YK:n päivää vietettiin Sanomatalon mediatorilla

"Kun palasin kesäkuussa Irakiin 23 vuoden jälkeen, en ollut tunnistaa Bagdadia. Se oli kuin iso vankila, jonka kaduilla ihmiset vaelsivat aseita kantaen", lääkäri Shatha Besarani kuvaili kotiinpaluutaan UNIFEMin Sanomatalon mediatorilla järjestämässä YK:n päivän tilaisuudessa.

"Silti katujen kaaos oli pientä verrattuna siihen sekasortoon, joka ihmisten päässä vallitsee. Yksikään perhe ei ole säästynyt traumoilta, joita Saddamin hallinto ja kolme sotaa ovat aiheuttaneet."

Besarani lähti maasta aikoinaan vain 16-vuotiaana. Nyt hän seuraa äitinsä, tunnetun naisaktivistin, jalanjälkiä. "Äitini joutui toimimaan maan alla. Ennen muuttoamme Irakista en nähnyt häntä kahteen vuoteen."

Besaranin mukaan irakilaisnaisten asema romahti Saddamin ja Baath-puolueen hallitessa maata 1960-luvun lopulta lähtien. "Traditioomme ei kuulu, että naiset olisivat vain kotona osallistumatta yhteiskunnallisiin asioihin. Meidät tunnetaan arabimaailmassa vahvoina naisina, olihan arabimaiden ensimmäinen naisministerikin vuonna 1959 irakilainen."

Maansa kohtalonkysymykseksi Besarani nostaa naisten aseman kohentamisen, sillä sotien jäljiltä maan väestöstä enemmistö on naisia ja heistä suuri osa nuorehkoja leskiä. "He haluavat opiskella ja tehdä töitä, ja siihen he tarvitsevat myös teidän tukeanne", Besarani vetosi mediatorille kerääntyneeseen väkijoukkoon.

Jotain on jo tapahtumassa. Kesällä 350 irakilaisnaista kirjoitti vetoomuksen, jossa vaadittiin naisia näkyvästi mukaan hallinto- ja päätöksentekoelimiin - naisministereitä olisi oltava 40 prosenttia hallituksesta. "Kaikkein tärkeintä on, että me saisimme nyt itse ryhtyä kehittämään maatamme, sillä kansalaisyhteiskunta ja demokratia eivät ole tuontitavaraa. Liittouman pitää muistaa, että sivilisaatio syntyi tuhansia vuosia sitten meidän maassamme - se on vain hetken aikaa ollut kadoksissa."

Tshetshenian kadotettu sukupolvi

Toiset terveiset suoraan kriisialueelta toi tshetsheenialainen kansalaisaktivisti Dagman Saidahmetovna Murtazalieva.

"Me naiset olemme väsyneitä 12 vuotta jatkuneeseen epävarmuuteen, jossa rauha ei ole vallitseva tila. Meille on aivan sama kuka vallassa on, kunhan pystymme tarjoamaan lapsillemme ihmisarvoisen elämän", Murtazalieva sanoi. "Koulujärjestelmä on sodan jäljiltä murskana ja parhaillaan on kasvamassa sukupolvi, jolta puuttuu lukutaito ja taju siitä, mitä sivistys on."

Murtazalieva kuvaili tshetsheeninaisten arkea ankeaksi. Monet miehet joutuvat olosuhteiden pakosta viettämään päivänsä neljän seinän sisällä ja naiset hankkivat elannon kodin ulkopuolella. Silti myös raskaat kotityöt ovat heidän harteillaan.

Politiikkaan naiset eivät uskaltaudu, sillä pelko on edelleen liian suuri. Eduskuntaa maassa ei ole, mutta vaalit ovat tulossa; ehdokkaana ei ole yhtäkään naista.

Shatha Besarani heitti Murtazalievalle haastavan kysymyksen: Miksi aiemmin toimittajana työskennellyt nainen on nykyään tanskalaisen avustusjärjestön leivissä? Eikö nyt jos koskaan ole tarvetta naisnäkökulmaan myös mediassa?

Hiljaisella äänellä puhunut Murtazalieva vastasi, että vaikka tiedon jakaminen onkin äärimmäisen tärkeää, ei se tarkoita ainoastaan tiedotusvälineitä. "Nykyisessä työssäni toimin viestinviejänä auttajien ja avuntarvitsijoiden välillä. Pääsen ulos maasta kertomaan muille ihmisille tilanteestamme. Mielestäni pystyn tällä tavalla toteuttamaan parhaiten journalistin kutsumustani."

Suomeen kriisinhallinnan osaamis- ja koulutuskeskus?

Suomalaisnaisten tervehdyksen kriisialueille välitti Vasemmistoliiton puheenjohtaja, kansanedustaja Suvi-Anne Siimes. Hän esitteli ajankohtaista hankeideaa, joka on menossa esittelyyn hallitukselle.

"Suomeen pitäisi perustaa siviilikriisinhallinnan osaamis- ja koulutuskeskus, joka toimisi kenttätoimijoiden kouluttajana. Jos toiminta lähtisi Suomessa hyvin käyntiin, se voisi laajentua palvelemaan Pohjoismaita ja ehkä koko EU:ta", Siimes visioi.

Tukea ja toivoa jälleenrakennukseen lähettivät myös muut tilaisuuteen osallistuneet vaikuttajanaiset, muun muassa Eeva Ahtisaari, Arja Saijonmaa, Elisabeth Rehn ja Helvi Sipilä. Naisasian ja kansalaisaktivismin grand old lady Sipilä innostui erityisesti Dagman Murtazalievan ja Jaakko Perheentuvan esittelemästä, hiljattain perustetusta Tukea Kaukasuksen kouluille -järjestöstä. Sen ensimmäiseksi avustuskohteeksi on valittu groznylainen koulu.

"Paljonko jäsenmaksu on?" Sipilä tiedusteli, "aion meinaan liittyä nyt."

Murtazalievan mukaan monet tshetsheenilapset eivät voi osallistua kouluopetukseen, koska matkat ovat vaarallisia: miinoja on kylvetty kaikkialle. Monia estää myös suoranainen vaatteiden ja kenkien puute.

"Olenkin miettinyt mihin laitan kaikki mieheni kengät. Nyt niillekin löytyi käyttöä", Sipilä totesi tyytyväisenä.

Katso myös:
Turvapaikanhakijoiden kirjoituskilpailun voittajia palkittiin (Pakolaisneuvonta)

Pohjoismaat hyväksyivät YK-päivänä vuosituhattavoitteita tukevan julkilausuman (global.finland)

24.10. alkaneen YK:n aseistariisuntaviikon sivut