Rauha on yhä kaukainen haave Afganistanissa

Kestävä rauha näyttää yhä kaukaiselta - ellei mahdottomalta - haaveelta monelle afganistanilaiselle, vaikka maa sai juuri uuden perustuslain ja vaalit ovat luvassa kesällä.

"Sitä voi pitää ihmeenä, jos harras unelmamme rauhasta käy toteen. Karut tosiseikat viittaavat aivan johonkin muuhun, ja kenties entistä pahempaan", kauppias Mohammad Rehman sanoo.

Hän istuu pienen savesta rakennetun puotinsa edustalla Jalalabadin esikaupunkialueella itäisessä Nangarharin maakunnassa. Vaikka Taleban-järjestön valtakausi päättyi jo marraskuussa 2001, rauha ei ole vakiintunut tälle seudulle.

Rehman muistuttaa Yhdysvaltoja nimeltä mainitsematta, että heti neuvostomiehityksestä vapauduttuaan Afganistan joutui "toisen suurvallan" alaisuuteen.

"Näyttää siltä, että meidän komentajamme ja kyläpäällikkömme ovat tottuneet sotaan. He eivät tiedä mitään rauhasta ja sen hedelmistä", kauppias selittää samalla, kun myy piparminttukaramelleja lapsille, jotka ilmaantuivat ovelle mudan tahrimissa paksuissa talvitamineissa.

Voi myös olla, että afganistanilaisten psyyke on kokenut kohtalokkaan muutoksen jatkuvien konfliktien aikana, tuuheapartainen Rehman jatkaa.

Hänen mukaansa ajatus rauhasta on muuttunut vieraaksi ihmisille, jotka ovat tottuneet kuulemaan laukauksia ja näkemään, miten panssarivaunut vyöryvät kaduilla ja jyräävät savitalot nurin.

"Nyt Afganistaniin sijoitetut liittoutuman joukot pommittavat meitä ilmasta rypälepommeilla. Mikään ei ole muuttunut, paitsi aseteknologia", hän huokaa.

Puotiin pistäytynyt Ghonde-niminen työmies huomauttaa, että afganistanilaiset kokevat valtion asiat itselleen vieraiksi myös nykyisen, presidentti Hamid Karzain johtaman, hallituksen aikana.

Ghonde kertoo saavansa työtä vain satunnaisesti, joten kahdeksanhenkisen perheen elättäminen on vaikeata.

"Rauha ei löydä tietään tänne, ei ainakaan lyhyellä aikavälillä", jatkaa maanviljelijä Muhammad Jalali. Hän tunnustaa kylväneensä unikkoa pelloilleen pysyäkseen hengissä.

Afganistanilaisten näköalattomuutta on vahvistanut Talebanin jälkeistä aikaa leimannut laittomuus, joka ulottuu ajoittain pääkaupunkiin Kabuliin asti. Samalla vuosikausia jatkuneiden selkkausten syventämät etniset ristiriidat nostavat uudelleen päätään.

Avustustyöntekijätkin ovat joutuneet hyökkäysten kohteeksi. Oopiumintuotanto kattaa lähes puolet bruttokansantuotteesta, ja maa tarvitsee 24 miljardia euroa apua ja sijoituksia viiden vuoden aikana.

Karzain hallituksen valta on vähäinen tai olematon Kabulin ulkopuolella. Hallitus on erittäin riippuvainen ulkomaisten joukkojen avusta samaan aikaan, kun maakuntien sotapäälliköt kieltäytyvät rahoittamasta keskusjohtoa.

YK:n pääsihteeri Kofi Annan huomautti hiljan, että ellei turvallisuustilannetta saada kohenemaan, koko Afganistan voidaan menettää. "Tehokas jälleenrakennus ei onnistu ilman turvallisuutta", hän tähdensi.

Naqeeb, 28, kertoo joutuneensa pakenemaan viiden sisarensa kanssa Mazar-i-Sharifista, joka on uzbekkien sotaherran Abdul Rashid Dostamin kotikaupunki.

"Minä olen pashtu enkä voi muuttaa syntyperääni", Naqeeb sanoo. Hänen mukaansa muut etniset ryhmät vainoavat nyt pashtuja eli pataaneja, koska talebanit kuuluivat enimmäkseen heihin.

"Minulla ei ollut mitään tekemistä Talebanin kanssa, mutta silti uzbekit hävittivät kotini", hän kertoo.

Pataanit ovat enemmistönä Afganistanin yli 25-miljoonaisessa väestössä. Vähemmistöryhmät, kuten tadzhikit, hazarat, uzbekit ja turkmenit, muodostivat Talebania vastustaneen Pohjoisen liiton, jota Yhdysvallat liittolaisineen tuki. Ryhmä sai vallan Talebanin kaaduttua.

"Liittoutuma otti pataanit silmätikukseen. He ovat joutuneet nöyryyttävien koti- ja ruumiintarkastusten kohteiksi. Tämä ei taatusti edistä etnistä sopusointua", iäkäs turbaanipäinen Jan Agha vakuuttaa.

Nimettömänä esiintyvä afganistanilainen opettaja sanoo, että maan "vapauttaminen" Talebanista merkitsi ainoastaan uutta miehitystä.

"Mikä on Yhdysvaltain asialista? Oliko sillä liittolaisineen mitään todellista suunnitelmaa Afganistanin jälleenrakentamisesta? Nämä kysymykset odottavat kunnollisia vastauksia", hän jatkaa.

Opettaja suhtautuu epäillen myös perustuslakia laatimaan kutsutun loya jirgan eli suuren neuvoston aikaansaannoksiin.

"Tosiasiassa yli 80 prosenttia loya jirgan edustajista on sellaisia, joiden etuja ajaisi paremmin sodan jatkaminen kuin rauha", hän huomauttaa ennustaen, että Afganistanin ongelmia ei ratkaista ennen kuin kaikki sotapäälliköt on talebanien tavoin syrjäytetty.

(Inter Press Service)