarmadasta otti puiston portille hylätyn vastasyntyneen perheensä jäseneksi.

”Yhdentoista avioliittovuoden jälkeenkään meitä ei ollut siunattu lapsilla, joten päätimme kasvattaa omanamme vuoden 2022 alussa kaupungista löytyneen vauvan”, Al-Khalaf selittää.

Äidiksi ryhtynyttä Al-Khalafia huolestuttaa lapsen tulevaisuus, sillä hän ei pääse Syyrian hallituksen hallitsemille alueille rekisteröimään lapsen syntymää ja merkitsemään tätä sukuunsa kuuluvaksi.

”Pelkään lapsen tulevaisuuden puolesta, sillä hän tulee jäämään suvultaan tuntemattomaksi. Hän jää vaille koulutuksen ja terveydenhoidon kaltaisia kansalaisoikeuksia eikä pysty hankkimaan virallisia asiakirjoja”, Al-Khalaf suree.

Lasten talo hylätyille

Syyrialaiset vapaaehtoiset ovat avanneet keskuksen perheidensä hylkäämien lasten vastaanottoon ja huolenpitoon. Lasten talo -nimisen keskuksen johtaja Younes Abu Amin kertoo, että sinne on tähän mennessä rekisteröity 267 lasta.

”Heidän ikänsä vaihtelee päivän ikäisestä kahdeksantoistavuotiaaseen. Jotkut ovat jo päässeet kasvattiperheisiin, kun taas muut asuvat keskuksessa ja saavat kahdenkymmenen hengen henkilökunnalta ruokaa, suojaa, henkistä tukea, koulutusta ja terveydenhoitoa”, Abu Amin selittää.

Abu Amin korostaa, että keskus toimii yksityisten lahjoitusten varassa. Pula lahjoituksista on jatkuva, kuten etenkin vastasyntyneiden hoivantarvekin.

Kahdeksanvuotias tyttö Marah ja hänen kymmenvuotias veljensä Kamal menettivät isänsä sodassa. Heidän äitinsä meni uusiin naimisiin ja jätti lapset elämään isoisänsä kanssa pienessä teltassa. Isoisä pakotti lapset kerjäämään ja kaupustelemaan ja jätti usein heidät päiväkausiksi nälkäisiksi. Niinpä lapset päättivät paeta.

”Nukuimme ulkona, pelkäsimme, palelimme ja näimme nälkää, kunnes joku toi meidät tänne lasten keskukseen”, Kamal kertoo.

Keskukseen päästyään lapset ovat käyneet koulua ja leikkineet toisten lasten kanssa.

”Toivon, että voimme siskoni kanssa jatkaa koulunkäyntiä, jotta pystymme turvautumaan itseemme ja pakenemaan epäoikeudenmukaisuutta ja puutetta ”, Kamal sanoo.

Lisää uusi kommentti

Lue ohjeet ennen kommentointia