Opettaja Kukkosen kansainvälinen 10A-luokka

Jakomäen yläaste on Helsingin kansainvälisimpiä kouluja. Yksi kolmasosa oppilaista on maahanmuuttajia ja loput suomalaisia. Kymppiluokkia koulussa on neljä. Oppilaat tulevat kouluun eri puolilta Helsinkiä ja heidän taustansa ovat hyvin kirjavat. Osalla kymppiluokkalaisista saattaa olla hyvin huonoja kokemuksia opettajista, toiset taas ovat tulleet korottamaan numeroitaan.

Jakomäen 10A-luokkaa ohjastaa kuusi vuotta koulussa opettanut Petri Kukkonen. Maantiedon tunnin alkaessa oppilaat pulisevat niitä näitä ennen kuin rauhoittuvat pikkuhiljaa omatoimisten tehtävien äärelle. Toimittajan läsnäolo innoittaa muutamiin lisäherjoihin: ”En mä mikään rasisti ole!” ”Gorilla ei näy, vain valkuaiset vilkkuu!” ”Hei, kirjoitatsä muistiin kaikki meidän jutut?” ”Me ollaan paras A-ryhmä!”

Oppilaat pääsevät lopulta vauhtiin opettaja Kukkosen antamien ohjeiden mukaan. Luokassa satelee kuitenkin jatkuvasti kysymyksiä ja kommentteja suuntaan jos toiseenkin. Ja opettaja Kukkonen neuvoo heti pyydettäessä. ”Hei Kukkonen, mä en tajuu yhtään mitään!” ”Ai mitä et tajuu?”

10A-luokalla on 16 oppilasta, joista suurin osa on muualta muuttaneita. Oppilaat ovat tulleet Suomeen lähes ympäri maailmaa, arabiankieliseltä- ja kurdialueelta, Afrikasta, Aasiasta ja Venäjältä.

Olivier on kymppiluokkalainen, joka on muuttanut perheensä mukana Suomeen 12 vuotta sitten entisestä Zairesta, nykyisestä Kongon demokraattisesta tasavallasta. Luokkakaverit kutsuvat Olivieria lempinimellä Kongo. Olivierin mielestä he muualta tulleet ovat oppineet Jakomäen yläasteella suomea aika hyvin.

Kaikki opettajat eivät kuitenkaan aina jaksa ottaa huomioon, että oppilaat eivät puhu eivätkä ymmärrä suomea samantasoisesti. Olivier pahoittelee sitä, että esimerkiksi koetilanteissa ei opettajalta saa aina apua, vaikkei ole ymmärtänyt kaikkia kysymyksiä. Olivier onneksi osallistuu suomi toisena kielenä -opetukseen pari kertaa viikossa.

Intiassa syntyneen Balin mielestä on mukavaa, kun koulussa on paljon ulkomaalaisia, joiden kanssa on helppo jutella. Ja on Balilla myös suomalaisia ystäviä. Helsinkiläinen Katja puolestaan kertoo tulleensa kymppiluokalle korottamaan numeroitaan ja viihtyvänsä Jakomäen koulussa juuri siksi, että siellä on erilaisista kulttuureista tulleita oppilaita.

Pohjois-Karjalassa syntyneen Iriksen mielestä Jakomäen yläasteella ei esiinny rasismia muutamia ”tosi törkeitä heittoja” lukuun ottamatta. Ja ainahan pppilaat heittävät läppää, josta kaikki tietävät, että se on vain vitsailua ja kuuluu pelin henkeen. Monikulttuurisuudesta puhuttaessa Iris mainitsee koulun keittiön ruokaviikot, jotka ovat hänen mielestään vähän teennäinen juttu. Paremmin toimisi, jos tunneilla tutustuttaisiin laajemmin vieraisiin kulttuureihin tehtävien, esitelmien ja päättötöiden muodossa.

Suvaitsevaisuuden perustana toisten kunnioittaminen

Jakomäen yläasteen 10A-luokan oppilaiden mielestä paras tapa tulla tutuksi vieraasta kulttuurista tulleen kanssa on arvostaa häntä ja jutella sitten ihan tavallisista asioista. Opettaja Kukkonen on samaa mieltä, että suvaitsevaisuuden ja moniarvoisuuden tärkeimpänä lähtökohtana on kaikkien oppilaiden kunnioittaminen ihmisinä. Oppilaat ovat itsekin hyvin tarkkoja siitä, että opettaja on oikeudenmukainen ja kohtelee kaikkia tasapuolisesti.

Maahanmuuttajataustaisten oppilaiden kielitaito on usein heikompi kuin suomalaissyntyisillä, joten Kukkonen pyrkii konkreettiseen ja maanläheiseen opettamiseen. Oppilaita täytyy motivoida ja opastaa tehtävien tekemisessä ja tiedon hakemisessa.

Tärkein seikka on kuitenkin oppilaiden itsetunnon kohottaminen, painottaa Kukkonen. Kansainvälisyyskasvatus on kirjattu Jakomäen yläasteella sovellettavaan opetussuunnitelmaan ja se toteutuu opettaja Kukkosen mukaan käytännössä yksinkertaisesti siten, että muualta tulleet oppilaat ovat osana koulun jokapäiväistä arkea.

Kukkonen lisää, että muun muassa yhteiskuntaopin tunnilla on käsitelty Suomen kansalaisuutta ja ulkomaalaisia Suomessa-aihetta. Oppilaiden kanssa on keskusteltu, miltä kenestäkin tuntuu olla Suomessa. Tämä on auttanut Kukkosen mukaan suomalaistaustaisia oppilaita näkemään vieraasta kulttuurista tulleet ihmisinä, eivätkä niinkään oman etnisen taustansa edustajina.

Maahanmuuttajaoppilaiden erilaisuus ja kulttuurit nostetaan myös esiin koulussa juhlittavina merkkipäivinä, jolloin oppilaat esittävät oman näköistä ohjelmaansa. Koulun rooli oppilaan etnisen kulttuuri-identiteetin rakentamisessa on oman kielen ja uskonnon opetuksen tarjoaminen. Oppilaan kotouttamisessa on puolestaan Kukkosen mukaan kyse siitä, että nuoret oppivat elämään ja toimimaan suomalaisessa yhteiskunnassa menettämättä tätä kulttuuri-identiteettiään.

Aina kun kouluun tulee uusia oppilaita, niin suomalaisia kuin maahanmuuttajiakin, on tavallista, että syntyy kahnauksia ja tappelunujakoita. Kukkonen haluaa korostaa, että kun Jakomäen yläasteella on ongelmia, ne ovat normaaleja koulutyöhön liittyviä pulmia ja ihmisten välisiä ristiriitoja, eivät pelkästään etnisestä taustasta ja ulkomaalaisuudesta kumpuavia. Kukkosen mukaan suvaitsevaisuus onkin Jakomäen koulussa ihan eri tasolla monikulttuurisuudesta johtuen kuin sellaisessa koulussa, jossa muista kulttuureista tulleita oppilaita on vähän.

Jakomäen yläasteen vahvana piirteenä Kukkonen näkee koulun pienen koon. Yläaste on Helsingin pienimpiä. Kukkosen mukaan se tekee koulusta lämminhenkisen paikan, jossa niin opettajat kuin oppilaatkin viihtyvät. Opettajien keskinäinen ilmapiiri työyhteisössä on hyvä. Kukkosen mielestä koulu on hyvä lähiökoulu ja siellä toteutetaan monikulttuurisuutta positiivisessa hengessä. Ja tätä positiivista latausta syntyy nimenomaan maahanmuuttajataustaisten oppilaiden läsnäolosta. He tuovat eloa ja värikkyyttä koulunkäynnin arkeen.

Maailmanpyörä 1/04
Suomen YK-liitto