Karvasta jäätelöä

Elintarvikejätti Nestlé kertoi hiljattain ostavansa Valion jäätelötuotannon. Asiasta nousi valtava kohu, vaikka yhtiöiden ilmoituksen mukaan työpaikat ja jäätelö säilyvät Suomessa. Syynä on Nestlén ryvettynyt maine äidinmaidon korvikkeen markkinoinnissa. Yhtiötä on boikotoitu useiden kansalaisjärjestöjen toimesta lähes yhtäjaksoisesti vuodesta 1977. Se lienee jonkinlainen maailmanennätys.

Nestlén päätuote ovat erilaiset lastenruoat. Se hallitsee markkinoita myös Suomessa. Yhä useampi äidinmaidon korvikepurkki myydään kehitysmaissa, joissa vastasynnyttäneitä äitejä riittää.

Voiko tuotetta, joka vaatii puhdasta vettä, hyvän viemäröinnin, riittävät tulot ja lukutaitoisen vanhemman lukemaan käyttöohjeita, käyttää turvallisesti alueella, jossa juomavesi on saastunutta, jätevedet valuvat pitkin katuja, köyhyys on yleistä ja lukutaidottomuus korkeaa? Kysymys esitettiin Nestlélle 25 vuotta sitten, ja yhtiö vastasi ytimekkäästi: ei. Vastaus on edelleen sama - mutta silti yhtiö myy korvikkeita köyhille mm. Pakistanissa ja Etelä-Afrikassa. Edes Nestlén sisäinen logiikka ei siis ole kunnossa. Ehkä sitä ei vaaditakaan miljardiyhtiöltä.

UNICEFin mukaan rintaruokinnan lisääminen pelastaisi vuosittain jopa 1,5 miljoonaa ihmistä. Ymmärrettävistä syistä elintarvikeala pyrkii kuitenkin kasvattamaan korvikkeiden myyntiä. Markkinointi on usein hyvin aggressiivista. Yritykset, Nestlé etunenässä, levittävät kirjallisuutta joka väittää vastikkeen olevan parempaa ravintoa kuin äidinmaidon, jakavat ilmaisia näytteitä neuvoloissa ja lastensairaaloissa sekä lähettävät omia promoottoreitaan sairaaloihin hoitohenkilökunnaksi naamioituneina.

Kaikki tämä on kielletty kansainvälisin säädöksin. Liike-elämässä imettävä äiti kuitenkin mielletään korvikkeita tuottavan yrityksen kilpailijaksi, ei uutta elämää suojelevaksi ihmiseksi. Jokainen myyty korvikeannos lisää voittoa ja sitä kautta sijoittajien kiinnostusta. Mitä pienen lapsen tulevaisuus on sen rinnalla?

Koska lainsäädäntö pyrkii monin tavoin suojelemaan rintaruokintaa, täytyy yritysten tulkita lakeja usein hyvinkin luovasti. Esimerkiksi Intiassa Nestlé väitti ettei pysty noudattamaan lakia, jonka mukaan korvikepurkkien keskellä on oltava huomautus äidinmaidon paremmuudesta korvikkeeseen nähden. Syynä oli yhtiön mukaan se, ettei sylinterin muotoisessa säilykepurkissa ole keskikohtaa. Jos pieni lapsi väittäisi tuollaista vanhemmilleen, häntä syytettäisiin näsäviisastelusta. Suuryritysten vanhempana toimii kuitenkin Maailmankauppajärjestö WTO, joka nyökyttelee hyväksyvästi, ovathan lait ja säädökset sen mielestä kauppaa rajoittavia tekijöitä - suojelivat ne lapsia tai eivät.

Tällä hetkellä Nestlé väittää tiukasti noudattavansa eettistä säännöstöä. Se on jopa julkaissut oman ohjeistonsa. Kansalaisjärjestöjen mukaan tilanne on kuitenkin toinen: sen sijaan että Nestlé kuluttaisi resursseja tapojensa parantamiseen, se miettii uusia keinoja väistää velvollisuuksiaan. Totuutta on hyvin vaikeaa saada selville. Joka tapauksessa todistustaakka on Nestléllä, ei kansalaisjärjestöillä.

Valion jäätelöiden liukuminen Nestlélle on osa laajempaa kansainvälistä kehitystä. Sitä ei kuitenkaan kannata niellä mukisematta, kuten ei yhtiön lastenruokiakaan: niin kauan kuin äidinmaidonkorvikkeiden markkinoinnin ja myynnin eettisyydestä on pienintäkään epäselvyyttä, on viisainta tehdä se, minkä yksittäinen ihminen voi: äänestää lompakollaan.

Jäätelön syöminen vie arviolta viisi minuuttia. Sinä aikana ehtii kymmenkunta lasta kuolla pulloruokinnan seurauksiin. Vähemmästäkin jää karvas maku suuhun.

Kirjoittaja on tamperelainen kansalaisaktivisti, joka toimii tällä hetkellä Maan ystävien Talous ja kulutus - kampanjassa keskittyen erityisesti yritysten ja rahoituslaitosten etiikkaan liittyviin kysymyksiin.