Pakistanin tulvakylissä odotetaan yhä vedenpinnan laskua – Sänky on halutuin huonekalu, sillä se pelastaa vedeltä ja käärmeiltä | Maailma.net Hyppää pääsisältöön

Hae

Hae sivuilta

Pakistanin tulvakylissä odotetaan yhä vedenpinnan laskua – Sänky on halutuin huonekalu, sillä se pelastaa vedeltä ja käärmeiltä

Pakistanin Sindhin maakunnassa ihmiset haluaisivat palata jo koteihinsa rajujen tulvien jälkeen. Vedenpinta on kuitenkin yhä korkealla. Koteihin jääneitä tavaroita pelastetaan yhä.

Miehet kantavat laiturilla matalaa sänkyä.

Venemiehet tuovat kuivalle maalle veden alle vaipuneesta kylästä pelastamiaan köysisänkyjä. Kuva: Altaf Hussain Jamali / IPS.

(IPS) -- Syyskuun loppupuoliskolla Pakistanin Sindhin maakunnassa sadat tulvista kärsineet pakistanilaiset tukkivat alueen valtaväylän, Thar Coal Roadin, eivätkä päästäneet läpi mitään liikennettä.

Uneliaan Pangrion kaupungin ulkolaidoilla kylissä eläneet ihmiset olivat saaneet tarpeekseen. Heidän kotinsa olivat peittyneet yli kolmemetrisen vesikerroksen alle. He itse olivat joutuneet jo kuukauden nukkumaan taivasalla ja elämään ihmiselle sopimattomissa olosuhteissa. Saastuneet vedet ympäröivät heitä ja taudit ja kuolema vaanivat joka hetki.

Päivät on vietettävä kärventävän auringon alla, eivätkä illat tuo helpotusta. Öisin hyttysarmeijat hyökkäävät ihmisten kimppuun.

Kylien asukkaat haluavat jo palata koteihinsa, tai sinne, mitä niistä on jäljellä. Sitä ennen vesien olisi väistyttävä.

Ghulam Ghaus katselee tummaa vettä telttansa vieressä ja kertoo menetyksistään: 24 hehtaaria maata, jossa hän kasvatti puuvillaa, tomaatteja ja hirssiä.

”Viikkoa ennen veden tuloa olin ikionnellinen. Sato näytti äärimmäisen hyvältä. Olimme kuulleet tulvista muilla alueilla, mutta ei täälläpäin. Sitten yhtäkkiä vesi syöksyi sisään ja nousi yli metriin. Se jatkaa yhä nousemistaan”, Ghaus kertoo.

Pakistanin meteorologian laitoksen mukaan heinäkuussa satoi 177,5 millimetriä normaalin keskimääräisen 63,1 sijaan. Heinäkuu oli sateisin sitten vuoden 1961 (pdf). Sindhin maakunnassa normaali keskiarvo ylittyi 307 prosentilla ja Balochistanissa 450 prosentilla.

Kolmannes Pakistanista on ollut veden alla ja yli 1 500 ihmistä on kuollut ja vajaa 13 000 vammautunut kesäkuun puolenvälin jälkeen.

Sindhin ja Balochistanin maakunnat ovat kärsineet eniten. Yli miljoonan pään karjamenetykset ovat valtava isku maatalousvaltaiselle maalle.

Tulvakanaali murtui

Pangrion tulvat eivät kuitenkaan olleet pelkkää sadevettä.

”Tämä on saastunutta vettä. Meidän kylämme ja peltomme on peittänyt Mirpur Khasin sokeritehtaiden jätevesi”, Ghaus sanoo ja todisteeksi osoittaa pengertä vasten loiskivaa tummaa haisevaa vettä.

Sindhin keinokastelusta vastaavalla ministerillä Jam Khan Shorolla on toisenlainen selitys kylän haudanneille tulvavesille.

”Kyliin tulvahtaneet vedet olivat itse asiassa peräisin Puran Dhoro -tulvakanaalista, joka murtui. Murtumat kasvoivat ja elokuun 28. päivä noin 50 000 ihmisen kylät joutuivat tulvan valtaan”, Shoro selittää.

Nämä 50 000 kyläläistä ovat vaatineet viranomaisia kaivamaan uuden kanaalin ja valuttamaan vedet pois sitä pitkin. Ministerin mukaan näin ei voida tehdä.

”Meidän pitäisi häätää kodeistaan ja tuhota vielä 50 000 ihmisen talot ja maat. Se ei ole oikeutettua”, hän perustelee.

Kaksi naista ja lapsi katoksen alla veden äärellä.

Tulvien tieltä evakuoitu perhe ei ole saanut heille luvattua telttaa tai hyttysverkkoa. Kuva: Altaf Hussain Jamali / IPS.

Vesi väistyy, mutta milloin?

”Puran oli luonnollinen myrskyvesien poistokanava vielä 1920-luvulla ennen kuin Indusjokeen rakennettiin patoja. Se johti monsuuniaikana joen ylimääräisen veden Shakoor Dhandiin, joka on vuodenajasta riippuen vuoroin aavikkoa tai kosteikkoa”, Shoro taustoittaa.

Patojen rakentamisen jälkeen Indusista tuli vähemmän vettä. Kun teollisuus ja maanviljelys lisääntyivät, Puranin kanavan makeaan veteen alkoi sekoittua jätevettä.

”Intia vastusti Puranin saastuneiden päästöjen ohjaamista Shakoor Dhandiin. Niinpä 1980-luvun alussa Pakistan rakensi Maailmanpankin avustuksella viemärin, joka on yhteydessä Puraniin. Se kuljettaa jätteiden saastuttamat vedet Arabianmereen”, Shoro kertoo.

Viemäri on edelleen erittäin kiistanalainen hanke. ”Se ei kestänyt Sindhin pohjoisosasta tullutta vesihyökyä. Nyttemmin vedenpaine on hellittänyt”, Shoro sanoo.

Syyskuun 22. päivänä eli lähes kuukautta tulvan alkamisen jälkeen viranomaiset saivat Puranin repeämät tulpattua. Nyt vesi virtaa viemärissä sulavasti. Ennen pitkää vesi pakenee valtaamistaan kylistä.

”Mutta siihen menee noin kuukausi”, Shoro huomauttaa.

Tulvan ahdistamasta kylästä kotoisin oleva Tariq Bashir ei usko, että kylä olisi kuukauden kuluttua kuivilla.

”Minusta ei näytä, että vesi väistyisi mihinkään lähiaikoina. Vaikka tulva loppuisikin ja vaikka pystyisimmekin kylvämään seuraavaa kasvukautta varten, tuottavuus jäisi kehnoksi. Maaperä on happaman veden läpitunkema.”

Noin sadan talouden kylä nimeltä Jerrar Bheel on täysin upoksissa. Imaami Baksh Maliah on viimeisen kolmen viikon ajan pelastanut kyläläisiä pienellä puuveneellään. Paikallishallinto antoi hänelle tehtäväksi evakuoida kylän asukkaat.

”Aloitan seitsemältä aamulla ja jatkan puoleen yöhön.”

Ihmisten pelastamisen lisäksi hän tuo koteihin jääneitä tavaroita kuivalle maalle kuljettamilleen ihmisille. Köysisängyt ovat kaikkein halutuimpia.

”On vaarallista nukkua lattialla, kun penkereen molemmin puolin velloo vesi”, kahdeksan lapsen äiti Jama Malook sanoo.

Hän pelkää vedessä luikertelevien käärmeiden uivan asumukseen ja purevan lapsia. Malook onnistui saamaan neljä köysisänkyä kotoaan.

Juomavesi kaukana

Jama Malook pelastautui veden alle painuvasta kylästä kahlaamalla rinnan korkeudelle ulottuneessa vedessä. Vesi vei mennessään perheen 25 lammasta, kun Jama auttoi iäkästä naapuria turvaan ja aviomies kantoi 90-vuotiasta halvaantunutta anoppiaan Baghi Khabaria kuivalle maalle.

Ummehtuneessa teltassa makaava Khabar ei ole syönyt kahteen päivään eikä enää tunnista läheisiään. Tytär ja käly vuorotellen hoitavat ja pitävät pidätyskyvyttömäksi muuttunutta vanhusta puhtaana.

”Ei ole helppoa huolehtia hänestä täällä taivasalla. Meillä ei ole riittävän isoja vesisäiliöitä, joten joudumme päivän mittaan tekemään useita kaksikymmenminuuttisia vedenhakumatkoja. Tässä helteessä se uuvuttaa. Kotikylässä vesihana oli ihan talon vieressä”, Jama Malook sanoo.

Ministeri Shoro on tulva-alueilla vierailtuaan tullut vakuuttuneeksi yhdestä asiasta. ”Meidän ei pitäisi sekaantua luonnon toimintaan.”

Lisää uusi kommentti

Lue ohjeet ennen kommentointia