Unicefin vuosiraportti painottaa tyttöjen koulutusta

"Tyttöjen jääminen pois koulusta heijastuu paitsi heidän omaan terveyteensä myös heidän koko ympäristönsä terveyteen ja lähitalouteen, sillä naiset ovat usein hyviä huolehtimaan raha-asioista", pahoitteli Suomen UNICEFin hallituksen jäsen, Helsingin yliopiston kansleri Kari Raivio esitellessään vuosiraporttia torstaina Helsingin Kansallismuseossa.

Huolestuttavinta Raivion mukaan on alle viisivuotiaiden korkea kuolleisuus varsinkin sotia käyvissä köyhissä maissa. "Masentavaa meidän ulkopuolisten auttajien kannalta on tietysti se, ettei sotiin voi vaikuttaa, mutta uskon silti, että koulutus on paras tapa yrittää parantaa näiden maiden olosuhteita."

Raivion mukaan tyttöjen koulutuksen esteenä ei ole pelkästään köyhyys vaan myös asenteet, jotka liittyvät kulttuuriin ja uskontoon. Raivio mainitsi Bernard Lewisin kirjan "Mikä meni pieleen?", jossa käsitellään islamilaisten maiden kukoistusta tuhatluvulla ja kulttuurin edistyksellisyyden häviämistä kokonaan toiselle vuosituhannelle tultaessa. "Kun kansakunta hylkää puolet kansastaan, se saa syyttää vain itseään, eikä pelkästään pahoja länsimaita", totesi Raivio Lewisia mukaillen.

Raivio korosti lisäksi, ettei talouskasvu todistetusti ole lisännyt hyvinvointia maailman köyhimpien keskuudessa: "Onneksi Maailmanpankkikin on jo myöntänyt, että tarvitaan myös inhimillisempiä toimenpiteitä köyhimpien hädän lievittämiseksi."

Kaikki on helppoa, jos haluaa oppia

Tilaisuudessa esiintyi myös nepalilainen 17-vuotias Sabita Chaudhary esimerkkinä Suomen UNICEFin Nepalin koulutusohjelman onnistumisista. Sabitalla oli mahdollisuus päästä kouluun lapsena, mutta hän kieltäytyi: "Vanhempani veivät minut aamulla kouluun, mutta juoksin aina takaisin kotiin ja olin siellä jo ennen heitä."

11-vuotiaana Sabita houkuteltiin töihin Intian rajalle rajakaupunkiin, jossa häntä pidettiin vankina perheessä. "Kun kahden vuoden jälkeen sain lomaa tulla kotiin, sain tietää, etteivät vanhempani tienneet olinpaikkaani. Jouduin kuitenkin pian takaisin perheeseen, jossa minua pidettiin väkisin ja palkatta, kunnes isäni onnistui pelastaa minut ja tuoda kotiin."

Kotiin päästyään Sabita halusi kovasti opiskella. Hän oli opetellut aakkoset salaa perheen lapsilta vankina ollessaan. Lopulta hän sai vanhempansa suostumaan siihen, että hänen ei tarvitsisi mennä naimisiin. Sabita työskenteli eri paikoissa, kunnes päätyi Pokharaan, josta löysi Children Nepal –kansalaisjärjestön. Nyt Sabita käy koulua yhdessä pienten luokkatoveriensa kanssa: "En häpeä yhtään sitä, että luokkatoverini ovat niin pieniä. Olen hyvin ahkera ja toisen oppilaan kanssa paras luokallani."

Sabitan mielestä minkään oppiminen ei ole vaikeaa, jos on tarpeeksi halua oppia. "En halua mennä naimisiin, haluan opiskella ja auttaa muita lapsia, jotta heidän perusoikeutensa toteutuisivat." Suomen UNICEFilla on Nepalissa koulutusohjelma erityisesti tyttöjä varten. UNICEFin lasten oikeuksien mukaan jokaisella lapsella on oikeus koulutukseen.

Kunniakirjat vapaaehtoisille ja Katri Helenalle

Julkistamistilaisuudessa jaettiin myös UNICEFin pääjohtajan Carol Bellamyn kunniakirjat ansiokkaasta työstä maailman lasten hyväksi. Suomen UNICEFin hallituksen puheenjohtaja Astrid Thors jakoi kunniakirjat pietarsaarelaisille UNICEF-vapaaehtoisille Saara ja Alpo Springarelle sekä Hyvän tahdon lähettiläälle taiteilija Katri Helena Kalaojalle. Kunniakirjat ovat suomalainen keksintö, eikä niitä jaeta muissa UNICEFin komiteoissa. Ne on suunnitellut taiteilija Maria Munsterhjelm.

Vuosiraportti (State of the World's Children Report) on UNICEFin vuosittain julkaisema raportti, joka ennakoi järjestön tulevaa toimintaa. Raportti julkistetaan samanaikaisesti yli sadassa maassa, joista osassa tyttöjen koulutuksessa on edelleen paljon parantamisen varaa.

Lue raportti osoitteessa
www.unicef.org/sowc04/index.html