Talousjournalismi on perinteisesti nähty yhteiskunnallisesti tärkeänä ja laajaa lukijakuntaa kiinnostavana. Talousuutiset tuntuvat kuitenkin käsittelevän lähinnä keskiluokan kiinnostuksen kohteita, kuten sijoittamista ja säästämistä. 

Kenelle talousuutisia oikein tehdään? Eikö taloustoimituksissa mietitä pienituloisten taloutta?

Helsingin Sanomien taloustoimituksen esihenkilö Joonas Laitinen ja Ylen taloustoimittaja, Taloustoimittajat ry:n puheenjohtaja Virpi Hukkanen myöntävät, että keskiluokan intressit näkyvät vahvasti taloustoimitusten työssä. 

Hukkasen mukaan talousjournalismi ei ole kuitenkaan ainoastaan asuntomarkkinoita ja sijoitusvinkkejä.

“Talousjournalismi on monipuolisempaa kuin miltä se saattaa aluksi näyttää. Se riippuu aina myös mediasta”, Hukkanen toteaa.

Laitinen ei näe talousjournalismin keskiluokkaisuutta ongelmana, vaikka keskiluokkaisuus talousjournalismissa näkyykin. 

Hänen mielestään talousjournalismin kohderyhmää voi olla esimerkiksi kouluttautuneet kaupunkilaiset, jotka eivät ole talousalan asiantuntijoita, mutta jotka ovat kiinnostuneita talouden ilmiöistä.

“Esimerkiksi asuntolainojen korkojen kehityksestä kertovat jutut kiinnostavat enemmän keskiluokkaa”, Laitinen kertoo.

Ylen lähestymistapa on hieman erilainen. Hukkasen mukaan Yle pyrkii tavoittamaan laajemman yleisön ja huomioimaan eri yhteiskuntaluokkien tarpeet.

“Haluaisimme nostaa esiin niin tavallisen sijoittajan kuin taloudellisista vaikeuksista kärsivienkin näkökulmia”, hän kertoo.

Hänen mukaansa Yle ei kuitenkaan välttämättä aina onnistu tavoittamaan tarpeeksi laajaa lukijakuntaa talousjournalismillaan.

Toimittajien oma tausta näkyy

Laitinen kertoo, että hänestä tuli taloustoimittaja, koska talousjournalismi on yhteiskunnallisesti merkittävää. Häntä kiinnosti talousjournalismissa erityisesti se, miten talouden iso kuva vaikuttaa yksilön elämään.

Hukkanen puolestaan kertoo hakeutuneensa taloustoimittajaksi, koska hän koki talousuutiset vaikeasti ymmärrettäviksi.

“Jutuissa käytettiin paljon käsitteitä, joita en ymmärtänyt, mutta olin kiinnostunut aiheista. Aloin pohtia, miten asiat voisi esittää niin, että ne olisivat kaikille selkeitä.”

Sekä Laitinen että Hukkanen ovat sitä mieltä, että toimittajien oma tausta ohjaa talousuutisten aiheita ja näkökulmia. Taloustoimittajat ovat usein itse keskiluokkaisia, ja heidän maailmankuvansa voi tiedostamatta vaikuttaa siihen, mistä ja miten kirjoitetaan.

Jotkin journalismin näkökulmavalinnat häiritsevät Hukkasta. Esimerkiksi talvilomakaudella uutisissa keskitytään usein siihen, miten viettää lomaa Lapin laskettelukeskuksissa.

“Se on hemmetin kallista, eikä kaikilla ole siihen varaa.”

Moniäänisempää talousjournalismia

Pitäisikö talousuutisten sitten käsitellä monipuolisemmin erilaisista tuloluokista tulevien ihmisten kiinnostuksen kohteita?

Joonas Laitinen pitää selvänä, että talousuutiset kiinnostavat myös vähätuloisia. Hän kuitenkin huomauttaa, ettei tee juttuja, jotka on suunnattu erityisesti joko rikkaille tai köyhille.

”Helsingin Sanomien toimituksen käytössä ei ole sellaista teknologiaa, jonka avulla tietäisimme, mistä tuloluokasta lukijamme ovat.”

Virpi Hukkanen puolestaan huomauttaa, että näkökulmien vaihtelu on tärkeää, jotta erilaisten ihmisten kiinnostuksenkohteet tulisivat katettua. Laajemman yleisön huomioiminen voisi rikastuttaa sisältöjä ja tehdä journalismista aidosti moniäänistä.

Hän kertoo, että Yle pyrkii jatkuvasti seuraamaan, keitä sen journalistiset jutut palvelevat ja tuomaan esiin erilaisia tarinoita ja näkökulmia.

Hukkasen mukaan talous koskettaa kaikkia, ja siksi sen käsittelyn mediassa tulisi olla yhtä monipuolista kuin yleisön, jota se palvelee.

“Taloutta se on köyhänkin talous.”

Kirjoittaja on Turun ammattikorkeakoulun opiskelija.