Jättimarketit suosivat suurtuottajia kehitysmaiden pienviljelijöiden kustannuksella

Kehitysmaihin rantautuneet ylikansalliset vähittäiskauppaketjut eivät tuoreen selvityksen mukaan huoli paikallisten pienviljelijöiden tuotteita hyllyilleen. Marketit asioivat mieluummin vakaiden suurtuottajien kanssa, joten pienviljelijät uhkaavat jäädä ilman asiakkaita.

Washingtonissa toimiva kansainvälisen ruokapolitiikan tutkimuslaitos (Ifpri) toteaa, että markettiketjujen köyhdyttävä vaikutus pientuottajiin näkyy erityisesti Latinalaisessa Amerikassa, Pohjois-Afrikassa sekä Lähi-idässä ja vähäisemmin Aasiassa.

Monet eurooppalaiset ja pohjoisamerikkalaiset kauppaketjut ovat 1990-luvulta alkaen suunnanneet kehitysmaihin, kun kasvunvara kotimarkkinoilla on kutistunut. Nopeimmin kasvavia markettiketjuja ovat ranskalainen Carrefour, yhdysvaltalainen Wal-Mart, hollantilainen Ahold, brittiläinen Tesco ja eteläafrikkalainen Shoprite.

Teollisuusmaiden kuluttajien tapaan kehitysmaiden asukkaat näyttävät suosivan "yhden pysähdyksen" markettiostoksia torikaupan ja pikkukauppojen kustannuksella.

Supermarkettien hankintajärjestelmät ovat osoittautuneet kohtalokkaiksi kehitysmaiden pienviljelijöille ja maidontuottajille, joilla oli aiemmin tapana kuljettaa itse tuotteensa suoraan toreille tai paikallisille tukkukauppiaille.

Markettiketjut perustavat suurvarastoja, joista tuotteet toimitetaan kymmeniin myymälöihin keskitetysti. Varastot on mitoitettu käsittelemään suuria määriä laadultaan tasaisia tuotteita.

Jos pienviljelijä toivoo saavansa tuotteitaan myydyksi supermarketeille, hänen on kasvatettava sitä mitä ne haluavat.

Vaarana on kuitenkin, että marketit hylkäävät suuren osan hänen tuotteistaan puutteellisen laadun vuoksi. Kauppaketjut asettavat tuoretuotteille yhtenäiset, oman kotimaansa markkinoiden mukaiset laatu- ja turvallisuusvaatimukset.

Pienviljelijät saattavat myös joutua odottamaan ruokajäteiltä maksua tuotteista jopa 60 päivää tai kauemminkin, mikä entisestään rasittaa viljelijän taloudenpitoa, Ifpri huomauttaa.

Raportin mukaan pienten maidontuottajien on mahdotonta investoida laitteisiin, joita supermarketit edellyttävät. Näin pientilat jäävät syrjään, ja marketit käyvät kauppaa vakavaraisempien suurtuottajien ja yritysten kanssa.

Ifprin mukaan tilanne näkyy räikeimmin Latinalaisessa Amerikassa, jossa supermarkettien kasvu on ollut kiivainta. Brasiliassa markettien osuus elintarvikkeiden kaupasta ylsi vuonna 2000 jo 75 prosenttiin, kun se vielä 1990 oli 30 prosenttia.

Kasvu on ollut rajua myös Latinalaisen Amerikan köyhimmissä maissa. Ifprin mukaan supermarkettien markkinaosuus nousi Guatemalassa 30 prosentista 35 prosenttiin 1999-2001.

Itä- ja Kaakkois-Aasia tulevat viitisen vuotta Latinalaisen Amerikan jäljessä, mutta kasvu on siellä vieläkin nopeampaa. Supermarkettien osuus ruoan vähittäismyynnistä nousi Thaimaassa 35 prosentista 43 prosenttiin ja Kiinan kaupunkialueilla 30 prosentista 48 prosenttiin 1999-2001.

Afrikassa jättimarketteja on vielä suhteellisen harvassa, joskin niiden osuus kasvaa sielläkin.

Pienviljelijöiden tulevaisuus ei näytä kovin valoisalta, sillä kehitysmaiden kasvavan ja kaupungistuva väestön arvioidaan houkuttelevan markettiketjuja vastaisuudessakin.

Ifprin mukaan ongelmana eivät ole supermarketit sinänsä vaan se, ettei viljelijöiden käytössä alun alkaenkaan ole järjestelmiä, joiden avulla he voisivat toimittaa riittävän suuria määriä laadultaan luotettavia tuotteita vaativille kuluttajille.

Tutkimuslaitoksen mukaan viljelijät tarvitsevat tietoa, koulutusta ja uusia laitteita voidakseen pitää puoliaan markettiketjuja vastaan. Vaihtoehtona on, että pienviljelijät joutuvat luopumaan elinkeinostaan.

(Inter Press Service)