Miksi suurin osa maahanmuuttajista ei kuulu ammattiliittoon? Miksi nekään, jotka kuuluvat, eivät helposti ryhdy valittamaan työehdoistaan? Vastauksen tietävät turkkilaissyntyinen työsuojeluvaltuutettu Cetin Sahin sekä brittiläinen Työministeriön etnisten suhteiden neuvottelukunnan varapuheenjohtaja Daryl Taylor, jotka valottivat maahanmuuttajien kokemuksia SASKin solidaarisuuspäivillä Lahdessa.

”Helposti unohdetaan, ettei maahanmuuttaja uuteen yhteiskuntaan tullessaan voi tietää miten sen rakenteet toimivat ja millaisia työehtoja hänen tulisi vaatia. Jotkut ovat saattaneet joutua pakenemaan alkuperäisestä kotimaastaan juuri sen vuoksi, että ovat osallistuneet yhdistyksen toimintaan”, muistuttaa Sahin.

Maahanmuuttajalta puuttuu usein paitsi tietoa oikeuksistaan, myös sukulaisten tukiverkko, suhteet työelämän toimijoihin ja ruotsin kielen taito - mihin työnantaja voi helposti vedota, mikäli ei halua palkata ulkomaalaista. Kun työnantajat ovat verkottuneet mutta maahanmuuttajat eivät, kysyy yksittäisen valituksen tekeminen melkoista rohkeutta.

”Tieto kulkee työnantajien kesken, ja jos leimautuu rettelöitsijäksi, ei ehkä saa töitä jatkossa. Monilla on myös sellaisia absurdeja pelkoja, että vaikutusvaltainen työnantaja pystyy jotenkin järjestämään maahanmuuttajan karkotuksen pois Suomesta”, Taylor kertoo.

Hän painottaa, että työmarkkinajärjestelmä toimii tarkoituksenmukaisesti vain, jos sekä työnantajat että työntekijät ovat verkottuneet. Jos toinen puoli luovuttaa, säteilevät vaikutukset kaikkialle työelämään, ja hiljalleen saattaa vaarantua kaikki minkä puolesta ay-liike on taistellut. Hän rohkaiseekin ammattiliittoja perustamaan erityisiä osastoja maahanmuuttajajäsenille.

Rohkaiseva esimerkkinä muille liitoille Taylor kertoo Palvelualojen ammattiliiton osana jo parikymmentä vuotta toimineesta "monikulttuurisesta ammattiosastosta", jonka ansiosta esimerkiksi ulkomaalaissyntyisten kieltenopettajien työehtoja on pystytty huomattavasti parantamaan.

”Kyseessä on ulkomaalaissyntyisten jäsenten ongelmiin erikoistuva osasto liiton sisällä. Ennen kaikkea sen tehtävänä on tuottaa tietoa ja auttaa maahanmuuttajaa itse vaatimaan oikeuksiaan työelämässä. Monikulttuurinen osastomme on alusta saakka ollut menestystarina, ja ihmettelenkin ettei SAK ole osoittanut kiinnostusta vastaavan osaston perustamiseen”, Taylor moittii.

Etelä-Afrikan maahanmuutolla pitkä historia

Esimerkki siirtotyöläisten menestyksekkäästä ay-toiminnasta löytyy myös Etelä-Afrikasta, jonka tilanteesta seminaariväelle kertoo maan Labour Research Servicen toiminnanjohtaja Sarah Ryklief. Etelä-Afrikaan ulkomaista työvoimaa on saapunut yli sadan vuoden ajan lähinnä ympäröivistä maista, kuten Mosambikista ja Zimbabwesta. Heistä valtaosa on perinteisesti ollut timanttikaivosten työläisiä.

”Kaivostyöläisten erityiskohtelu oli yksi apartheid-politiikan kulmakivistä: heidän kanssaan tehtiin vain vuoden mittaisia sopimuksia ja teetettiin pitkiä työpäiviä pienellä palkalla, heidän tuli aina kantaa mukanaan henkilöpapereitaan, työläisten liikkumista rajoitettiin pienelle alueelle kaivosten ympärille eivätkä he päässeet yhteiskunnan etuuksien piiriin”, Ryklief kuvailee.

Parikymmentä vuotta sitten alalla syntyi viimein ay-liike, ja Rykliefin mukaan sen vaikutus palkkoihin ja työoloihin on ollut valtava. Nyt vierastyöläisten elämää vaikeuttavat kuitenkin uudet ongelmat kuten kasvava HIV-tartuntojen määrä ja työttömyysprosentti, joka Etelä-Afrikassa on kohonnut yli neljänkymmenen. 1990-luvulla kaivosalalta vähennettiin jopa 200 000 työntekijää.

Paine muuttovirtoihin on kasvanut viime vuosina sitä mukaa, kun eteläisen Afrikan muut valtiot ovat kärsineet talousvaikeuksista ja konflikteista. Ryklief korostaa, että koko maahanmuuttokysymys on Etelä-Afrikassa täysin eri mittaluokkaa kuin Suomessa, koska tulijoita on satoja tuhansia ja maan sisäiset tuloerot valtavat.Yhden yhtäläisyyden hän kuitenkin löytää:

”Myös Suomen lähiympäristössä on maita, joiden taloudellinen tilanne on huomattavasti Suomea heikompi”, Ryklief sanoo, ja viittaa arvatenkin rajan takaiseen Karjalaan - onhan sen ja Suomen välinen varallisuuskuilu tätä nykyä yksi maailman syvimmistä.