Pohjois-Koreasta paenneet kohtaavat haasteita ja hyljeksintää

"Elämäni Etelä-Koreassa muistuttaa avioliittoa, joka rakentuu valheellisille lupauksille", Pohjois-Koreasta 2001 paennut Lee Min-Sun (nimi muutettu) kuvailee.

Lee on 35-vuotias nainen ja töissä ravintolassa Etelä-Korean pääkaupungissa Soulissa. "Elämä on täällä kovaa. Minua syrjitään pohjoisen syntyperäni vuoksi. En saa edes kunnon työtä", hän valittaa.

Sopeutuminen uusiin oloihin tuottaa vaikeuksia monille pohjoiskorealaisille. Tilanne ei ole helppo myöskään Etelä-Korean hallitukselle, joka tasapainoilee hankalassa diplomaattisessa välikädessä.

Heinäkuun lopulla Souliin saapui 460 pohjoiskorealaista nimeltä mainitsemattomasta Kaakkois-Aasian maasta, joksi epäillään Vietnamia.

Pohjois-Korea syyttää Etelä-Koreaa terrorismista, kun se majoittaa loikkareita. Pohjoinen uhkaa rangaistuksella kaikkia, jotka auttavat sen asukkaita pakoon.

Monet eteläkorealaiset ja länsimaalaiset pitävät velvollisuutenaan auttaa nälästä kärsiviä pohjoiskorealaisia. Etelä-Korean valtio koettaa kuitenkin pitää pakolaisvirrat kurissa.

Osasyynä on pelko siitä, että paisuva muuttoliike sysäisi Pohjois-Korean lopulliseen romahdukseen, kuten Albaniassa aikanaan kävi. Siitä taas seuraisi hallitsematon pakolaisvyöry.

"Haluamme tietenkin ottaa heitä vastaan humanitaarisista syistä, mutta emme voi provosoida Pohjois-Koreaa liikaa tai tarpeettomasti", eräs korkea eteläkorealainen virkamies muotoilee.

Uuteen kotimaahansa pettynyt Lee aloitti pakonsa ylittämällä Tumenjoen Pohjois-Korean ja Kiinan rajalla.

Hän lahjoi rajavartijat päästäkseen Kiinaan ja maksoi lisää "yhteyshenkilölle", joka vei hänet Etelä-Korean Pekingin-suurlähetystöön. Siellä hän jätti turvapaikka-anomuksensa ja pääsi lentämään Souliin.

Yli 5 000 pohjoiskorealaista on vaarantanut henkensä vastaavalla tavalla päästäkseen Etelä-Koreaan sitten Korean sota päättymisen 1953. Huomattavasti suurempi joukko on tiettävästi päässyt vain Kiinaan asti.

Köyhyyden ja sorron paheneminen kiihdyttivät viime vuosikymmenellä pakolaisvirtaa Pohjois-Koreasta. Valtaosa pakenee Kiinaan, koska sen raja on huonommin vartioitu kuin Koreoiden välinen.

Kiina on kuitenkin kommunistisen Pohjois-Korean liittolainen ja epää sen kansalaisilta pakolaisaseman. Kiinan viranomaisten käsiin joutuvaa uhkaa palautus kotiin.

Etelä-Koreaan päässeitäkään ei aina odota paratiisi. Noin puolet loikkareista on vailla vakinaista työpaikkaa.

Työpaikoilla vallitseva ankara kilpailu on liikaa monille pohjoiskorealaisille, ja he joutuvat lopettamaan, Pohjois-Koreaan erikoistunut Sejong-instituutin tutkija Chung Sung-Im selittää.

Vaikka osa pakolaisista on pärjännyt etelässä hyvin, moni kärsii kulttuurisokista ja kokee itsensä toisen luokan kansalaiseksi, hän jatkaa.

Esimerkiksi lääkeyrttejä myyvä Kim Mi-Ran (nimi muutettu) kertoo, että jotkut asiakkaat siirtyvät muualle, jos hänen syntyperänsä tulee ilmi.

Pohjois-Korean Pjongjangissa näyttelijättärenä työskennellyt Joon Soon-Young pakeni tammikuussa 2003. Hänkin koki kovia alussa, mutta onnistui pian perustamaan Souliin oman ravintolan, joka työllistää nyt 15 muuta pohjoisesta tullutta.

"En antanut periksi ja nyt rakastan työtäni täällä. Pärjätäkseen on kestettävä vaikeuksia. Etelä-Korea on kaikesta huolimatta parempi paikka elää", Joon vakuuttaa.

(Inter Press Service)