Teletietojen kohtalo muovaa tietoyhteiskunnan perustaa

Yhdysvalloissa terrorismin pelko on helpottanut monenlaisten valvontaa lisäävien lakien läpimenoa, ja Euroopassakin poliisin toimivaltuuksien lisäämistä kannattaa yhä useampi. Turvallisuudella perustellaan myös EU:ssa valmisteltavaa, eduskunnan käsittelyssä parhaillaan olevaa puitepäätöstä viestintätietojen tallennusvelvollisuudesta: rikollisten jäljittäminen on helpompaa, jos kaikista puheluista, sähköposteista ja liikkeistä internetissä jää jälki.

Kesällä eduskuntaan saapunut, sisäministeriön valmistelema ehdotus Suomen kannasta oli vähällä mennä läpi vähällä huomiolla. Itseään kuluttajajärjestöksi internetissä tituleeraava Electronic Frontier Finland (EFFI) ja muutamat muut tahot ovat sittemmin herätelleet kansalaisia keskusteluun siitä, ovatko tallennustoimet perusteltuja, vai annammeko huomaamattamme pois kansalaisoikeutemme, joita sen jälkeen on turha pyydellä takaisin.

Käytännössä internet-operaattoreiden tulisi alkaa tallentaa kuukausiksi tai jopa vuosiksi tiedot siitä, kenelle käyttäjät lähettävät sähköposteja ja millä verkkosivuilla he vierailevat. Arvostelijoiden mukaan uusi käytäntö tekee kaikista kansalaisista automaattisesti epäilyksenalaisia, ja systeemin kustannusten on arvioitu nousevan useisiin miljooniin euroihin. Lisäksi se asettaisi tietoja hallinnoivan teleoperaattorin – siis pörssiyhtiön - viranomaisen rooliin.

“Demokraattisen valtion tulisi pitäytyä rakentamasta liian tehokkaita valvontakoneistoja, joita voitaisiin käyttää väärin”, varoitti Tampereen yliopiston tutkija Niklas Vainio EFFIn ja Imagen järjestämässä seminaarissa lokakuun puolivälissä. “Meillä on tosin tällä hetkellä hyvä ja luotettava järjestelmä, mutta entä jos tulevaisuudessa yhteiskunta ajautuisi kriisiin ja hallinto lähenisi totalitarismia – no, voi kysyä kannattaako rakentaa tällaista systeemiä.”

Vainio muistuttaa yksityisyyden suojan kuuluvan oikeusvaltion keskeisiin periaatteisiin.

“Ulkopuoliselle ei kuulu esimerkiksi tieto siitä, minkä puolueen lehteä tilaan – mutta moni lukee lehtensä verkossa, joten tämäkin tieto tulisi tallennetuksi.”

Varmaa on ainakin se, etteivät teletietojen tallentamista koskevat päätökset ole puhtaasti teknisiä tai käytännöllisiä kysymyksiä, vaan tietoyhteiskunnan perustavanlaatuista politiikka:

“Viimeksi yhtä kauaskantoisia, uusia linjauksia tehtiin 50 vuotta sitten, kun Suomeen rakennettiin hyvinvointivaltiota”, arvioi samassa seminaarissa kansanedustaja Jyrki Kasvi. “Tässä tehdään politiikkaa isolla P:llä.”

Ei mitään salattavaa

Asian käsittelyä eduskunnassa hankaloittavat erityisesti sen tekninen ja juridinen monimutkaisuus – kukaan ei aivan täsmällisesti tiedä, missä laajuudessa teletietoja tallennettaisiin, kuka kantaisi vastuun tai millaisia seurauksia sillä olisi. Käsittelyssä olevaa puitepäätöstä on arvosteltu mm. sisäisesti ristiriitaiseksi ja kustannuksiltaan mahdottomaksi toteuttaa. Kuviota sotkevat suuryritysten intressit sekä se, että vastapuolelta on puuttunut vahva kansalaisjärjestönäkökulma.

Jyrki Kasvin mukaan suomalaiset ovat turhankin luottavaisia suhteessa viranomaisiinsa:

“Meillä on sokea usko siihen, että viranomaiset ovat oikeassa, ja heillä pitää olla välineitä hoitaa hommansa hyvin. Jos korostaa yksityisyyden suojan tärkeyttä, tyypillisiä ovat kommentit: mitäs salattavaa sinulla on? Tämä kävi ilmi myös keskusteluissa mielenosoitusten naamioitumiskiellosta”, Kasvi huomauttaa.

Kasvin mielestä oikeus hankkia tietoa vapaasti ja jäljittämättä sekä oikeus ilmaista itseään ilman pelkoa ovat asioita, joiden pitäisi päteä internetissä samalla tavoin kuin reaalimaailmassa. Hän ihmettelee myös, miksi viestin kirjoittaminen paperille ja monitorille olisivat juridisesti niin kovin erilaisia tapauksia.

“Miksi esimerkiksi palvelimen omistaja on vastuussa siitä, mitä minä kirjoitan IRC-kanavalla? Eihän postikaan ole vastuussa kirjeidensä sisällöstä.”

Tähtäimessä terroristit

Aloitteen taustalla EU:ssa on Eurooppa-neuvoston hyväksymä julkilausuma terrorismin torjunnasta, jossa kehotetaan kehittämään lainsäädäntöä siten, että palveluntarjoajat velvoitettaisiin säilyttämään liikennetietoja. Konkreettisesti asian nostivat esiin Ranska, Irlanti, Ruotsi ja Britannia viime huhtikuussa. Tallennusvelvollisuuden on tarkoitus tulla voimaan EU-maissa vuonna 2007.

EFFIn ja Imagen seminaarissa kyseltiin, käytetäänkö kaukana Suomen rajojen ulkopuolella tapahtuvaa terrorismia ja lapsipornorikollisuutta keppihevosina valvonnan lisäämiseksi myös meillä – suurimmat rikolliset kun pystyvät todennäköisesti joka tapauksessa kiertämään internet-valvonnan ansat.

Pelastakaa Lapset –järjestön Seppo Innanen kuitenkin muistutti, että vaikka lapsipornorenkaat fyysisesti toimivat kaukana Suomesta, laajakaistojen kautta ne tulevat satojentuhansien lasten ulottuville napin painalluksella.

“Kahden vuoden aikana Nettivihje-palveluumme on tullut vihjeitä yli 8000, ja on helppo päätellä että tässä on vasta pintanaarmu koko aineistosta. Lasten kannalta puhutaan erittäin vakavasta asiasta.”

Poliisi on perustellut teletunnistetietojen keräämistä uhrin oikeuksilla sekä reaalimaailman tapahtumien siirtymistä verkkoon aivan konkreettisesti; muita jälkiä kuin sähköisiä ei monistakaan toimista enää nykyisin ole jäljitettävissä.

Jyrki Kasvi sen sijaan kyseenalaisti valvontatoimien tarkoituksenmukaisuuden ja epäili, että keskeinen motiivi viestintätietojen tallentamiselle olisi kansalaisten mielenrauhan taputtelu.

“Tällaisilla toimenpiteillä ihmiset saadaan kokemaan olonsa turvalliseksi, vaikka todellinen ongelma ei katoa mihinkään.”

Taustatietoa aiheesta mm. EFFIn sivuilla:www.effi.org

sekä eduskunnan sivuilla: www.eduskunta.fi