Suomen somalinaiset tukeutuvat yhteisöllisyyteen

Marja Tiilikainen seurasi väitöskirjaansa varten somalinaisten elämää Suomessa vuosina 1996-2002. Lauantaina julkaistu tutkimus "Arjen islam. Somalinaisten elämää Suomessa" osoittaa yhteisöllisyyden olevan yksi somalinaisten tärkeimmistä voimavaroista. Vaikka Suomeen pakolaisina tulleet somalinaiset ovat vähemmän yhtenäinen ryhmä kuin usein ajatellaan, rakentavat he kotia nimenomaan sosiaalisten verkostojensa varaan. Koti muodostuu arjen rutiineista, joita fyysisen kodin lisäksi rajaavat ennen kaikkea tiivis yhteydenpito sukulaisiin ja ystäviin, sekä islaminuskosta kumpuava arvomaailma.

Yhteisöllisyys on häviämässä suomalaisesta yhteiskunnasta, ja Tiilikainen toteaakin somalinaisten vetävän arjessaan rajaa ei-hyväksyttävien ja toivottavien muutosten välille. Suomalainen yhteiskunta tarjoaa tilaa ja mahdollisuuksia esimerkiksi koulutukseen ja poliittiseen osallistumiseen, joihin somalinaiset ovat aktiivisesti tarttuneet. Toisaalta jo suomalaisten asuntojen koko kertoo selvää kieltään yksilön ja pienen ydinperheen ympärillä pyörivästä elämäntavasta, joka on somalialaiselle kulttuurille vieras. Helsinkiläisen lähiökodin seinien sisältä puhelin ja sähköposti avaavat väylän jakaa arkipäivä yhtälailla Suomessa, Somaliassa kuin muuallakin maailmassa asuvien ystävien ja perheenjäsenten kanssa. Juhlapäivän tullen tilaa suurelle yhteisölle luodaan vaikka kantamalla huonekalut parvekkeelle, jotta kaikki mahtuisivat mukaan.

Tiilikainen kuitenkin huomauttaa, että myös Suomen somaliyhteisö on hajanainen. Kotona Somaliassa käydyn sisällissodan jakolinjat näkyvät yhä, samoin miesten ja naisten välille on syntymässä juopa heidän kohdatessaan uuden kotimaan eri tavoin. Tärkeämmäksi muodostuukin transnationaalinen somaliyhteisö – hajallaan maailmalla asuva sukulaisten ja ystävien verkosto, jota yhdistää edelleen kotimaaksi koettu Somalia.

Islam on jatkuvuutta muuttuvassa arjessa

Islam ja sen tarjoama arvomaailma ovat somalinaisten arjen ja identiteetin liima. Kirjoitusten ja opinkappaleiden sijaan Tiilikaisen tutkimus tarkastelee islamia elettynä ja koettuna. Viettämällä useita päiviä kodeissa, vieraana häissä, mukana niin lääkärissä kuin moskeijassakin, Tiilikainen muodosti kuvan islamista somalinaisten ja -äitien arjessa ja juhlassa. Tästä lähtökohdasta käsin uskonto esittäytyy toisaalta jatkuvuuden ja yhteisen muistin lähteenä, toisaalta arkipäivässä luodaan uutta islamia.

Somalian ulkopuolella elävien miesten ja naisten islam näyttäytyy erilaisena. Somalimiehet pyrkivät määrittelemään ”oikean” islamin, joka olisi kulttuurisista vaikutteista vapaata. Somalinaiset puolestaan tarttuvat uskontoon arjen ongelmineen ja etsivät islamista tapaa pitää kiinni perheensä historiasta. Sisällissodan vaikeat muistot, pakolaisuuden ongelmat ja uudessa kotimaassa koettu syrjintä pyrkivät pinnalle sairauksien ja kipujen muodossa. Länsimaisen lääketieteen rinnalla somalinaiset selittävät pahaa oloaan perinteisten saar-henkien avulla, ja hoitavat sitä perinteisin rituaalein, joihin laaja joukko kanssasisaria osallistuu.

Somalimiehet pitävät naisten selviytymiskeinoja helposti kansanuskona. Somalinaisten ammatillisten sekä uskontoon liittyvien tietojen ja taitojen lisääntyminen yhdessä suuremman taloudellisen riippumattomuuden kanssa on kuitenkin antanut heille uudenlaista vaikutusvaltaa somaliyhteisön sisällä, ja erilaiset näkemykset uskonnosta ovat Tiilikaisen mukaan myös synnyttäneet jännitteitä vallasta määritellä islamia. Somalinaiset luottavat toistensa tukeen, ja raivaavat itselleen tilaa niin suomalaisessa yhteiskunnassa, kuin valtioiden rajat ylittävässä yhteisössään.