Tansaniassa ympäristön saastumiseen herätään harvoin ilmiön itsensä vuoksi, mutta monet elinkeinot ovat riippuvaisia luonnonympäristön tilasta. Paikallisten ympäristöjärjestöjen suurin haaste onkin saada ihmiset ajattelemaan kauemmas tulevaisuuteen. Ongelmista ei voi syyttää yksin köyhyyttä, vaikka monet ympäristöhankkeet tehdäänkin köyhien parissa, järjestöt muistuttavat.

"Luulen, että hyasintti sai ihmiset ymmärtämään ympäristönsuojelun merkityksen", sanoo Lucas Wambura. Wambura on ympäristöteknikko ja Mwanzan kaupungissa Tansaniassa toimivan ympäristöjärjestö Laneson puheenjohtaja. Suuren osan aktivistin tarmostaan hän on käyttänyt vesihyasintin leviämisen estämiseen.

Vesihyasintti levisi Victoria-järveen, ja siten myös Tansanian toiseksi suurimman kaupungin Mwanzan riesaksi vuonna 1993. Seuraavana vuonna perustettiin Laneso, Mwanzan ensimmäinen ympäristöjärjestö.

Victoria-järvi (kuva: Herkko Eskelinen)

Vesihyasintti voi kuulostaa harmittomalta, mutta Mwanzan kaupungin asukkaille sen leviäminen järven rantavesiin oli katastrofaalista. Rannat muuttuivat vaarallisiksi, kun käärmeet ja krokotiilit alkoivat viihtyä niissä. Kalastaminen muuttui vaikeaksi, paikoin mahdottomaksi. Verkot juuttuivat hyasintteihin, ja kalastajien ahdinko alkoi olla käsin kosketeltavaa. Lisäksi järven veden laatu heikkeni huomattavasti.

Tansaniassa ympäristön saastumiseen harvoin herätään ilmiön itsensä vuoksi. Mutta köyhässä maassa monet elinkeinot ovat hyvin riippuvaisia luonnonympäristön tilasta. Wamburan mukaan ympäristöjärjestöt ovatkin saaneet nostetta, kun on ymmärretty että ympäristö muuttuu rajusti, eikä seurauksia edes tunneta.

Köyhyyttä on vähennettävä

Morogoron kaupunki on kaukana suurista vesialueista, mutta lähellä metsäluontoa, joten ympäristöhaasteet ovat toisenlaiset. Metsiä on hakattu hallitsemattomasti, ja eroosio on merkittävä ongelma. Alueella toimiva Moeco-järjestö keskittyykin tällä hetkellä puuston istutukseen suomalaisen Toivala-säätiön tuella. Järjestön toimistoa ympäröi taimitarha, jossa kasvaa lähialueen kyliin lähteviä puita.

Moecon puheenjohtaja Allen Ngonyani

"Maksamme maanviljelijöille siitä, että he istuttavat taimia. Pitkällä aikavälillä toiminta myös vähentää köyhyyttä, kun he saavat tuloja nyt istuttamistaan puista", selittää järjestön puheenjohtaja Allen Ngonyani.

Ngonyani ei usko, että köyhyys sinänsä johtaisi hallitsemattomaan metsien hakkaamiseen. Päinvastoin metsien istuttaminen ja kasvu on viljelijöille suorastaan elinehto. Ongelmana on sen sijaan aikaperspektiivi: Moecon taimitarhalla nyt kasvavista taimista viljelijä voi odottaa saavansa tuloja 15-20 vuoden päästä. Siksi metsien istutukseen täytyy houkutella rahallisilla kannustimilla.

"Haasteena onkin, miten köyhät ihmiset saataisiin ajattelemaan hieman kauemmas tulevaisuuteen", Ngonyani sanoo. "Tulevaisuuteen suuntautuvan ajattelun kautta puiden istutus tulee ennen pitkää myös tavaksi ilman meidän panostamme tai rahallista korvausta."

Victoria-järvellä saasteiden vähentäminen ehkäisee rikkaruohokasvin lisääntymistä, mutta Lanesossa on keksitty muutakin hyasintin päänmenoksi. Koska ihmiset täytyi jotenkin saada kitkemään hyasintteja järvestä, lanesolaiset alkoivat miettiä miten hyasintteja voisi hyödyntää taloudellisesti. Lopulta kehittyi projekti, jossa hyasinteista tehdään tuoleja. Materiaali on olkimaista ja tarpeeksi kestävää huonekaluksi.

"Köyhyyden vähentäminen on nykyään merkittävä iskusana, mutta se on myös käytännöllinen asia. Ympäristö voi paremmin, jos sen tilasta huolehtiminen saadaan kytketyksi ihmisten toimeentuloon mahdollisimman konkreettisesti." Toimeentulo-aspektin liittäminen ympäristötyöhön saattaa vaatia luovuutta, kuten hyasinttituolien tapauksessa, mutta se on harvoin mahdotonta.

Pelkkä valistus vaikeaa

Usein haasteet ovat todellisia. Esimerkiksi luomuviljelyn edistäminen on Wamburan mukaan ensiarvoisen tärkeää, koska merkittävä osa Victoria-järven saasteista on peräisin lähialueiden maanviljelyksestä. Maanviljelijät kokevat luomumenetelmät riskiksi - eikä riskeistä olla innostuneita.

"Yritämme kouluttaa maanviljelijöitä, jotta he ymmärtäisivät käyttävänsä usein myrkkyjä aivan turhaan. Se on kuitenkin vaikeaa, koska torjunta-aineiden uskotaan automaattisesti parantavan satoja. Ihmisten terveys ei ole kovin tehokas argumentti, pitäisi keksiä jotain suoraan toimeentuloon vaikuttavaa", Wambura miettii.

Wambura ei kuitenkaan halua syytellä köyhiä viljelijöitä. Vaikka parhaat ympäristöhankkeet tehdäänkin köyhien keskuudessa, ovat suurimmat saastuttajat Wamburan mukaan muualla. Esimerkiksi tehtaiden saasteet ovat Victoria-järvellä merkittävä ongelma. Puhdistusteknologiaa olisi saatavilla ilmaiseksi, kehitysapuna, mutta teknologiaa ei haluta asentaa. Kyse on Wamburan mukaan asenteista.

Samoin monet hyvin toimeentulevat ihmiset Mwanzan kaupungissa ohjaavat jätteensä suoraan Victoria-järveen laskevaan Mirongo-jokeen. Wamburan mukaan kyse ei ole siitä, etteikö heillä olisi varaa liittää talojaan viemäriverkostoon. Köyhät kokevat ympäristön tärkeämmäksi, koska se vaikuttaa heidän elämäänsä suoraan.

"Monet köyhät ovat ymmärtäneet, että ympäristön tuhoutuminen tuhoaa heidän elinmahdollisuuksiaan. Rikkaiden ja yritysten käyttäytymistä on sen sijaan tärkeää ohjailla lainsäädännön avulla", Wambura sanoo. "Köyhät on saatu aktivoitua erilaisiin hankkeisiin, sitä voi pitää ympäristöjärjestöjen onnistumisena. Seuraavana tarvitaan muutoksia lainsäädäntöön."