Acehin ja Länsi-Papuan naisliikkeet puhuvat raiskattujen puolesta

Acehissa naisten toimintavapaus on jo kulttuurisestikin miehiä rajoitetumpi, mutta maakunnassa yli 26 vuotta jatkuneet väkivaltaisuudet tekevät vapaan liikkumisen kodin ulkopuolella entistä vaikeammaksi. Syynä on päivittäinen riski joutua sotilaiden raiskaamaksi – Indonesia julisti jälleen maakuntaan sotatilan 19. toukokuuta.

"Armeija haravoi asuinalueita etsien GAM:in (Vapaan Acehin liike) jäseniä. Jos heitä ei löydy, sotilaat kiduttavat ja raiskaavat naisia", kuvailee tilannetta Acehin Women Movement for Justice –järjestön edustaja Fauziah, yksi Sadankomitean torstaina järjestämän "Indonesian alueelliset kriisit" –seminaarin vieraista.

Elämää konfliktin varjostamassa maakunnassa kalvaa myös naisten epätietoisuus aviomiestensä ja isiensä kohtaloista. Yli 10 000 ihmisen arvoidaan kuolleen konflitkteissa vuoden 1976 jälkeen, valtaosa siviilejä. Pahimmillaan laskettiin erään kylän naisista 80 prosenttia jääneen leskiksi.

"Usein se tarkoittaa myös yksinhuoltajuutta ja välttämättömyyttä elannon hankkimiseen itselle ja lapsille."

Acehiin on syntynyt useita naisjärjestöjä, jotka tekevät aktiivisesti työtä rauhan puolesta marssien, osoittaen mieltään tai tarjoten tukea traumojen koettelemille sisarille. Usein tämä tapahtuu oman hengen uhalla.

"Siviiliväestö ei voi puhua asioista vapaasti, sillä armeija pitää heitä heti GAM-liikkeen jäseninä. Koen itsekin olevani vaarassa ja vainottujen listalla", Fauziah sanoo.

Raiskattujen lapset kasvavat häpeässä

Myös Papualla naiset kokevat elävänsä jatkuvassa vaarassa ja hälytysvalmiudessa, ja kansalaisjärjestöt syyttävät Indonesian armeijaa neljä vuosikymmentä jatkuneesta paikallisen väestön sortamisesta. Seminaarissa Länsi-Papuan Women Solidarity –järjestöä edustanut Poppy Maipauw kantoi huolta erityisesti raiskauksien tuloksina syntyneistä lapsista.

"He kasvavat häpeää tuntien, ja ihmettelevät miksi näyttävät niin erilaisilta kuin vanhempansa – miksi heidän hiuksensa ovat suorat eivätkä kiharat", Maipauw kuvailee.

Hän kertoo naisten joutuneen väkivallan ja raiskausten kohteeksi joka ikisessä sotilasoperaatiossa sitten vuoden 1963, jolloin Indonesia valloitti Länsi-Papuan.

"Yhtä ainutta näistä raiskauksista ei toistaiseksi ole käsitelty oikeudessa. Jos Indonesian hallituksen sydämissä ei ole tilaa papualaisille, miksi he eivät anna meille itsehallintoa?" Maipauw kysyy.

Suomen kannasta Acehin ja Papuan tilanteisiin kertoi seminaarissa ulkoministeri Erkki Tuomioja. Hänen mukaansa Suomi tunnustaa Indonesian valtion yhtenäisyyden eikä anna tukeaan separatistisille liikkeille, mutta ei myöskään hyväksy armeijan väkivallan käyttöä.

"Suvereenisuus käsitteenä sisältää myös vastuun kansalaisten kunnioittamisesta, mutta sitä Indonesia ei ole näissä maakunnissa tehnyt", Tuomioja muotoilee.