ICT ja kansalaisyhteiskunta

Kansalaisyhteiskunnan vahvistamista kolmannen maailman maissa on pidetty yhtenä tärkeänä demokratiaa ja sananvapautta vahvistavana tavoitteena. Erityisesti yksinvaltaisesti hallituissa maissa järjestäytyminen on usein ollut vaikeaa ja keskinäinen yhteydenpito vaarallista. Käytännön esteitä yhteyksille on asettanut maantiede, sillä maaseudulla tieverkosto kylästä toiseen ei aina ole ollut riittävän hyvässä kunnossa aktiiviselle liikenteelle.

Myös kansainvälisellä tasolla maantiede ja rahan puute on asettanut esteitä liikkeille, jotka ovat kukin tahoillaan tehneet työtä köyhien maiden aseman parantamiseksi. Internet on 1990-luvun lopulta alkaen muuttanut tilannetta siten, että tiedon vaihto ja maailmanlaajuinen verkottuminen on tullut aiempaa huomattavasti helpommaksi.

Pieni mielenosoittaja Mumbaissa

Vuoden 2004 Maailman sosiaalifoorumissa verkkoon laitettiin lähes reaaliajassa suurimpien tilaisuuksien puheenvuorot monilla kielillä niin, että ne jotka eivät olleet päässeet paikan päälle, voisivat myös seurata foorumin antia. Verkosta löytyy lukuisia muitakin foorumista kertovia julkaisuja, ja Caussa huomauttaakin, mikään aiempi media ei ole mahdollistanut vastaavaa materiaalin maailmanlaajuista levitystä tässä laajuudessa, lähes ilman mitään kuluja: "Kuvitelkaa, jos järjestöt joutuisivat postittamaan fyysisesti kaiken tämän materiaalin - se on käytännössä mahdoton ajatus."

Uusien tietoverkostojen syntyminen internetiin muodostaa Caussan mukaan aktiivisen vastakohdan suurten medioiden tuottamalle, passiiviselle tiedolle. Palautteen antaminen on helpompaa, asioista voidaan käydä keskusteluja ja kyseenalaistaa ilmaistut näkökannat. "Et voi sanoa television puhuvalle päälle, että suu kiinni. Internetin kautta voit sen tehdä reaaliajassa", Caussa huomauttaa. Valtamedialle voi myös helposti luoda vaihtoehtoisia julkaisuja sielläkin, missä ei ole rahaa ja työvoimaa massiivisten laitteiden hankintaan. "Järjestöjen kannalta oleellista on se, että näitä verkostoja pitkin leviävä informaatio voidaan muuttaa erityyppiseksi toiminnaksi eri puolilla maailmaa."

Tietoteknologian ja yhteiskunnallisten liikkeiden syntyminen luo myös kokonaan uusia toimintamalleja. Esimerkiksi kivitystuomion Nigeriassa saaneen Amina Lawalin tapauksessa vuonna 2003 aktivistit eri puolilla maailmaa painostivat maan hallitusta sähköpostitse, kunnes tuomio lopulta kumottiin - ilman että kukaan oli fyysisesti läsnä Nigeriassa. Myös Irakin sodan vastaisessa mielenosoituksessa helmikuussa 2003 internetillä oli ratkaiseva merkitys. "Koskaan aiemmin ei niin suurta ihmismassaa ole saatu liikkeelle samanaikaisesti tuhansissa kaupungeissa ympäri maailmaa", Caussa toteaa.

Caussan kollegana Enxarxa.netissä toimiva Miquel Berga pitää mielenkiintoisena myös tapaus Ricardo Dominquezia ja ”Flood Net” -liikettä, joka jo vuonna 1998 yhdessä noin 200 muun ihmisen kanssa kuormitti Washingtonin Valkoisen talon verkkosivuja yksinkertaisesti päivittämällä sivua samanaikaisesti, kunnes sivusto kaatui. "Time-aikakauslehti nosti Dominquezin sivuilleen ja kirjoitti, että Valkoiseen taloon hyökättiin. Eikä hän tehnyt mitään muuta kuin istui kotonaan ja painoi "päivitä"-nappulaa", Berga tiivistää.

Kansalaisjärjestöjen verkostot toimivat toistaiseksi monikansallisten yhtiöiden hallinnoimissa tietoverkoissa. Berga pitää tätä kestämättömänä mallina, mikäli tahdotaan suosia paikallisuutta ja välttää yritysjättien valtaa. Hän ehdottaakin satelliittiteknologian hyöyntämistä kokonaan oman tietoverkon pystyttämiseksi: "Niin kauan kuin käytämme nykyistä internet-verkkoa, kasvatamme sen omistajien varallisuutta. Tulevaisuudessa meillä on toivoakseni mahdollisuus uuden, demokraattisesti hallinnoidun kanavan rakentamiseen."