YK nostaa globaalit verot näyttämölle

Globaaleja veroja on viritelty ratkaisuksi etsittäessä lisää rahoituslähteitä maailman kaikkein köyhimpien maiden auttamiseksi. YK aikoo valmistella aiheesta syksyksi selvityksen YK:n yleiskokousta varten.

"Väittely on jo tullut YK:n piiriin. Meitä on pyydetty valmistelemaan aiheesta raportti, jonka tulokset esitellään YK:n yleiskokoukselle tänä vuonna", sanoo YK:n talous- ja sosiaaliasioista vastaava apulaispääsihteeri José Antonio Ocampo.

"Vaikka jotkut keskeiset valtiot vastustavat globaaleja veroja kiivaasti, osa teollisuus- ja kehitysmaista on suhtautunut niihin avoimesti", Ocampo huomauttaa.

YK:n pääsihteeri Kofi Annan on pontevasti tukenut yrityksiä löytää uudenlaisia malleja kattaa kehitysavun huutava rahoitusvaje. Annan on varoittanut maailman 132 kehitysmaan jäävän YK:n kehitystavoitteista, ellei nykyistä kehitysapua kaksinkertaisteta.

Tunnetuin esitys maailmanlaajuiseksi veroksi on ns. Tobinin vero, joka perittäisiin yli rajojen tapahtuvista rahansiirroista. Vero on saanut nimensä taloustieteen nobelistin James Tobinin mukaan. Hän ehdotti veroa jo yli 30 vuotta sitten, ja se on noussut uudelleen kansainväliseen keskusteluun varsinkin 90-luvun valuuttakriisien jälkeen.

Tobinin veron etuna on pidetty sitä, että se ei ainoastaan keräisi varoja hyvään tarkoitukseen vaan hillitsisi myös keinottelua lyhytaikaisilla sijoituksilla.

YK:n paneutuessa aiheeseen pöydällä on myös muita esityksiä. Niihin kuuluu ainakin kansainvälinen polttoainevero, asekaupan vero, maailmanlaajuinen rahapeli ja kansainvälisen lentomatkustamisen vero.

Tobinin veroa ovat vastustaneet etenkin maat, joissa pankkien merkitys on suuri. Näitä ovat muun muassa Yhdysvallat ja Britannia, jotka hyötyvät New Yorkin ja Lontoon rahoitusmarkkinoiden tuomista tuloista. Globaalien verojen kiivaisiin vastustajiin on suurista maista lukeutunut myös Japani.

Globaalin veron kehittelyä ovat tukeneet muun muassa Ranska, Brasilia ja Chile. Brasilian presidentti Luiz Inacio Lula da Silva on esittänyt toistuvasti, että etenkin kansainvälisissä veroparatiiseissa tapahtuvaa rahoituskeinottelua pitäisi verottaa.

Keinotteluveron kannattajien mielestä vero vakauttaisi kansainvälisiä rahoitusmarkkinoita ja ehkäisisi 90 luvulla koetun kaltaisia valuuttakriisejä. Kyynisimmät sanovat veron epäsuosion joissain maissa selittyvän sillä, että kansainväliset valuuttakriisit hyödyttävät usein länsimaita.

"Jotain on tehtävä avun lisäämiseksi kaikkein köyhimmille maille, sillä muutoin niiden rahoituskriisi vain syvenee entisestään", sanoo Daphne Davies LDC Watch -kansalaisjärjestöstä. Brysselissä sijaitseva järjestö on erikoistunut maailman 50 köyhimmän maan seurantaan.

Daviesin mielestä moni esitys globaaliksi veroksi on saanut varauksellisen vastaanoton siksi, että aloitteet ovat jääneet ylimalkaisiksi ja hankaliksi toteuttaa käytännössä.

Davies arvioi, että köyhimpien maiden tarpeita vastaa parhaiten kaksi mallia: saastuttaja maksaa -periaatetta noudattava ympäristövero ja asekauppavero.

Ympäristövero toimisi siten, että köyhän maan luonnonvaroja hyödyntävä yritys maksaisi tietyn prosenttiosuuden tuloistaan YK:n valvomaan rahastoon. Sen varoja käytettäisiin kyseisen maan ympäristön hyväksi.

Asekauppaveroa Davies puolestaan pitää perusteltuna siksi, että sisällissodat ja aseelliset selkkaukset ovat köyhyyden merkittävimpiä syitä vähiten kehittyneissä maissa. Laskelmien mukaan aseverosta kertyisi satoja miljoonia dollareita, vaikka siihen kerättäisiin vain prosentti asekaupan arvosta vuosittain. Rahoja voitaisiin käyttää muun muassa jälleenrakennukseen.

"Ehkä länsimaat vastustavat aseveroa siksi, että se toisi päivänvaloon niiden oman aseviennin köyhimmille maille", Davies huomauttaa.

(Inter Press Service)