Lähes kymmenen vuotta Pekingistä - missä mennään?

UNIFEMin johtaja Noeleen Heyzer muistuttaa Naistenpäivän viestissään kansainvälistä yhteisöä siitä, että ensi vuonna tulee kuluneeksi 10 vuotta YK:n kaikkien aikojen suurimmasta maailmankokouksesta, Pekingin neljännestä naisten kokouksesta. Tuon kokouksen jälkeen maailman kansat ovat sitoutuneet ns. Pekingin toimintaohjelman toteutukseen naisten aseman edistämiseksi. Nyt on aika valmistautua viettämään Peking +10-vuotta ja arvioida kehitystä Pekingin jälkeen.

1995 naiset tulivat kuulluiksi. Naisten äänen on kuuluttava myös tänään. Liian usein naiset ovat päätöksenteon ulkopuolella koskipa asia globalisaation hyötyjen epätasaista jakoa, sodan ja aseellisten konfliktien vaikutuksia tai vaikka HIV/AIDS-epidemiaa. Naisia on kuultava heitä koskevissa asioissa. Naisten ääni ei ole vain uhrin ääni, vaan se on yhä enenevässä määrin selviytyjän ääni, johtajan ääni ja muutosagentin ääni. Juuri nyt, Naistenpäivänä 2004, New Yorkissa kokoontuu naisten asemaa käsittelevä foorumi, Commission on Status of Women CSW. Siellä pohditaan muiden muassa HIV/AIDS kysymystä ja naisten asemaa asellisissa konflikteissa. Kymmenen vuotta sitten HIV-infektion saaneista oli naisia alle 40 prosenttia. Tänään positiivisista 50 prosenttia on naisia, Karibian alueella 52 prosenttia ja Afrikassa jopa 58 prosenttia. 15-24-vuotiaista infektion saaneista kehitysmaissa nuoria naisia on kaksi kertaa enemmän kuin miehiä.

Infektion sosiaaliset vaikutukset naisiin ja tyttöihin ovat suuremmat kuin poikiin ja miehiin. Naiset ja tytöt hoivaavat perheyhteisössä taudinkantajia. Tämä estää monessa tapauksessa tyttöjen koulunkäynnin ja naisten työssä käynnin ja maanviljelyn. Naisiin kohdistuva seksuaaliväkivalta voidaan nähdä sekä epidemian syynä ja seurauksena. Raiskaukset, seksuaaliväkivalta ja tilanteet, joissa nainen ei voi kieltäytyä turvaseksistä ovat vakavia tekijöitä epidemian leviämisessä. Heyzer kiinnittää lopuksi erityistä huomiota Afrikassa tapahtuneisiin positiivisiin kehitysaskeliin. Hän viittaa Afrikan ihmisoikeussopimuksen lisäpöytäkirjaan, joka koskee erityisesti Afrikan naisten ihmisoikeuksia. Afrikan Unionissa naisten asema on vahvistunut. Sen komissionääreistä puolet on naisia. Ruandassa parlamentin jäsenistä ja korkeimman oikeuden tuomareista on naisia. Naisiin kohdistuvaan väkivaltaan on onnistuttu kiinnittämään huomiota niin että ainakin 45 maassa on erityislainsäädäntö koskien lähiväkivaltaa, 21 maassa tällainen lainsäädäntö on tekeillä. Monessa muussa maassa on olemassa olevia rikoslakeja muutettu niin, että niissä huomioidaan perheväkivalta. Työn on jatkuttava ja kansainvälisen yhteisön ja hallitusten on ohjattava resursseja naisten aseman edistämiseen. Naisia on kuultava heitä koskevissa asioissa - heidän tarpeista, toiveista ja tulevaisuudenvisioistaan. Heyzerin Naistenpäivän tiedote kokonaisuudessaan