Kaikkien sotilasjunttien rikokset selvittämättä Etelä-Amerikassa

Bolivia, Brasilia, Chile, Paraguay ja Uruguay eivät ole vielä päättäneet seurata Argentiinan esimerkkiä, mutta paineet siihen suuntaan kasvavat. Se tuntuu varsinkin maissa, joissa vasemmisto on päässyt valtaan tai vahvistanut asemiaan.

Kaikki mainitut maat olivat jossain vaiheessa 1970- tai 1980-lukua sotilasdiktatuureja. Ne vainosivat toisinajattelijoita sekä yksin että yhdessä. Operaatio kondoriksi kutsuttu salainen yhteistyöverkosto ylitti rajat tehokkaasti siepaten, kiduttaen ja murhaten tuhansittain ihmisiä.

Operaatio kondoriin osallistuneista maista Brasilia ja Uruguay ovat ainoat, joissa ei ole vedetty oikeuteen ensimmäistäkään entisen sotilasjuntan jäsentä. Tilanne on erityisen hankala Brasiliaa vuoden alusta johtaneelle vasemmistolaiselle presidentille Luiz Inácio Lula da Silvalle.

"Lulan hallitus ei ole edistynyt tällä alueella. Johto sanoo, että vielä ei ole sopiva aika ryhtyä muuttamaan armahduslakia, jonka maan viimeisin diktaattori Joao Baptista Figueiredo sääti 1979", Elizabeth Silvera kertoo. Hän johtaa Ei koskaan enää kidutusta -nimistä järjestöä Brasiliassa.

Armahdus koski sekä vasemmistolaisia sissiliikkeen jäseniä että turvallisuusjoukkoja, jotka vainosivat toisinajattelijoita sotilasvallan vuosina 1964-1985.

Monia Brasiliassa ihmisoikeusrikoksiin syyllistyneitä on kuitenkin jopa mainittu nimeltä riippumattomissa raporteissa. Lisäksi 1995 hyväksyttiin laki, joka julisti 136 kadonnutta kuolleiksi.

Uruguayssa säädettiin 1986 armahduslaki, jonka äänestäjät sinetöivät kansanäänestyksessä 1989. Se teki lopun oikeudenkäynneistä sotilaita ja poliiseja vastaan, joita syytettiin ihmisoikeusrikoksista vuosien 1973-1985 diktatuurin aikana.

Tuolloin Uruguay pääsi kyseenalaisen tilaston kärkeen: siellä oli väestöön suhteutettuna eniten poliittisia vankeja maailmassa.

Uruguayta 1990-luvulla johtaneet siviilihallitukset eivät suostuneet tutkimaan edes lähes 200 kadonneen kohtaloa. Armahduslaki olisi sallinut sen, jos ketään ei olisi vedetty oikeuteen.

Vuonna 2000 valtaan tullut Jorge Batllen konservatiivihallitus perusti rauhankomission. Sen raportin mukaan noin 30 kadonnutta kuoli sotilaiden kidutukseen.

Uruguayn oikeusjärjestelmä ei mahdollista armahduslain kumoamista, ellei kyetä todistamaan, että se säädettiin ankaran painostuksen alla. Muutoin ainoaksi vaihtoehdoksi jää se, että korkein oikeus julistaisi lain perustuslain vastaiseksi.

Ensi vuonna pidettävien Uruguayn presidentinvaalien voittajaksi veikataan sosialistien Tabaré Vázquezia. Vaikka vasemmisto saisi hallitusvallan, se tuskin ryhtyy kumoamaan armahduslakia, ihmisoikeusasiantuntijat arvioivat.

Hallitus tyytyisi selvittämään kadonneiden kohtalon ja puhdistamaan turvallisuusjoukot henkilöistä, joilla on likainen menneisyys, lakimies Francisco Ottonelli pohtii.

Myöskään Chilessä maltillisia sosialisteja edustavan presidentti Ricardo Lagosin hallitus ei pyri kumoamaan armahduslakia, joka säädettiin Augusto Pinochetin diktatuurin aikana 1973-1990. Laki kattaa rikokset maaliskuulta 1973 vuoteen 1978. Sotilaat kaappasivat vallan sosialisti Salvador Allendelta syyskuussa 1973.

Valtaosa Chilen poliittisista murhista ja 3 000 katoamisesta ajoittui kyseisille vuosille. Chilen kidutuksen vastainen eettinen komissio arvioi, että juntan valtakaudella vangituista puolesta miljoonasta chileläisestä 30 000 - 150 000 joutui kidutetuksi.

Kun Chile palasi demokratiaan 1990, tuomarit alkoivat tulkita armahduslakia niin, että se ei koske sieppauksia, kuten he kutsuvat katoamisia.

Pinochet vedettiin oikeuteen keväällä 2000, mutta korkein oikeus totesi 2002 hänet liian huonokuntoiseksi, ja juttu raukesi.

Oikeusjuttuja on pantu vireille 300 sotilasta ja poliisia vastaan, joista 30 on vankeudessa.

Lagos esitti elokuussa lakia, joka jättäisi armahduslain tulkinnan oikeusistuimille. Esitys myös lieventäisi niiden syytettyjen tuomioita, jotka suostuvat yhteistyöhön oikeuden kanssa.

Argentiinan parlamentti kumosi elokuussa 1980-luvun lopulla säädetyt armahduslait. Keskusta-vasemmistolainen presidentti Néstor Kirchner mitätöi lisäksi 2001 annetun kiellon ihmisoikeusrikoksista epäiltyjen luovuttamisesta muihin maihin tuomittaviksi.

Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan Argentiinassa katosi jopa 30 000 ihmistä sotilasvallan aikana 1976-1983.

Presidentti Carlos Menemin kaudella 1989-1999 armahdettuja juntan johtajia on nyttemmin tuotu oikeuden eteen syytettyinä poliittisten vankien lasten varastamisesta.

Buenos Airesissa on aloitettu tutkimukset myös Operaatio kondorista, johon liittyen on lähetetty - toistaiseksi tuloksetta - luovutuspyyntöjä Chileen, Uruguayhin ja Paraguayhin.

Luovutuspyyntö on jätetty muun muassa Paraguayn entisestä diktaattorista kenraali Alfredo Stroessnerista. Hänen pitkällä valtakaudellaan 1954-1989 kuoli tai katosi vähintään 3 000 ihmistä.

"Paraguaysta ei löydy poliittista tahtoa diktatuurin aikaisten tapahtumien tutkimiseen", lakimies ja ihmisoikeusaktivisti Martín Almada sanoo. Hän julkisti 1992 Terrorin arkistot -raporttinsa, joka todisti Operaatio kondorin olemassaolon.

Colorado-puolueen katkeamaton valtakausi Paraguayssa on taannut ihmisoikeusrikosten rankaisemattomuuden. Stroessnerin kaatumisen jälkeen tuomittiin kuitenkin seitsemän "sortajaa". Joukossa olivat poliisin ja salaisen poliisin entiset päälliköt, Almada kertoo.

"Parlamentti yrittää nyt perustaa totuus- ja oikeuskomissiota, joka tarjoaisi luotettavaa tietoa Etelä-Amerikan pitkäaikaisimman diktatuurin ajalta", hän jatkaa.

Boliviassa varapresidentti Carlos Mesa asetti äskettäin neuvoston tutkimaan ihmisten katoamisia Hugo Banzerin diktatuurin aikana 1971-1978.

Bolivia on ainoa Etelä-Amerikan valtio, jossa entinen diktaattori - Banzer - palasi vaaleilla valtaan 1999. Hän joutui tosin eroamaan terveyssyistä kesken kauden.

(Inter Press Service)