”Perheitä on revitty erilleen, miehet ja pojat on pidätetty ja erotettu rakkaistaan. Perheet eivät voi edes haudata kuolleitaan. Osa on ollut päiviä ilman ruokaa, eikä juomavettä löydä mistään. Se on näkymä toisensa jälkeen täydellistä epätoivoa.”

Näin kuvaili Norjan pakolaisneuvoston pääsihteeri Jan Egeland vierailuaan Pohjois- ja Keski-Gazassa pari viikkoa sitten.

Samantyyppisiä tietoja tulee nyt julkisuuteen lähes päivittäin.

Israelin sotavoimat tekee iskuja Gazan siviilikohteisiin yhä kiihtyvällä tahdilla, estää humanitaarisen avun toimittamisen ja ajaa joukoittain ihmisiä kodeistaan. Runsaan vuoden aikana yli 43 600 ihmistä on kuollut, heistä suurin osa siviilejä. Lähes koko väestö on pakolaisena ja nälänhädän partaalla.

Israelin toimien sotilaallista oikeutusta on yhä vaikeampi perustella, sillä maa on jo saanut hengiltä tärkeät Hamas-johtajat, joiden arvellaan olleen viime vuoden lokakuun 7. päivän terrori-iskujen takana.

Mutta tapahtuuko Gazassa suoranainen kansanmurha, jota pidetään rikoksista julmimpana? Asiaa tutkii parhaillaan maailman vaikutusvaltaisin tuomioistuin, YK:n alainen kansainvälinen tuomioistuin (ICJ).

Lopullinen tuomio annetaan vasta vuosien kuluttua, mutta juuri nyt näyttö vaikuttaa kasautuvan Israelia vastaan. Eri asia on, mitä siitä seuraa.

Todisteita on yhä enemmän

ICJ on käsitellyt Etelä-Afrikan nostamaa kansanmurhakannetta nyt vajaan vuoden verran. Lokakuun lopussa Etelä-Afrikka toimitti sille satojen sivujen todistusaineiston tukemaan kannettaan.

”Etelä-Afrikan kanne on erittäin vahva”, summaa kansainvälisen oikeuden emeritusprofessori, tieteen akateemikko Martti Koskenniemi Helsingin yliopistosta.

Hänen mukaansa on selvää, että todistusaineistoa on nyt enemmän kuin vajaa vuosi sitten, kun kanne nostettiin.

”On vaikea välttyä siltä käsitykseltä, että Israelin politiikan tarkoituksena on tehdä Gaza elinkelvottomaksi ja tuhota tai päästä jollakin tavalla eroon siellä olevasta kansanryhmästä”, hän sanoo.

Myös Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtajan Katja Creutzin mukaan maailmalla yhä useammat kansainvälisen oikeuden kommentaattorit puhuvat nyt kansanmurhasta.

Esimerkiksi viime torstaina YK:n yleiskokouksen Palestiina-erityiskomitea rinnasti Israelin toimet kansanmurhaan. Sen mukaan humanitaarisen avun toimitusten estäminen ja kohdennetut hyökkäykset siviileitä ja avustustyöntekijöitä vastaan viittaavat siihen, että Israel nälkiinnyttää, vammauttaa ja tappaa ihmisiä tarkoituksella. Raportti esitellään tänään maanantaina yleiskokoukselle.

YK:n riippumattomat ihmisoikeusraportoijat, muun muassa Palestiina-raportoija Francesca Albanese, ovat puhuneet raporteissaan kansanmurhasta jo pidempään.

Amerikkalainen verkkolehti Vox puolestaan kertoi hiljattain, että useat sen haastattelemat, aiemmin epäröineet kansainvälisen oikeuden asiantuntijat ovat muuttaneet asiassa mieltään.

Yksi syy on ollut Israelin maahyökkäys Rafahiin toukokuussa. Israel väitti aluetta aluksi turvalliseksi vyöhykkeeksi ja ajoi siviilejä sinne muualta Gazasta. Se ei kuitenkaan ole säästänyt Rafahia iskuiltaan.

Juuri nyt polttopisteessä on Pohjois-Gaza, jonka Israel saartoi runsas kuukausi sitten ja jota se on tuhonnut laajasti. Humanitaarista apua ei ole saatu perille. YK:n arvion mukaan jopa 130 000 ihmistä on paenut ja alueella on yhä 50 000–75 000 ihmistä. Nälänhätä voi riistäytyä käsistä vain muutamassa päivässä, varoittivat ruokaturva-asiantuntijat marraskuun alussa.

Raskauttavia lausuntoja

Monet Israelin toimista voidaan luokitella suurella todennäköisyydellä sotarikoksiksi tai rikoksiksi ihmisyyttä vastaan. Siihen ovat päätyneet niin YK-tahot kuin hiljattain myös ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchkin. Kansainvälinen rikostuomioistuin on antanut pidätysmääräyksen näiden rikosten vuoksi sekä Israelin että Hamasin johtajista. Hamas-johtajat Israel on tosi jo ehtinyt tappaa.

Se, tapahtuuko Gazassa varsinainen kansanmurha, on kuitenkin eri asia. Se johtuu siitä, että vuonna 1948 solmittuun kansanmurhan vastaiseen yleissopimukseen nojaava määritelmä on niin kapea.

Sopimuksen on ratifioinut 153 maata – mukaan lukien Israel – ja sen periaatteiden katsotaan sitovan myös muita. Sen mukaan kansanmurha tarkoittaa pyrkimystä tuhota kokonaan tai osittain jokin etninen, uskonnollinen, rodullinen tai kansallinen ryhmä. Se voi tarkoittaa ihmisten tappamista, vammojen aiheuttamista, elinolosuhteiden tekemistä sietämättömiksi, syntyvyyden rajoittamista sekä lasten pakkosiirtoja ryhmästä toiseen.

Suurin ero muihin kansainvälisiin rikkomuksiin on se, että tekojen taustalla pitää olla aikomus toteuttaa kansanmurha. Pelkkä silmitön tuhoaminen ei siis riitä. Etelä-Afrikan pitää todistaa, että Israelin toimien taustalla on tietoinen pyrkimys tuhota Gazan palestiinalaiset tai osa heistä. 

”Se on kansanmurhasopimuksen suurin heikkous: ihmisten tarkoitusperiä on usein vaikea todistaa. Tietysti Hitlerillä oli ylöskirjattu tarkoitus tuhota Euroopan juutalaiset, mutta näin selvästi ilmaistua tarkoitusta palestiinalaisten tuhoamisesta ei ehkä löydy”, Koskenniemi sanoo.

 Israelin kohdalla raskauttavimpia julkisuudessa olleita todisteita ovat maan johtajien lausunnot sodan aikana. Niitä kuultiin etenkin heti Hamasin iskujen jälkeen.

Presidentti Isaac Herzog sanoi koko kansan olevan vastuussa Hamasin teoista. Silloinen puolustusministeri Yoav Gallant kutsui Gazan asukkaita ”ihmiseläimiksi”, ja entinen energia- ja infrastruktuuriminsteri Israel Katz sanoi, ettei alue saa vettä, polttoainetta eikä sähköä niin kauan kuin panttivangit on vapautettu. Sotilaskomentaja Itzik Cohen puolestaan ilmoitti hiljattain, ettei ihmisiä tulla enää päästämään Pohjois-Gazaan eikä alueelle tule apua, koska siellä ei enää ole siviilejä.

Loppupeleissä kyse on siitä, miten ICJ:n 15 korkea-arvoista tuomaria näitä lausuntoja ja muuta todistusaineistoa tulkitsevat. Kyse on tulkinnallisesta harmaasta alueesta, Koskenniemi arvioi.

Poliittinen termi

Kansanmurhan vastaisen sopimuksen mukaan muilla valtioilla on velvollisuus estää kansanmurhan tapahtuminen. Toistaiseksi etenkin Yhdysvaltain ja EU:n keinot ovat olleet kuitenkin vaisuja. Samantyyppisiä toimia kuin vaikkapa Venäjän kohdalla ei ole nähty.

Siihen on monta syytä. Konkreettisia keinoja on vähän niin kauan kuin Israelin tärkein liittolainen Yhdysvallat seisoo sen rinnalla. Yhdysvallat on jo esimerkiksi kiistänyt YK:n erityiskomitean raportin. Presidentti Donald Trumpin kaudella tilanne ei tule ainakaan paranemaan.

EU taas on vahvasti jakautunut konfliktin suhteen.

”Konflikti on myös pitkä ja moniulotteinen, ja osapuolet kokevat sen eksistentiaalisena kysymyksenä. Myös siksi ulkomaiden on vaikea vaikuttaa siihen”, Creutz sanoo.

Koskenniemi sanoo, että on selvää, että ulkomaat voisivat tehdä enemmän.

”Diplomaattisia ja taloudellisia keinoja ja pakotteita tulee kohdistaa Israeliin. Viime kesänähän tuomioistuin jo tuomitsi Israelin toimet miehitetyillä alueilla, ja sekin päätös edellyttää länneltä voimakkaita toimenpiteitä Israelin eristämiseksi ja saattamiseksi pakotteiden kohteeksi.”

Aiheesta tekee herkän myös se, että kansanmurha on syvästi politisoitunut termi, jota on vaikea käyttää neutraalisti.

”Siitä on tullut eräänlainen kansainvälisen poliittisen keskustelun ydinpommi. Jos sillä saa heitettyä vastustajaa, pääsee niskan päälle”, Koskenniemi kuvailee.

Hän tähdentää, ettei halua vähätellä Gazassa tapahtumia julmuuksia. Oikeudellisen käsitteen käyttö poliittisena aseena on kuitenkin oikeuden toteutumisen kannalta hänen mukaansa ongelmallista.

”Kun kriisistä puhuttaessa julkisuudessa käytetään oikeudellista välineistöä, oikeudesta tulee tavallaan kriisin ja konfliktin välikappale, eikä se ole enää ulkopuolinen ja neutraali arvioimisen välineistö. Tämä on oikeusjärjestyksen kannalta tavattoman haitallista.”

”Häikäilemätön tuhotyö”

ICJ:n tuomion antamiseen menee todennäköisesti vielä useampi vuosi, eikä tuomioistuimella senkään jälkeen ole keinoja toimeenpanna päätöksiään, vaan se tehtävä on YK:lla ja sen jäsenmailla.

Toivoa siitä, että Israel noudattaisi päätöstä, ei juuri ole. ICJ on jo antanut kolme välipäätöstä. Niiden mukaan Israelin pitää muun muassa estää kansanmurhan tapahtuminen, sallia humanitaarisen avun läpipääsy ja lopettaa Rafahin maahyökkäys. Israel ei ole noudattanut päätöksiä. 

”Se kallistaa vaakaa siihen suuntaan, että Israel toimii joidenkin sellaisten tarkoitusperien edestä, jotka eivät kestä päivänvaloa ja joita ei voi kansainvälisesti perustella”, Koskenniemi sanoo.

Mikä merkitys ICJ:n päätöksillä sitten on, jos Israel ei noudata niitä?

Juuri tällä hetkellä keskeisempää ehkä onkin se, että julmuudet saataisiin loppumaan kuin se, onnistutaanko kansanmurha näyttämään toteen, sanovat Koskenniemi ja Creutz.

”Inhimillinen kysymys on paljon tärkeämpi kuin juridinen. -- Riippumatta siitä, toteutuvatko vuoden 1948 joukkotuhontasopimuksen kriteerit täsmällisesti vai eivät, kyseessä on aivan poikkeuksellisen raaka ja häikäilemätön siviileihin kohdistuva tuhotyö”, Koskenniemi muistuttaa.

ICJ:n päätöksellä on silti suuri oikeudellinen merkitys. Vaikka Israel ja Yhdysvallat eivät tuomiota hyväksyisi, yleisesti ICJ:n tuomioita pidetään korkeatasoisina ja osapuolia sitovina. Niistä ei voi valittaa ja ne sitovat esimerkiksi kaikkia YK-elimiä, Koskenniemi sanoo. Hän muistuttaa, että ICJ:n päätös kiinnostaa myös etenkin globaalin etelän maita, jotka kokevat kansainvälisen oikeuden vihdoin tukevan myös niiden edustamia arvoja.

Jos tuomio tulee, myös muiden maiden velvollisuuksista estää kansanmurha tullaan keskustelemaan enemmän, Creutz arvioi. Saksa on jo haastettu ICJ:n eteen, koska haastajamaa Nicaraguan mukaan se on mahdollistanut kansanmurhan.