Aiempaa suurempi osuus EU-maiden antamasta kehitysavusta jäi viime vuonna unionin sisälle. Syynä ovat pääosin jäsenmaiden kasvaneet pakolaiskulut, joista osa on tilastoitu kehitysyhteistyövaroiksi huolimatta siitä, etteivät ne koskaan päädy kehitysmaihin, selviää eurooppalaisjärjestöjen tuoreesta AidWatch-raportista.

"Maat, joissa kehitysyhteistyövarat kasvoivat eniten suhteessa edelliseen vuoteen, ovat suoraan niitä, joihin on tullut eniten pakolaisia: Saksa, Kreikka ja Unkari", kertoo suomalaisten kehitysyhteistyöjärjestöjen EU-yhdistyksen Kehys ry:n vaikuttamistyön koordinaattori Jussi Kanner.

Kanner oli mukana tekemässä Suomen osuutta raporttiin, jonka julkaisee eurooppalaisten järjestöjen liittouma Concord. Sen laskelmien mukaan viime vuonna jo 17 prosenttia EU-maiden antamasta kehitysavusta oli niin sanottua paisuteltua apua, viisi prosenttiyksikköä enemmän kuin edellisvuonna. Pakolaiskulujen lisäksi Concord laskee avun paisutteluksi esimerkiksi velkahelpotusten, kehitysmaiden opiskelijoista  syntyvien kulujen sekä ehdollisen avun tilastoinnin kehitysyhteistyövaroiksi.

Tilastokikkailu vaarantaa kehitysyhteistyön

EU-maat tilastoivat pakolaiskulujaan kehitysyhteistyöksi, koska OECD-maiden kehitysapukomitea DAC pakolaisten sallii sen pakolaisten oleskelun ensimmäisen vuoden ajalta.

Sitä, kuinka moni maa ottaa rahat suoraan kehitysyhteistyöbudjetista ja kuinka moni sen ulkopuolelta, ei tiedetä. Esimerkiksi Suomessa pakolaiskuluja ei oteta kehitysyhteistyövaroista, vaikka ne OECD:lle tilastoidaankin kehitysapuna. Concord on ilmiöstä silti huolissaan. Sen mukaan osasta EU-maista on tullut oman apunsa suurimpia vastaanottajia.

Esimerkiksi Itävallassa pakolaiskulut osuutena kehitysyhteistyövaroista kasvoivat viime vuonna kahdeksasta prosentista 26:een. Myös Ruotsissa jo yli viidennes kehitysyhteistyöbudjetista meni viime vuonna pakolaiskuluihin. Maassa myös ehdotettiin, että jopa puolet kehitysyhteistyövaroista käytettäisiin jatkossa pakolaismenoihin – ei siis kehitysmaiden köyhyyden vähentämiseen. Asiasta nousseen kohun jälkeen osuus laskettiin 30:een.

Samaan suuntaan mennään muualla. Jussi Kannerin mukaan EU:ssa halutaan tällä hetkellä käyttää kehitysyhteistyövaroja aiempaa enemmän EU-maiden omien intressien edistämiseen. Jäsenmaat haluavat käyttää varoja esimerkiksi muuttoliikkeen "juurisyiden" torjuntaan ja kehityksen ja turvallisuuden välisen linkin vahvistamiseen. Siksi EU teki esimerkiksi Afganistanin kanssa taannoin sopimuksen siitä, että se vastaanottaa käännytettyjä turvapaikanhakijoita EU:sta. Vastineeksi maa saa apua.

"Se on erittäin huolestuttava trendi, ja se tuntuu vahvistuvan. On itsessään järkevää, että puututaan pakotetun muuttoliikkeen juurisyihin ja vahvistetaan kehityksen ja turvallisuuden yhteyttä, mutta se ei saisi johtaa siihen, että luovutaan yhdessä sovituista avun tuloksellisuuden periaatteista tai siihen, että kehitysavun kriteerit heitetään yhtäkkiä romukoppaan", Kanner sanoo.

Suomi pärjää hyvin

Oli kehitysavun määritelmä mikä hyvänsä, EU-maat antavat sitä AidWatch-raportin mukaan yhä liian vähän. Vaikka apu raportin mukaan nousi viime vuonna 62,4 miljardiin euroon, summa oli vain 0,44 prosenttia unionin bruttokansantulosta. 15 EU-maan tavoitteen mukaan oli määrä nostaa osuus 0,7 prosenttiin viime vuonna, mutta siihen pääsivät vain Luxemburg, Ruotsi, Tanska, Alankomaat ja Iso-Britannia.

Suomi on näiden maiden jälkeen suhteessa EU:n suurin avunantaja 0,57 prosentin bruttokansantulo-osuudellaan, sillä tämänvuotiset leikkaukset eivät vielä näy tilastoissa. Kannerin mukaan Suomi pärjää hyvin myös avun laadun suhteen – paisuteltua apua tulee vain pakolaiskulujen raportoinnista ja siitäkin keskimääräistä vähemmän.

Suomen päätös leikata rajusti kehitysavusta sekä siirtää rahaa yksityiselle sektorille kuitenkin huomioidaan raportissa. Se suosittelee Suomea muotoilemaan oman yksityisen sektorin kehityspolitiikan linjauksen ja huomioimaan esimerkiksi tehokkuus- ja läpinäkyvyysvaatimukset.