Vuosituhattavoitteet, mitä uutta naisille?

Syksyllä 2000 YK:n päämajassa otettu maailman johtajien luokkakuva näyttää pikaisesti vilkaistuna yksipuoliselta: parisensataa miestä tummissa puvuissa. Tarkemmalla vilkaisulla pukujen seasta alkaa erottua muutamia värikkäämpiäkin juhlapukuja. Kun vielä hieraisee silmiään, joukosta erottuu myös noin kymmenen naista, yksi muita selkeämmin. Eturivin keskellä seisoo Suomen presidentti Tarja Halonen, joka toimi YK:n Vuosituhat-huippukokouksen puheenjohtajana Tansanian presidentti Benjamin Mkapan kanssa.

Unifemin julisteeksi painattama johtajien potretti on kuvaava. Vuosituhatjulistuksen yhdeksi indikaattoriksi onkin sovittu naisten osuus miehiin verrattuna parlamenteissa. Muita naisten aseman edistymistä mittaavia indikaattoreita ovat naisten osallistuminen ensimmäisen, toiseen ja kolmannen asteen koulutukseen suhteessa miehiin, 15–24-vuotiaiden naisten lukutaitoisuus suhteessa samanikäisiin miehiin sekä naisten osuus maatalouden ulkopuolisesta palkkatyövoimasta.

Kuten kaikki kansainväliset tavoitteet, myös Vuosituhatjulistuksen kahdeksan tavoitetta ovat pitkällisten neuvottelujen tulos ja kompromissi. Tavoitteissa ei sinänsä ole mitään uutta. Ne heijastavat 1990-luvulla pidettyjen YK-konferenssien tuloksia.

Maat ovat nyt sopineet kahdeksasta ikään kuin akuuteimmasta tavoitteesta: köyhyys tulee puolittaa ja nälkää vähentää, koulutusta lisätä, naisten asemaa edistää, lapsikuolleisuutta vähentää, äitien terveyttä parantaa, vaarallisia tauteja vähentää ja ympäristön kestävää kehitystä tukea. Myös rahaa tähän kaikkeen pitäisi löytyä hyvässä yhteishengessä kehitysmaiden ja rikkaiden maiden välillä.

On tärkeää, että sukupuolten tasa-arvon ja naisten aseman edistäminen on kirjattu eksplisiittisesti yhdeksi päätavoitteeksi. Toisaalta naisaktivistit ovat kritisoineet erityisesti seksuaalioikeuksien puuttumista tavoitteista. Neljäs tavoite viittaa melko kapeasti äitiysterveyteen. On pelätty, että tässä muodossa tavoite palauttaa fokuksen naisiin ennen kaikkea äiteinä ja synnyttäjinä.

Naisten oikeuksien toimijat ovat pyrkineet pitämään aktiivisesti esillä sitä, että naisten oikeuksien edistyminen on edellytys jokaisen muunkin tavoitteen toteutumiselle.

Toistaiseksi tilaisuudet, joissa asiasta on keskusteltu, ovat kuitenkin jääneet erikoistuneiden piirien keskusteluksi. Suureena haasteena on saada naisten oikeudet keskeiseen asemaan kansallisissa ja kansainvälisissä keskusteluissa, joissa sovitaan kiireellisimmistä toimenpiteistä, seurataan tavoitteiden edistymistä ja päätetään rahojen käytöstä.

Kun jossain maassa tai organisaatiossa sovitaan prioriteeteista, tavoitteet pyritään usein tiivistämään muutamaan pääkohtaan. Myös Vuosituhat-julistuksen tavoitteille on luotu välittömät alatavoitteet. Naisten aseman osalta alatavoite vaatii sukupuolten välisen erojen poistamista ensimmäisen ja toiseen asteen koulutuksessa vuoteen 2005 mennessä ja kaikilla asteilla vuoteen 2015 mennessä. Tämä on hyvä vaikkakin hieman epärealistinen tavoite.

Koulutuksen tärkeyttä yhtään väheksymättä, pidän kuitenkin ongelmallisena sitä, että tiivistetyissä teksteissä ja poliittisissa julistuksissa keskitytään helposti vain tähän alatavoitteiseen. Tällöin unohdetaan helposti muut sovitut indikaattorit kuten naisten poliittinen ja työelämään osallistuminen. Toinen kysymys on, mitä muutamaan tavoitteeseen keskittyminen tarkoittaa edelleen ajankohtaiselle ja paljon laajemmalle Pekingin toimintaohjelmalle. Naisten oikeuksien toteutuminen kun edellyttää paljon muutakin kuin pääsyä koulutukseen.

Unifem ja UNDP järjestivät vuoden alussa internetissä keskustelun siitä, mitä Vuosituhatjulistus tarjoaa naisille ja miten siihen pitäisi suhtautua. Eri puolilta maailmaa tulleista kirjoittajista kriittisimpien mielestä naisjärjestöjen ei pitäisi lähteä lainkaan mukaan Vuosituhattavoite-hegemoniaan. He kokivat, että jälleen kerran naisaktivisteilta pyydetään uusia kontribuutioita, mutta ei tarjota mitään tilalle. Jotkut epäilivät Pekingin ohjelman sivuuttamista tyystin. Toisten mielestä tavoitteissa on kuitenkin luotu hyvä yhteinen pohja, ja naisten asema on kirjattu selkeästi mukaan. He korostivat, että naisliikkeiden pitää tukea tavoitteiden saavuttamista tavalla, joka huomioi sukupuolet ja lobata eri toimijoita tässä.

Vuosituhannen tavoitteet ovat joka tapauksessa tulleet jäädäkseen – ainakin kansainvälisten rahoittajien ja länsimaiden agendalle. Vieraillessani vuosi sitten erään eteläisen Afrikan maan opetusministeriön gender-yksikössä, yksikön johtaja totesi, että kuulisi mielellään mitä nämä uudet tavoitteet ovat. He kun eivät olleet koskaan aiemmin Vuosituhat-julistuksen tavoitteista kuulleetkaan.

Suomen Unifem, Akseli 2/2004

Kirjoittaja on Suomen Unifemin hallituksen jäsen. Hän valmistelee Helsingin yliopistolla väitöskirjaa kotitalouksien lapsityövoimasta Intiassa.