(IPS) -- Kun Iranin presidentti Ebrahim Raisi vieraili Pakistanissa huhtikuun kolmannella viikolla, maiden presidenteillä oli maailmanpoliittisen tilanteen ohella kaksi keskustelunaihetta yli muiden: rajaturvallisuus ja Iranin-Pakistanin kaasuputki.

Iran ja Pakistan solmivat vuonna 2009 sopimuksen iranilaisen maakaasun myynnistä Pakistaniin ja maat yhdistävän kaasuputken rakentamisesta. 

Asian tekee hankalaksi se, että Iran on Yhdysvaltain talouspakotteiden kohde ja kaasuhanke uhkaa tehdä Pakistanista niin ikään pakotemaan. Jos Pakistan vetäytyy hankkeesta, Iran voi vaatia 18 miljardin Yhdysvaltain dollarin korvausta sopimusrikkomuksesta.

Kaasuputki on Pakistanin presidentti Asif Ali Zardarille hankala keskustelunaihe myös siksi, että pulman ratkaisu vaikuttaa suoraan yli 240 miljoonaan pakistanilaiseen. Pakistan tarvitsee kaasua ennen muuta kotitalouksien ja liike-elämän käyttöön, ei niinkään energiantuotantoon. Maan talouselämän ylipäänsä odotetaan hyötyvän tasaisesta kohtuuhintaisen kaasun saannista.

Syyskuuhun asti aikaa

Sopimusta noudattaen Iran on rakentanut maiden rajalle asti kaasuputkea 1 150 kilometriä. Rakennustyö tuli valmiiksi vuonna 2012, ja käyttövalmiiksi putkisto saatiin kolme vuotta myöhemmin.

Pakistanin piti rakentaa omalle puolelleen rajaa 781 kilometriä kaasuputkea. Työ aloitettiin vuonna 2013, mutta seuraavana vuonna Pakistan kertoi Iranille, että Iraniin kohdistuvat pakotteet saavat pankit ja rakennusyhtiöt vastahakoisiksi osallistumaan hankkeeseen. Pakistan pyysi ja sai Iranin pidentämään sopimusaikaa vuoteen 2024. Syyskuuhun mennessä Pakistanin on tehtävä jokin ratkaisu.

Putken rakentaminen houkuttaa jälleen. Tämän vuoden helmikuussa Pakistanin hallitus hyväksyi kaasuputken ensimmäisen 80 kilometrin osuuden rakentamisen Iranin rajalta Gwadariin.

Yhdysvallat moitti ratkaisua ja varoitti, että Pakistan altistaa itsensä Yhdysvaltain pakotteille.

Pakistanin puolustusministeri Khawaja Muhammad Asif vastasi, että jos naapuri tarjoaa kaasua kilpailukykyiseen hintaan, Pakistanilla on oikeus ostaa sitä.

”Epäreilua politiikkaa”

”Iranille asetetuilla pakotteilla uhkaaminen on laitonta”, Hassan Nourain sanoo. Hän on Iranin pääkonsuli Karachissa. 

”Vuonna 2006 YK:n turvaneuvosto vaati Irania lopettamaan uraanin rikastamisen ja asetti tiettyjä pakotteita. Vuoden 2016 tarkastuksen jälkeen useimmat pakotteet poistettiin vähintään kymmeneksi vuodeksi.”

Pakistanin Lahoressa asuvan asianajaja Ahmad Rafay Alamin mielestä Yhdysvaltain varoitus on epäreilua politiikkaa.

”Pakistan tarvitsee kaasua”, Alam perustelee.

Iranin kaasu olisi 40 prosenttia halvempaa kuin Pakistanin muualta tuoma maakaasu, joten se parantaisi maan energiariippumattomuutta.

”Gazan kansanmurhan tukemisen jälkeen Yhdysvalloilla ei enää ole moraalista arvovaltaa asettaa pakotteita sen enempää Iranille kuin Pakistanillekaan, jos molemmat maat toteuttavat itsemääräämisoikeuttaan ja sopivat keskinäisestä kaupankäynnistä”, Alam sanoo. 

Lausunto heijastelee koko kansakunnan valtavan enemmistön mielialoja – pakistanilaiset ovat Palestiinan vankkoja tukijoita.

Poliittinen tehokkuus ohitti harkinnan

Kansainvälisen kehityksen ammattilainen Arif Anwar kuitenkin huomauttaa, että Yhdysvaltojen pakotteet Irania ja sen kanssa kauppaa käyviä maita vastaan ovat olleet voimassa vuosikymmeniä. 

”Yhdysvalloilla on oikeus tehdä, mitä haluaa kehitysyhteistyöjärjestöjensä ja maassa toimivien pankkien, vakuutusyhtiöiden ja yritysten kanssa. Pakistan tarvitsee kansainvälisen valuuttarahaston tukea, ja rahasto puolestaan tarvitsee Yhdysvaltain tukea. Pakistanin on syytä askeltaa varovasti.”

”Pakistanin hallituksen kannattaisi pysähtyä miettimään, miten tähän tilanteeseen on tultu. Iran-pakotteet olivat voimassa jo kauan ennen kaasuputkisopimuksen solmimista. Miksei hallitus ottanut sitä huomioon sopimusta sorvatessaan? Siinä priorisoitiin poliittista tehokkuutta”, Anwar selittää.

Kestävän kehityksen ammattilainen, islamabadilaisen Sustainable Development Policy Instituten johtaja Abid Suleri puolestaan sanoo, että myyjästä riippumatta Pakistanille olisi parasta löytää vakaa kohtuuhintaisen maakaasun toimittaja.

Hän tosin myös muistuttaa, että Pakistan on sitoutunut (pdf) siirtymään 60-prosenttisesti uusiutuvaan energiaan vuoteen 2030 mennessä.

Energia-asiantuntija, Hagler Bailly Pakistan -ympäristökonsulttitoimiston johtaja Vaqar Zakaria osallistui Pakistanin ja Iranin välisiin alustaviin neuvotteluihin 1990-luvulla, jolloin Pakistanin omien kaasuvarantojen nopea hupeneminen havaittiin.

”Meillä käytettiin rajallista luonnonvaraa huolettomasti kuin huomispäivää ei tulisi. Kaasua myytiin halvalla, jotta äänestäjät pysyisivät tyytyväisinä, ja ihmiset saattoivat jättää kaasulietensä päälle tuntikausiksi.”

”Me voisimme nyt alkaa lämmittää talousvetemme auringolla, kuten Kathmandussa tehdään. Sähköä voidaan tehdä myös aurinkopaneeleilla”, Zakaria toteaa.