Toiveet Somalian rauhasta kasvavat

Somalian rauhanneuvotteluja on käyty pitkään kansainvälisen yhteisön tuella. Nyt on ensimmäistä kertaa aihetta uskoa, että rauha Somaliassa voisi toteutua. Somalia on ainoa valtio maailmassa, jossa ei ole ollut keskushallitusta 13 vuoteen.

Elokuussa rauhanneuvottelut edistyivät aimo harppauksen, kun Somalian neljä suurinta klaania valitsivat Keniassa pidetyssä tapaamisessa 275 jäsentä väli-aikaiseen parlamenttiin.Sen tärkeimpänä tehtävänä on siirtää rauhanneuvottelut Somalian omalle maaperälle. Tänä syksynä valitaan uudelle parlamentille myös puheenjohtaja sekä Somalialle väliaikainen presidentti.

Myönteinen kehitys lähti liikkeelle kaksi vuotta sitten alkaneista neuvotteluista, joihin kutsuttiin 300 edustajaa Somaliasta. Rauhanneuvottelut saivat uutta vauhtia, kun Kenia nimitti kansainvälisesti tunnetun rauhanneuvottelijan, suurlähettiläs Bethuel A. Kiplagatin prosessin vetäjäksi. Toinen tärkeä edistysaskel prosessissa oli naapurimaiden Etiopian ja Djiboutin palaaminen takaisin neuvottelupöytään viime toukokuussa.

Somalian rauhanneuvottelujen viimeistä kierrosta on käyty lokakuusta 2002 lähtien Afrikan sarven valtioiden eli niin sanottujen IGAD-maiden (Inter-Governmental Authority on Development) aloitteesta. IGAD-maihin kuuluvat Etiopia, Eritrea, Djibouti, Sudan, Uganda, Kenia ja Somalia.

Kuivuutta, epävakautta, sotia

Monet vaikeudet ovat varjostaneet Somalian rauhanprosessia. Kohtalonkysymyksiä ovat olleet useiden tärkeiden klaanien puuttuminen neuvotteluista sekä yhteisen klaanipohjaisen parlamentin kokoonpano. Monipuoluejärjestelmän kehittäminen vanhan klaanijärjestelmän tilalle kestää vielä vuosia. Sitä ennen Somalia tulisi riisua aseista ja maahan pitäisi saada pysyvä asesaarto. Somalia tarvitsee rauhan vahvistamiseksi ja yhteiskunnan jälleenrakentamiseksi kansainvälisen yhteisön tukea.

Etiopiaa vastaan 1970-luvun lopulla käydyt rajasodat, pitkät kuivuuskaudet ja nälänhätä tekivät maan taloudesta haavoittuvan. Somalia on ollut kauan riippuvainen ulkomaisesta avusta. Epävakaa talous ja poliittiset ristiriidat johtivat somalien laajamittaiseen pakolaisuuteen ja maassamuuttoon. Somalian kehitystä on vaikeuttanut myös siirtomaa-ajan perinne: Pohjois-Somalia (Somalimaa) kuului aikanaan Iso-Britannialle, sen sijaan Puntlandia ja Etelä-Somaliaa hallitsi Italia. Siirtomaahallinnon päätyttyä brittiläinen Somalimaa ja Somalia yhdistyi-vät ja muodostivat Somalian kansantasavallan vuonna 1960.

Kaksi Somaliaa yhdistettiin yhdeksi valtioksi suurin toivein ja juhlallisuuksin, mutta osien yhteensovittamisessa oli suuria ongelmia. Lopulta Somaliassa puhkesi sisällissota ja sen seurauksena Suur-Somaliaa ajanut diktaattori Sian Barre pakeni Somaliasta vuonna 1991.

Somalimaa ja Puntland ovat toteuttaneet alueellista itsehallintoa ja yrittävät parantaa kansalaisten jokapäiväistä elämää. Etelä-Somaliassa eri klaanien päälliköt ovat sen sijaan taistelleet vallasta ja maa on ollut sekasorron vallassa. Ulkomailta tukea omaisille

Sisällissodan takia satoja tuhansia somaleja pakeni asuinsijoiltaan eri puolille maailmaa. Ulkomailla asuvat somalit ovat yrittäneet helpottaa sukulaistensa elinoloja lähettämällä säännöllisesti rahaa kotimaahansa. Varovaisten arvioiden mukaan sukulaisten tuki on tätä nykyä 3-4 kertaa suurempi kuin Somalian vastaanottama kehitysapu.

Rauhanprosessi luo pakolaisiksi lähteneille somaleille toivoa paluusta kotiin. Euroopassa ja Amerikassa kouluttautuneet somalit voivat antaa merkittävän panoksen maansa jälleenrakentamiseen. Työ on haastava, sillä Somalia on edelleenkin yksi maailman köyhimmistä valtioista. Väestöstä alle yhden dollarin päivätulolla elää 43 prosenttia eli lähes kolme miljoonaa ihmistä Somalian seitsemästä miljoonasta asukkaasta.

Somalialaistytöistä vain 13 prosenttia pääsee kouluun, ja pojista 21 prosenttia käy peruskoulua. Mahdollisuudet jatkaa opintoja lukiossa tai ammattikoulussa ovat olemattomat. YK:n ja Maailmanpankin selvityksen mukaan naiset joutuvat kantamaan yhä suuremman vastuun perheen elättämisestä Somaliassa.

Uuteen parlamenttiin naisille varattiin 12 prosentin kiintiö, mutta naisedustajia on vain 15 kaikkiaan 275 kansanedustajasta. Rauhanneuvottelijat ovat kuitenkin vakuuttaneet, että sitoumus otetaan huomioon ministereitä valittaessa.

Airi Toivonen

Kirjoittaja on Kansainvälisen solidaari-suussäätiön kenttäkoordinaattori Pohjois-Somaliassa.