Poliisin toimivaltuuksissa toteutuu jatkuva kasvu

Teknologian kehitys yleensä ja informaatioteknologian kehitys erityisesti on näkynyt voimakkaasti poliisin toimintaa säätelevien poliisi- ja pakkokeinolakien rönsyilynä ja päällekkäisyyksinä. Yhä useammat rikokset on tulkittu niiden piiriin kuuluviksi, tuoreimpina muun muassa terrorismiin liittyvät rikokset ja paritus

Tele- eli puhelinkuunteluoikeuksia on vuosien mittaan säädetty myönnettäväksi yhä useampien rikosnimikkeiden perusteella. Jälleen uusi esitys poliisilain muuttamisesta on menossa eduskunnan käsittelyyn, sen mukaan kuuntelu olisi sallittua jo rikoksen estämiseksi ja paljastamiseksi, jos henkilön voidaan perustellusti olettaa syyllistyvän terroristisessa tarkoituksessa tehtävään rikokseen. Vuonna 2003 telekuuntelun kohteena olleiden rikoksesta epäiltyjen määrä väheni edelliseen vuoteen verrattuna, mutta telekuunteluihin saatujen lupien määrä kasvoi. Tähän vaikuttivat sekä liittymien määrien että etenkin jatkolupien lisääntymiset, tutkinnat siis venyivät ja epäillyt vaihtelivat liittymiä.

Televalvonta eli puhelimen soittotietojen ja kännykän sijaintitietojen saaminen on sekin mahdollista yhä useammin. Jo nyt poliisilla on mahdollisuus saada tiedot kaikista kännyköistä, jotka ovat tiettynä hetkenä olleet rikospaikan läheisyydessä. Nyt sille esitetään oikeutta televalvontaan jo ennen kuin rikosta on tapahtunut, ennaltaehkäisevästi. Televalvonnan osalta lupien määrä kääntyi laskuun vuonna 2003. Tuomioistuimet hylkäävät televalvonta- ja -kuunteluhakemuksia äärimmäisen harvoin. Viime vuonna hylättiin yksi televalvontahakemus, telekuunteluhakemuksia ei yhtään.

Yksityiselämän rajat hämärtyvät Oikeuksia tekniseen valvontaan - salakuunteluun, -katseluun ja tekniseen seurantaan - on ulotettu yhä syvemmälle kansalaisten yksityiselämän alueelle. Salakuuntelun kynnystä on laskettu ja käyttöaluetta laajennettu useita kertoja vuonna 1989 voimaan astuneen pakkokeinolain säätämisen jälkeen. Kuluvan vuoden huhtikuun alusta saakka rikoksesta epäillyn salakuuntelu on ollut mahdollista myös hänen omassa asunnossaan tai jossain muussa asunnossa, jossa hän oleskelee. Periaatteessa siis kuka tahansa voi joutua salakuunnelluksi.

Poliisiyksiköt toimittivat sisäasiainministeriöön vuonna 2003 pakkokeinolain perusteella suoritettujen teknisten kuuntelujen pöytäkirjoja 30 ja poliisilain perusteella yhden pöytäkirjan. Luvut kertovat vain osatotuuden, sillä kaikkia pöytäkirjoja ei ole toimitettu ministeriöön. Tuomioistuimet eivät hylänneet yhtään teknisen kuuntelun vaatimusta, mutta tutkinnanjohtajien mukaan salakuuntelun merkitys rikosten selvittämisessä osoittautui usein vähäiseksi.

Myös pidätysten ja vangitsemisten edellytyksiä on madallettu. Todennäköisyyden sijaan perusteeksi on vuodesta 1990 riittänyt epäily. Kuluvan vuoden alusta tämä on koskenut myös oikeudenkäyntiä odottavia: pelkkä epäily siitä, että epäilty karttaa oikeudenkäyntiä, vaikeuttaa asian selvittämistä tai jatkaa rikollista toimintaansa riittää pidätyksen jatkamisen perusteeksi.

Vuoden 1987 poliisilakia muutettiin vuonna 2001, kun siihen, samoin kuin pakkokeinolakiin, sisällytettiin säännökset epäkonventionaalisista tiedonhankinta- ja rikoksentorjuntakeinoista eli peitetoiminnasta ja valeostosta. Varsinaisen operatiivisen peite- ja valeostotoiminnan poliisi aloitti seuraavana vuonna.

Vuonna 2002 peitetoimintapäätöksiä tehtiin vain muutama ja toiminnan kohteena olleiden rikoksesta epäiltyjen henkilöiden määrä oli alle 10. Vuonna 2003 sekä peitetoiminnan käytön että sen kohteena olleiden rikoksesta epäiltyjen määrät lisääntyivät hieman, mutta ovat edelleen suhteellisen vähäisiä.

Valeostopäätöksiä vuonna 2002 kirjattiin vähän yli 10, valeosto-operaatioiden kohteena oli alle 20 rikoksesta epäiltyä. Vuonna 2003 sekä valeostopäätösten että kohteena olleiden rikoksesta epäiltyjen määrä väheni. Sekä peitetoimintaa että valeostoja on käytetty pääasiassa törkeiden huumausainerikosten paljastamiseen ja selvittämiseen, mutta niidenkin käyttöaluetta halutaan kasvattaa Eduskunnalle annettavassa esityksessä valeosto-oikeutta halutaan laajentaa koskemaan varkausrikoksia.

Rikollisuuden järjestäytyminen perusteena Poliisi selittää tarvettaan kasvattaa toimivaltuuksiaan rikollisuuden luonteen muuttumisella. Sen mukaan rikollisuus on yhä useammin järjestäytynyttä ja kansainvälistä. Sisäasianministeriön poliisiosaston eduskunnan oikeusasiamiehelle antaman selvityksen mukaan Suomessa toimi vuonna 2003 noin 70 järjestäytynyttä rikollisryhmää, joihin kuului yhteensä noin 850 jäsentä.

Rikollisuuden järjestäytyminen näkyy poliisin mukaan muun muassa talousrikollisuuden kasvuna. Erityisesti järjestäytyneen paritusrikollisuuden poliisi on havainnut tehneen keskinäisiä aluejakoja rikollisryhmittymien välillä. Rikollisryhmät toisaalta verkostoituvat, toisaalta vahvistavat sisäistä identiteettiään ulkoisin tunnuksin ja tiukalla kurilla.

Suomessa toimineiden järjestäytyneiden rikollisryhmien jäsenet ovat viimeisen neljän vuoden aikana olleet rikoksesta epäiltyinä noin 10 000 rikoksessa. Järjestäytyneiden rikollisryhmien tekemät rikokset ovat tyypillisesti piilorikollisuutta, eli sellaista, josta poliisille ei tehdä rikosilmoituksia vaan niiden selvittäminen perustuu viranomaisten omaan tutkimustoimintaan.

Poliisi arvioikin tilastot esimerkiksi huumausainerikosten osalta vain suuntaa antaviksi, eikä sen mielestä niiden perusteella voi tehdä kovin pitkälle ulottuvia johtopäätöksiä huumausainerikollisuuden kehittymissuunnasta. Talous- ja huumausainerikoksista arvioidaan paljastuvan vain alle 10 %.

Säätelyn hajanaisuus ongelma Salaisia pakkokeinoja käytetään pääsääntöisesti tutkittaessa järjestäytyneiden rikollisryhmien tekemiä törkeitä rikoksia, joiden torjunnassa niiden käyttö on poliisin mukaan ainoa keino. Törkeys on toisinaan osoittautunut vahvasti tulkinnanvaraiseksi ja poliisi on testannut rajojaan useaan otteeseen. Televalvontalupia on haettu - ja saatu - jopa kuolinsyyntutkintaan, telekuuntelun kohteeksi ovat joutuneet sivulliset.

Poliisi saanut moitteita eduskunnan apulaisoikeusasiamieheltä vitkuttelusta, johon se on syyllistynyt televalvontahakemuksia tuomioistuimille toimittaessaan. Selviä väärinkäytöksiäkin on, viimeksi suojelupoliisissa paljastunut, Supo:n johdon viranhoidosta pidättämiseen johtanut tapaus.

Pakkokeinot eivät ole helppo asia poliisillekaan. Oikeusasiamiehelle tekemässään kertomuksessa salaisten pakkokeinojen sekä peitetoiminnan ja valeostojen käytöstä poliisiosasto toteaa, että poliisin kentällä niiden säätely koetaan hyvin monimutkaiseksi ja vaikeaksi.

Epätietoisuutta on esiintynyt mm. siitä, milloin teleyritykseltä pyydettävät tunnistetiedot voidaan pyytää poliisilain perusteella ja milloin yksityisyyden suojasta televiestinnässä ja teletoiminnan tietosuojasta annetun lain perusteella.

Myös poliisi on havainnut tiedonhankinta- ja pakkokeinosääntelyn hajanaisuuden. Keinoja säännellään useissa laeissa ja asetuksissa ja eri säännösten välinen rajanveto tuottaa tulkintaongelmia, esimerkiksi poliisi- ja pakkokeinolain säännösten välillä. Se ehdottaakin tarkasteltavaksi mahdollisuutta koota poliisin tiedonhankintamenetelmiä ja salaisia pakkokeinoja koskevat säännökset yhdeksi selkeäksi kokonaisuudeksi – tiedonhankintalaiksi.

Ihmisoikeusraportti 3/2004 Ihmisoikeusliitto