Artikkeli on julkaistu alun perin Plan International Suomen verkkosivuilla.

Usein ajatellaan, että koulumenestys on seurausta oppilaan ahkeruudesta ja yritteliäisyydestä. Vaikka nämä ovat tärkeitä tekijöitä, yksilökeskeinen näkökulma luo sokean pisteen sille tosiasialle, ettei kaikilla ole alkuunkaan samat lähtöruudut, joista lähteä tavoittelemaan koulumenestystä.  

Tosiasiassa koulumaailman eriarvoisuus luo muureja, heikentää oppilaiden itsetuntoa ja rajoittaa heidän tulevaisuuden haaveitaan. Tämä käy ilmi nuorten maahanmuuttajien kommenteista tämän kesän SuomiAreenassa järjestämässämme keskustelutilaisuudessa, jossa käsiteltiin rasismin ilmenemismuotoja tämän päivän Suomessa. 

Sosiaalinen ympäristö vaikuttaa valtavasti oppilaan itsetuntoon, hyvinvointiin ja siten myös oppimiseen. Turvallinen kouluympäristö, kannustava ilmapiiri ja usko omiin kykyihin ovat jokaisen oppilaan perusoikeuksia. Tästä huolimatta varsinkin vähemmistöön kuuluvat oppilaat jäävät usein vaille tämän kaltaista tukea. Heidän mahdollisuutensa menestyä heikkenevät erityisesti, jos he kohtaavat eriarvoista kohtelua ja negatiivisia ennakkoluuloja koulun henkilökunnalta ja muilta oppilailta.

Opettajilla on merkittävä rooli rasismin, kiusaamisen ja syrjäytymisen torjunnassa. Tämän vuoksi onkin tärkeää, että opettajat tunnistavat näiden ilmiöiden eri ilmenemismuotoja ja puuttuvat niihin heti.

Uskomukset ja stereotypiat eivät ole aina yksilön tietoisuudessa, mutta ne vaikuttavat siihen, miten normista poikkeava tai vähemmistöön kuuluva tulee kohdatuksi. 

Uskomukset ja stereotypiat eivät ole aina yksilön tietoisuudessa, mutta ne vaikuttavat siihen, miten normista poikkeava tai vähemmistöön kuuluva tulee kohdatuksi. Stereotypiassa on kyse siitä, että yksilöön kohdistuu esimerkiksi hänen kulttuurinsa, sukupuolensa tai seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi ennakkoluuloja ja valmiita käsityksiä siitä, millainen ihminen on ja millaisia kykyjä hän omaa. Käsitykset voivat muodostua yksittäisistä kokemuksista tai esimerkiksi median tavasta tuoda esiin normista poikkeavia ihmisiä.

Tavanomaista stereotypiassa on, että ihmistä kohtaan on jo valmiita käsityksiä hänen kyvyistään tai olemuksestaan ilman, että häneen on tutustuttu. Toisin sanoen stereotypiat vaikuttavat siihen, miten oppilas kohdataan ja millaisia odotuksia häneen kohdistetaan. 

Stereotyyppinen ajattelu voi johtaa toiseuttamiseen. Toiseuttaminen on sosiaalinen konstruktio ja prosessi, jossa valtaa omaava yksilö tai ryhmä näkee toisen negatiivisesti erilaisena ja kohtelee toista eriarvoisesti. Toiseuttamisen tavoite on vahvistaa “me”-henkeä tuomalla esiin selkeä raja heihin, jotka eivät kuulu ryhmään. On siis kyse erontekovälineestä, joka luodaan näkemällä ryhmästä poikkeavia ominaisuuksia negatiivisesti. Ei-hyväksyttävät ominaisuudet voivat olla kaikkea ihonväristä seksuaaliseen suuntautumiseen. 

Miten syrjintä ja rasismi näyttäytyvät oppilaan arjessa?  

Suomessa syrjintää kokevat muun muassa romanit, saamelaiset, suomenruotsalaiset ja muut kielivähemmistöt, vammaiset ja pitkäaikaissairaat, maahanmuuttajataustaiset, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt, sateenkaariperheet ja näiden perheiden lapset sekä etniset ja uskonnolliset vähemmistöt.  

Koulumaailma voi näyttäytyä rajoittavien rakenteiden viidakkona varsinkin vähemmistöön kuuluville. Jo instituution hierarkkiset rakenteet itsessään luovat alustan syrjäytymiselle sen lisäksi, että koulumaailma sisältää edelleen hyvin tiukkoja ja kapeita oppilaisiin kohdistuvia normeja. 

Koulumaailman rakenteet voivat rajoittaa yksilön toimijuutta jo alkumetreillä siten, että oppilaaseen kohdistuu negatiivisia stereotypioita tai ennakkoluuloja, minkä vuoksi nuori ei edes yritä suoriutua hyvin. 

Koulumaailmassa oppilaat kokevat toiseuttamisen sekä syrjimisenä, ulkopuolelle jäämisenä että kategorisoimisena. Toisinaan toiseus koetaan luokkahuoneessa siten, että opettaja kohtelee oppilasta eri tavalla kuin muita oppilaitaan. 

Planin viime kevään aikana tehdyn tutkimuksen mukaan noin 38 prosenttia ulkomaalaistaustaisista nuorista on ohjattu opiskelemaan alaa, joka ei heitä kiinnostanut. 

Rodullistava opinto-ohjaus on yleinen rasismin muoto Suomen kouluissa. Planin viime kevään aikana tehdyn tutkimuksen mukaan noin 38 prosenttia ulkomaalaistaustaisista nuorista on ohjattu opiskelemaan alaa, joka ei heitä kiinnostanut. 

Myös Planin maahanmuuttajatyön päällikkö Maria Wikberg kertoo, että edelleen vuodesta toiseen Planin nuortenryhmissä kohdataan Suomeen muuttaneita nuoria naisia, joita ohjataan lähihoitajakoulutukseen siitäkin huolimatta, että heitä kiinnostaisi aivan toisenlainen opintopolku. 

SuomiAreenassa haastateltu Razieh Rezaei kertoi, kuinka hänen opinto-ohjaajansa oli yläkoulun viimeisenä vuotena kehottanut häntä olemaan hakeutumatta lukioon, koska hänen suomen kielen taitonsa ei opinto-ohjaajan mielestä ollut riittävän hyvä. Ohjaajan mielipide lannisti Rezaeita siihen pisteeseen asti, ettei hän tämän seurauksena edes yrittänyt parantaa suomen kielen taitoaan. 

Kohti yhdenvertaista koulua 

Mitä voisimme sitten tehdä, jotta jokainen nuori saisi yhdenvertaiset kannustimet ja alkuvauhtia suoriutua koulussa tulevaisuuden unelmiaan tavoitellen?  

Kukaan ei voi välttyä rasismin vaikutukselta. Se on rakenne, joka on vahvasti läsnä kulttuurissamme ja joka vaikuttaa jokaisen ihmisen käsityksiin ja ajatusmaailmaan. 

Ensimmäinen askel kohti antirasismia ja yhdenvertaisuutta on se, että kohtaa ja tiedostaa omat negatiiviset ennakkoluulot ja stereotypiat. Tärkeää on, että jokainen lasten ja nuorten kanssa työskentelevä oppisi tiedostamaan niin itsessään kuin ympärillään olevia, toisinaan myös lähes näkymättömiä rasismin ja syrjinnän ilmenemismuotoja.  

Nuorisotutkija Marja Peltola Helsingin yliopistosta ajattelee, että nuoren aktiivisuus ja osallisuus säilyy tasan niin kauan kuin nuori kokee olevansa yhdenvertainen yhteisönsä jäsen. Peltola alleviivaa, ettei osallisuuden säilyttämiseen vaadita erilaisia aktiivimalleja tai nuoriin kohdistuvia strategioita, joiden tavoitteena on välttää nuoren syrjäytymistä. Osallisuus ja aktiivisuus säilyvät parhaiten, kun nuoreen uskotaan, hänen kykynsä huomataan ja häntä arvostetaan yksilöinä juuri sellaisenaan. 

Koulussa tapahtuvaan syrjintään, kiusaamiseen ja rasismiin vaikuttaminen on lähes mahdotonta, jos opettajilla ja oppilailla on eriävät näkemykset siitä, mitä rasismi tai kiusaaminen on. Juuri tästä syystä olisikin niin tärkeää, että opettajilla on syvä ymmärrys rasismin monimuotoisuudesta. 

Jotta puuttumiskynnystä voidaan madaltaa, on koulun johdon ja henkilökunnan luotava yhteisymmärrys siitä, mitä voidaan luokitella kiusaamiseksi, syrjimiseksi ja rasistiseksi käyttäytymiseksi ja miten näihin tilanteisiin reagoidaan. Opettajien olisi myös hyvä tiedostaa, että reagoimattomuus tai vähättely tarkoittaa tilanteen tai tapahtuneen hyväksymistä.

Tulevaisuuden toiveita

SuomiAreena-ohjelmassa nuorten mietteet tulevaisuudesta olivat selkeät. He haluavat nähdä tulevaisuuden, jossa jokaisella on taustasta riippumatta sama lähtöruutu ja samat mahdollisuudet tavoitella omannäköistä tulevaisuutta.

Ihmisenä olemiseen kuuluu moninaisuus. On erilaisia etnisyyksiä, uskontoja, seksuaalisia suuntauksia sekä sukupuolia, ja jokaisella yksilöllä on omat henkilökohtaiset kokemuksensa, taustat, mieltymykset, ajattelutavat, tavoitteet ja arvot. Moninaisuus rikastuttaa elämää ja tarjoaa mahdollisuuksia oppia uusia näkökulmia maailmasta ja ihmisenä olemisesta.

Ymmärrys ja arvostus erilaisuutta kohtaan rakentaa siltoja ja tuo ihmisiä yhteen. Harva instituutio tarjoaa yhtä oivan mahdollisuuden tämänkaltaisille kohtaamisille kuin koulumaailma. 

Kirjoittaja on Planin Yhdenvertaisen koulun rakentajat -hankkeen koulutuskoordinaattori.

Ilmoittautuminen opettajille tarkoitettuun, Planin Yhdenvertaisen koulun rakentajat -täydennyskoulutukseen auki 12.9.2024 asti. Ilmoittaudu täältä.