Noin 5–10 prosentilla aikuisista arvioidaan olevan lukivaikeus. Olen yksi heistä ja opiskelen kolmatta vuotta journalismia. Haasteita on opintojen aikana tullut vastaan, mutta kaikesta on selvitty. 

Mietin kuitenkin, miten lukivaikeus tulee vaikuttamaan työuraani. Toimittajan työssä kieli on keskeinen työkalu. Voinko menestyä urallani lukivaikeudesta huolimatta?

”Omasta lukivaikeudesta puhuminen julkisesti tuntuu hieman kiusalliselta, koska se ei ole vaikuttanut elämääni tai ammatinvalintaani millään tavalla enkä oikeastaan edes tiedä lukivaikeudesta paljoakaan”, sanoo toimittaja Saija Kivimäki.

Ammattiliitto Superin SuPer-lehden toimittaja työskentelevä Kivimäki sai lukivaikeusdiagnoosin vasta lukioikäisenä, kun venäjän kielen opettaja huomasi hänen kirjoitusvirheissään lukivaikeudelle tyypillisiä piirteitä. 

Vaikka lukivaikeus onkin yllättänyt, se ei ole estänyt häntä menestymästä toimittajana.

”Olen aina ollut innokas lukija ja olen lukenut useita kieliä. Lukivaikeuden paljastumiseen tarvittiin siis kyrillinen kirjaimisto ja kieli, jossa on seitsemän erilaista s-kirjainta”, Kivimäki kertoo.

Mielenkiintoista kyllä, hän on huomannut myös muita oireita, jotka eivät välttämättä liity suoraan lukemiseen tai kirjoittamiseen. 

”Minun on vaikea tunnistaa ihmisiä kasvojen perusteella ja eksyn erittäin helposti. Joskus olen miettinyt, voisivatko nämä ominaisuudet olla lukivaikeuden liitännäisoireita.”

Kivimäki on kohdannut myös työelämässä haasteita, jotka liittyvät lukivaikeuteen. Hän muistelee valtakunnallisen uutistoimituksen työhaastattelua, jossa häneltä kysyttiin tunnettujen ihmisten nimiä kuvien perusteella. 

”Haastattelun yhteydessä uutispäällikkö keskittyi lähinnä naljailemaan, miten en ollut tunnistanut edes Jorma Ollilaa.”

Vaikka kokemus oli nolo, Saija Kivimäki ei ole antanut lukivaikeuden määritellä itseään. Nykyisessä työssään hän käyttää erilaisia apuvälineitä, kuten oikolukuohjelmia ja sanakirjoja.

”Toisinaan kirjoittaminen takkuaa ja tekstien palautus viivästyy, mutta syitä on useita. Pitäisin falskina väittää, että ne johtuisivat lukivaikeudesta. Haluan ajatella, että lukivaikeus ei missään nimessä estä toimittajan työtä. Tärkeintä on tekstin sisältö”, Kivimäki toteaa.

Työnantajan kannattaa varautua

Lukivaikeus tarkoittaa pääosin sitä, että kirjoittaminen ja lukeminen on haastavaa. Se voi näkyä esimerkiksi lukemisen hitautena, sanojen ääntämisen, luetun ymmärtämisen tai kirjoittamisen haasteina. Syyt liittyvät aivojen toimintaan.

”Lukivaikeus on oppimisvaikeuksista yleisin, mutta se ei vaikuta älykkyyteen eikä oppimiskykyyn”, painottaa kokemustoiminnan kehittäjä Maria Tuomialho Erilaisten oppijoiden liitosta.

”Oikeanlaisin tukikeinoin lukivaikeus ei välttämättä näy ulospäin ollenkaan. Työmenetelmät vain voivat olla erilaiset”, hän sanoo.

Erilaisten oppijoiden liitto on suomalainen kansalaisjärjestö, joka tarjoaa tukea, tietoa ja neuvontaa oppimisvaikeuksista kärsiville henkilöille sekä heidän läheisilleen. 

Tuomialho korostaa, että lukivaikeus ei ole este menestyksekkäälle uralle. Liiton nelisenkymmentä kokemusasiantuntijaa, joilla kaikilla on jokin oppimisvaikeus, toimivat esimerkkeinä siitä, että oikealla tuen ja oman osaamisen avulla voi menestyä työelämässä. 

Työpaikkojen olisi kuitenkin hyvä miettiä jo valmiiksi, miten kohdata sellainen työntekijä, jolla on lukivaikeus. Tuomialhon mukaan työpaikkojen tulisi kiinnittää enemmän huomiota työntekijöiden erilaisiin oppimistyyleihin ja tarjota tukea myös niille, joilla on lukivaikeus. Esimerkiksi työohjeita voitaisiin tehdä ääniviestein tai videoin, mikä helpottaisi monen lukivaikeuden kanssa elävän työtä.

”Työturvallisuuden ja työhyvinvoinnin näkökulmasta on tärkeää, että kaikki työntekijät ymmärtävät työohjeet kunnolla. Lukivaikeudet tulisi huomioida, jotta voidaan varmistaa, että työtehtävät tehdään oikein ja turvallisesti.”

Löydä vahvuutesi

Yksi Erilaisten oppijoiden liiton kokemusasiantuntijoista on menestynyt freelance-toimittaja Ruut Parikka, joka on työskennellyt sekä televisiossa että radiossa.

Hän muistelee lukioaikoja, jolloin kielten opiskelu tuotti hänelle erityisiä vaikeuksia.

”Lukivaikeus teki kielten oppimisesta taistelua. Sain huonoja arvosanoja ja se vaikutti itsetuntoon”, hän kertoo. 

Haasteista huolimatta Parikka oli aina ollut kiinnostunut kirjoittamisesta ja lukemisesta. Välttääkseen kielten opiskelua hän hakeutui kuvataiteen pariin. 

”Kuvataide oli minulle osittain sukupaineenkin vuoksi ensimmäinen valinta, ja minulla onkin kuvataiteen korkeakoulututkinto.” 

Näyttämötieteet vetivät enemmän puoleensa, ja hän päätti opiskella maisteriksi Englannissa. Elämällä kuitenkin oli muuta mielessä. Jatkuvat vastoinkäymiset sekä kansainväliseen tutkintoon liittyvät työllistymisen haasteet alkoivat uuvuttaa nuorta kulttuurialan ammattilaista. 

Lopulta kaupunginteatterin työsuhteen purkaminen ja korona-ajan näyttämöiden sulku olivat Parikan elämässä käännekohta. Hän alkoi miettiä, mikä hänen todellinen intohimonsa oli. 

”Päädyin takaisin kirjoittamisen pariin mutta tällä kertaa eri näkökulmasta. Journalismi tarjosi mahdollisuuden yhdistää kiinnostukseni ihmisiin ja tapahtumiin.”

Vaikka lukivaikeus on aiheuttanut haasteita myös journalistin työssä, Parikka on onnistunut kääntämään ne voimavaraksi. 

”Olen oppinut, että lukivaikeus on osa minua, mutta se en ole minä”, hän sanoo. 

”Olen kehittänyt muita vahvuuksia, kuten haastattelutaitoja ja visuaalista ajattelua, jotka ovat auttaneet minua menestymään.” 

Parikka myös korostaa tukiverkoston tärkeyttä. 

”Erilaisten oppijoiden liiton tuki on ollut minulle tärkeää. Olen saanut vertaistukea ja oppinut uusia strategioita”, hän kertoo. 

Myös työkaverit ja kollegat ovat olleet tärkeitä hänen urallaan.

Parikka haluaa rohkaista muita lukivaikeudesta kärsiviä nuoria haaveilemaan journalistin urasta. 

”Lukivaikeus ei ole este vaan yksi osa identiteettiä. On tärkeää löytää omat vahvuutensa ja käyttää niitä hyväksi”, hän sanoo. 

Journalismi on myös monipuolinen ala, jossa on mahdollisuuksia monenlaisiin tehtäviin, hän muistuttaa.

“Lukivaikeus ei ole määritellyt minua, vaan olen itse määritellyt, kuka haluan olla.”

Kirjoittaja on Haaga-Helia-ammattikorkeakoulun opiskelija.