Euroopan unionissa halutaan käyttää kehitysyhteistyöbudjettia myös sotilastarkoituksiin unionin ulkopuolisissa maissa. Kansalaisjärjestöt ovat huolissaan köyhyyden vähentämisen ja turvallisuuspolitiikan rajojen hämärtymisestä.

Komissio on ehdottanut EU:n vakauden ja rauhan instrumentin IcSP:n lainsäädännön muuttamista niin, että siitä voitaisiin rahoittaa esimerkiksi sotilassektorin koulutusta, varusteita ja infrastruktuuria. Tällä hetkellä instrumentista voidaan rahoittaa poliisivoimia ja oikeuslaitosta, mutta ei suoraan asevoimia.

Muutosehdotusta edelsi kymmenen jäsenmaan, joukossa Suomi, pyyntö komissiolle kehitysyhteistyöbudjetin avaamisesta sotilastarkoituksiin viime vuoden huhtikuussa.

Komission mukaan ”kehitys ja turvallisuus kulkevat käsi kädessä” ja tuella sotilassektorille edistetään köyhyyden vähentämistä kumppanimaissa. Lainsäädäntömuutosta on perusteltu erityisesti turvallisuustilanteella Sahelin alueella, jossa EU on pyrkinyt jo vuosia turvallisuus- ja kehitysyhteistyön keinoin torjumaan terrorismia ja kontrolloimaan muuttoliikettä.

Komissio sai mandaatin lainsäädännön muuttamiseksi Eurooppa-neuvostolta joulukuussa 2016, ja europarlamentin valiokunnat äänestivät aloitteen puolesta viime heinäkuussa.

Ehdotus on esillä tänään maanantaina Strasbourgissa alkavassa parlamentin nelipäiväisessä täysistunnossa. Jos sitä ei hylätä, se etenee komission, parlamentin ja neuvoston välisiin kolmikantaneuvotteluihin ja sittemmin parlamentin ja neuvoston päätettäväksi. Mikäli se torjutaan, edessä on lisää neuvotteluita.

Kehitysyhteistyön rajat hämärtyvät

Kehitysyhteistyöjärjestöjen EU-yhdistys Kehyksessä ja kansalaisjärjestöjen kattojärjestö Kepassa vaatimukset EU:n kehitysbudjetin sotilaskäytöstä nähdään osana avunantajamaissa pitkään jatkunutta vääntöä kehitysyhteistyön rajojen määrittelemisestä.

Kehyksen pääsihteeri Rilli Lappalainen pitää vakautta tärkeänä kehitysyhteistyölle, mutta hänen mukaansa konfliktinhallintaa ei pitäisi rahoittaa kehitysyhteistyövaroista. Hänen mukaansa EU:sta puuttuu ulkopoliittinen kokonaisnäkemys, minkä seurauksena rahoitusinstrumentit elävät omaa elämäänsä.

”Kehitysyhteistyövarat ovat EU:ssa laskusuunnassa ja entistä enemmän korostuu se, mihin rahaa käytetään. Jos aletaan tulkita hyvinkin vapaasti, mitä köyhyyden vähentäminen tarkoittaa, voidaan päätyä ojasta allikkoon, kun varsinaiseen kehitysyhteistyöhön ei enää löydykään resursseja”, hän sanoo.

Kehyksessä arvioidaan maailmanpoliittisen tilanteen olevan nyt otollinen puolustuspoliittisten näkökulmien esiin nostamiselle. Kehitysyhteistyöllä ei ole paljoa puolustajia.

Kepan toiminnanjohtaja Timo Lappalainen pitää vaarana sitä, että kehitysyhteistyövarojen avaaminen sotilaskäyttöön EU:ssa vaikuttaa keskusteluun teollisuusmaiden yhteistyöjärjestö OECD:ssä, jossa osa avunantajamaista on lobannut voimakkaasti sotilasmenojen kehitysavuksi kirjaamisen puolesta.

”Ketjureaktiona voi syntyä painetta myös virallisen kehitysavun ODA-kriteerien muuttamiselle. Kun kerran päänaukaisu tehdään, dominoefekti voi vaikuttaa hyvin moneen tahoon, jolloin voidaan päätyä kehitysmäärärahojen inflaatioilmiöön”, hän toteaa.

ODA:lla (Official Development Assistance) tarkoitetaan OECD:n määrittelemää niin sanottua virallista kehitysapua.

”Sotilas merkitsee kuolemaa”

Kepassa ollaan huolestuneita siviili- ja sotilassektoreiden sekoittumisen vaikutuksista humanitaarisen työn toteuttamiseen kentällä. Lappalainen viittaa eurooppalaisen kansalaisjärjestöverkosto EPLO:n kritiikkiin, jonka mukaan komission lainsäädäntöehdotuksesta puuttuu kunnollinen arviointi sotilasyhteistyön hyödyistä ja haitoista väestölle.

Lappalaisen mukaan avunsaajamaissa voivat herättää hämmennystä esimerkiksi tilanteet, joissa sotilasunivormuissa olevat henkilöt avustavat ruoanjakelussa.

”Useissa kehitysmaissa on pitkäaikaisia konflikteja, ja ihmisillä on mielikuva, että sotilas merkitsee kuolemaa. Tätä voi olla vaikeata irrottaa ihmisten mielistä ja herättää luottamusta siihen, että sotilas onkin nyt hyväntekijä”, Lappalainen sanoo.

Sotilastoimijoiden rahoitus voi Kepan Lappalaisen mukaan myös vähentää kehitysyhteistyön kannatusta avunantajamaissa.

”Konflikteihin ja niihin puuttumisen liittyy aina ristiriitaisia tunteita: kuka konfliktin osapuoli on oikeassa ja mitä alueella oikeasti tapahtuu”, hän sanoo.

Oikeudellisesti harmaalla alueella

Europarlamentissa muun muassa vihreät ja vasemmistoryhmät ovat pitäneet komission lainsäädäntöehdotusta EU:n perussopimusten vastaisena. Vastustajien mukaan kyse on kehitysyhteistyön alistamisesta turvallisuuspolitiikalle, jota perussopimusten mukaan tulisi rahoittaa EU:n budjetin sijaan jäsenvaltioiden budjeteista.

EU:n toimielinten oikeudellisissa yksiköissä kehitysyhteistyövarojen käyttöä pidettiin ensin yhteensopimattomana unionin perussopimuksen kanssa, mutta myöhemmissä kannanotoissa komission ehdotukseen suhtauduttiin suopeasti. Vihreä europarlamentaarikko Heidi Hautala on sanonut tulkintojen u-käännöksen olevan unionin sisäistä poliittista köydenvetoa.

Myös Kehyksessä komission ehdottamaa lainsäädäntömuutosta pidetään EU:n perussopimuksen vastaisena. Kehyksen Lappalaisen mukaan kyse on veteen piirretystä viivasta ja virkamiehen harteille jäävästä päätöksestä.

”Pitäisi olla äärettömän tarkkana, ettei luoda tilanteita, joissa virkamies joutuu arpomaan, onko jossain toiminnassa kyse sotilaallisesta toiminnasta, vai voidaanko se lukea joillakin parametreillä ikään kuin kehityspoliittiseksi toiminnaksi”, hän sanoo.