Kenellä on oikeus hallinnoida internetiä?
Internet ei ole täysin vailla hallintoa, vaan sen keskiössä on yhdysvaltalainen voittoa tavoittelematon yritys ICANN. Monet kehitysmaat haluaisivat siirtää internetin hallinnan YK:n alaisuuteen. Osa epädemokraattisesti hallituista maista kuitenkin näkisi mielellään tilanteen, jossa valtiolla olisi nykyistä suurempi mahdollisuus säädellä internetiä.
Monissa yhteyksissä internet ymmärretään verkostoksi, jota kukaan ei valvo eikä hallitse. Osin näin onkin ja todennäköinen selitys internetin nopealle laajentumiselle on ollut sen hallinnollinen keveys, säädösten ja pakkojen vähäisyys.
Internet ei kuitenkaan ole täysin vailla hallintoa. Keskiössä on yhdysvaltalainen voittoa tavoittelematon yritys ICANN (Internet Corporation for Assigned Names and Numbers). ICANN perustettiin marraskuussa 1998, jolloin Yhdysvaltain kauppaministeriö siirsi sille internetin nimi- ja osoitepalvelun hallinnan. Käytännössä ICANN vastaa internetin niin sanottujen juuripalvelimien (root server) toiminnasta, ip-osoitteiden ryhmittelystä ja domain-päätteiden (.com, .org, .net jne.) hyväksymisestä.
Kysymys internetin hallinnasta nousi esille YK:n tietoyhteiskuntahuippukokouksen (WSIS) valmisteluissa syksyllä 2003. Monet kehitysmaat halusivat siirtää internetin hallinnan ICANN:ilta YK:n alaisuuteen. Genevessä pidetyssä huippukokouksen ensimmäisessä osassa asiasta ei kuitenkaan tehty päätöstä, vaan sovittiin eri vaihtoehtojen selvittämisestä.
Esityksille hallinnan siirtämisestä voidaan löytää useita perusteluja. Internetin välityksellä hoidetaan tällä hetkellä monia kriittisiä toimintoja: rahaliikennettä, suuryritysten ja valtioiden sähköpostiliikennettä ja monia muita vastaavanlaisia asioita. Ei ole siis yhdentekevää, kuka tai ketkä päättävät juuripalvelinten toiminnasta, sillä niiden varassa koko internet toimii.
Vapaa internet ei miellytä kaikkia
Kehitysmaiden aktiivisuudelle kysymyksessä voidaan nähdä myös toisenlaisia motiiveja. Internetin "hallitsemattomuus" on monille kehitysmaille ollut kiusallista siksi, että niiden mahdollisuudet kontrolloida kansalaistensa tiedonsaantia ovat ratkaisevasti heikentyneet. Esimerkiksi Kiina on sulkenut alueellaan lukuisia verkkosivustoja, muun muassa Amnestyn sivut, mutta siitä huolimatta se ei ole kyennyt estämään kiinalaisten ihmisoikeusaktivistien yhteydenpitoa muuhun maailmaan internetin välityksellä.
Osa kehitysmaista näkisi luultavasti mielellään tilanteen, jossa eri maiden hallituksilla olisi nykyistä suurempi mahdollisuus säädellä internetiä. Valvonnan ja säätelyn lisääminen ei kuitenkaan ole niiden kansalaisten edun mukaista. Jos internetiä ryhdyttäisiin säätelemään nykyistä enemmän, se vaikeuttaisi todennäköisesti entisestään kehitysmaiden pääsyä käsiksi niille olennaiseen tietoon.
ICANN ei tietenkään ole ainoa tapa järjestää internetin hallintaa, muitakin vaihtoehtoja pohditaan. Monien mielestä tärkeintä kuitenkin olisi, että uusien hallintomallien kehittelyssä kunnioitettaisiin internetin perusperiaatteita: erityisesti kaikkien oikeutta osallistua, sananvapautta ja sensuroimattomuutta. Näistä periaatteista kiinni pitäminen saattaa lyhyellä aikavälillä aiheuttaa monenlaista päänsärkyä useiden kehitysmaiden hallituksille. Pidemmällä tähtäimellä asia on kuitenkin toisin.
Linkkejä:
IETF (The Internet Engineering Task Force)
Valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle ehdotuksesta parlamentin ja neuvoston direktiivistä tietokoneella tehtyjen keksintöjen patentoitavuudesta (kirjelmä löytyy sekä pdf- että WP-tiedostona)
Lisää uusi kommentti
Lue ohjeet ennen kommentointia