Ei enää diplomaattisia almuja Sudaniin

Kansainvälinen yhteisö on kohteliaasti katsonut muualle kun Sudanin hallitus ja sen tukemat miliisit ovat vapaasti tappaneet, raiskanneet ja ryöstäneet maan länsiosissa Darfurissa elävää siviiliväestöä. On vaadittu paljon verta ennen kuin syrjäisen alueen epätoivoiselle kriisille on saatu sille kuuluva huomio, ja ilmeisesti vielä lisää tarvitaan ennen kuin alueen tilanteeseen todella ollaan valmiita vaikuttamaan.

Nykyinen käytäntö joko kauhistella Darfurin tapahtumia tai jälkeenpäin onnitella rikottujen tulitaukojen allekirjoittamista ei yksinkertaisesti toimi. Kansainvälisten toimijoiden tulisikin jatkuvan päivittelyn sijaan suoda nopeasti enemmän apua alueelle, vaikka se vaatii lisäponnistuksia.

Sudanin hallitus on vaikeuttanut kaikenlaisen humanitaarisen avun toimittamisen Darfuriin. Hallituksen omien sanojen mukaan syynä on alueen turvattomuus, mutta lähempänä totuutta lienee se, että hallitus ei halua maailman näkevän millaisiin hirmutekoihin se ja sen tukemat joukot ovat syyllistyneet. Joukkoraiskaukset, väestön tahallinen näännyttäminen nälkään, kaivoveden myrkyttäminen ja kylien pommitukset ovat vain osa alueella tapahtuvista ihmisoikeusloukkauksista.

Sudanin ihmisoikeustilanne kuului jo ennestään maailman heikoimpiin; esimerkkejä löytyy sanavapauden tiukasta rajoittamisesta järjestelmälliseen kidutukseen. Ilmeisesti maan hallituksen piti vielä pisteenä i:n päälle saada maailma syyttämään sitä kansanmurhasta.

Kansainvälisen yhteisön tulisi nyt miettiä vakavasti, kuinka Darfurin tilanne ratkaistaan sen jälkeen, kun osarauhasopimus hallituksen ja maan eteläosien kapinallisten välillä on saatu aikaan. Samalla täytyy pitää mielessä Etelä-Sudanin lievästi sanottuna hankala yhteiskunnallinen tilanne. Alueella on käyty Afrikan mantereen pitkäikäisin sisällissota, eikä jäljellä ole toimivaa yhteiskuntaa. Jos kansalaisyhteiskunnan rakentumista ei tueta, ei ole mitään takeita siitä, etteikö alue suistuisi sekasortoon.

Nyt tulisikin lopettaa tanssiminen pääkaupunki Khartumin ja siellä istuvan hallituksen pillin mukaan. Sudanin hallitus on taitavasti pitkittänyt ja manipuloinut rauhanneuvotteluja oman mielensä mukaan. Sitä pitäisi vaatia lopettamaan vehkeily ja sitouttaa hallitus tosissaan aikaansaamaan toimiva rauha maahan.

Avainasemassa ovat ne hallitukset, joihin Sudan on pyrkinyt normalisoimaan suhteensa. Näihin maihin kuuluu muun muassa Yhdysvallat, joka on kaikkein tiukkasanaisimmin tuominnut Darfurin tapahtumat. Sudanin hallituksen tulisi ymmärtää, että sotilasdiktatuuri, joka ei edes yritä saada aikaan rauhaa ja jota epäillään kytköksistä terroristeihin, voi tuskin haaveilla edes keskinkertaisista suhteista muihin maihin.

Kymmenen vuotta Ruandan kansanmurhan jälkeen maailma ei näytä vieläkään tietävän, mitä tehdä humanitaarisen kriisin sattuessa. Kansainvälisen yhteisön täytyy lopettaa jahkailu ja lähettää heti riittävästi humanitaarista apua Darfuriin. Kun surmansa on jo saanut ainakin 50 000 ihmistä ja joka viikko kuolee tuhansia lisää, keskustelu siitä, esiintyykö alueella kansanmurhaa vai ei, on merkityksetöntä pilkunviilausta. Samalla se kuitenkin näyttää olevan välttämätöntä ennen kuin voidaan edes harkita ihmisten pelastamista.

Darfurin kriisin ratkaiseminen vaatii poliittista tahtoa, muuten tuloksena on yksi afrikkalainen tragedia lisää muiden joukkoon. Sudanin hallitus on velvoitettava käymään rauhanneuvotteluja tosissaan. Samalla kansainvälisen yhteisön on suunnattava voimavarojaan niin, että mahdollisimman monta ihmistä saadaan pelastettua. Ne, jotka eivät ryhdy toimiin, ovat vaikenemisellaan osallisia alueen julmuuksiin.

Omar El Begawy

Kirjoittaja on Amnestyn Suomen osaston Sudan-koordinaattori.