Fast fashion eli pikamuoti tuntuu istuvan sitkeästi kiinni länsimaisessa kulttuurissa: nopeasti, halpaa ja jatkuvasti uutta.

Sesongit vaihtuvat niin tiuhaan, ettei vaatteiden laatuun tarvitse panostaa. Ei haittaa, vaikka paita menee parin kuukauden päästä rikki, sillä silloin se on jo pois muodista.

Se, että vaatteita saadaan kuluttajille nopeasti ja halvalla, tarkoittaa kuitenkin pitkiä työpäiviä riistopalkalla monelle kehitysmaan työntekijälle. Sen lisäksi on selvää, etteivät huonolaatuisten vaatteiden kasvavat jätevuoret ole ekologisesti kestäviä. Suomalainen heittää 13 kiloa tekstiiliä pois vuodessa.

Voisiko asioita tehdä toisin? Voisiko pikasesongeista luopua ja vaatteet tehdä jopa täysin kierrätysmateriaaleista, samalla työntekijöiden oikeuksia kunnioittaen?

Yksi esimerkki ratkaisuista on suomalainen vaatealan yritys Pure Waste, joka valmistaa teollisuuden ylijäämäkankaista uutta lankaa ja kangasta.

Idea lähti tupsulippalakeistaan tunnetun Costo-vaatemerkin tarpeista. Vaatemerkki tekee vaatteita ekologisin periaattein, joten tavoite oli, että tuotteet tehdään joko teollisuuden ylijäämäkankaista tai täysin kierrätetyistä kankaista.

“Kun ylijäämäkankaalle ei löytynyt jatkumoa eli ei ollut takeita, että kangasta on tarjolla koko sesongin ajan, aloimme etsiä kierrätettyjä kankaita. Kun niitäkään ei löytynyt, aloimme pohtia, voisiko kangasta tehdä itse”, kertoo toinen Pure Wasten perustajista, Hannes Bengs.

Bengs ja hänen yhtiökumppaninsa päättivät perustaa aivan oman Costosta irrallisen yrityksen Pure Wasten vuonna 2013. Yritys valmistaa kierrätyskangasta ja -lankaa Intiassa ja myy sitä eteenpäin. Sillä on myös oma vaatemallisto, jonka ideana on pysyä ekologisista syistä ajattomana. Lisäksi se tekee mittatilaustuotteina vaatteita kierrätysmateriaaleista muille yrityksille.

Vaikka raaka-aineena on nyt tehtaiden ylijäämäkangas, Bengs arvelee, että tulevaisuudessa myös kuluttajien vaatejätettä voidaan hyödyntää.

“Nyt prosessi on vielä liian työläs: tarvittaisiin paljon ihmistyövoimaa irrottamaan nappeja ja liian isoja printtejä. Lisäksi vaatejäte on useimmiten sekoitekangasta ja koneet menisivät tukkoon.”

Pikavaatekulttuurin myötä kankaan laatu on myös usein niin huonoa, että siitä ei saa enää laadukasta ja kestävää. Tulevaisuudessa vaatejätteestä voidaan kuitenkin mahdollisesti tehdä kangasta kemiallisen kierrätysmetodin avulla.

Ilmaista aamupalaa ja bussikyyti

Pure Wasten kangastehdas sijaitsee Intiassa Tiruppurissa Tamil Nadun osavaltiossa. Se työllistää 24 ihmistä pysyvästi ja kausittain suurin piirtein saman verran.

Maan vaateteollisuudella ei ole kovin hyvä maine: työntekijät ompelevat vaatteita usein hikipajoissa huonolla palkalla. Bengs kuitenkin vakuuttaa, että Pure Waste kunnioittaa työntekijöiden oikeuksia. Se on sitoutunut muun muassa YK:n yritysvastuuohjeisiin ja Kansainvälisen työjärjestön perussopimuksiin.

“Työntekijöillämme on 50–90 prosenttia parempi palkka kuin alueella keskimäärin, ja solmimme kaikkien työntekijöiden kanssa työsopimukset ”, hän kertoo.

Työntekijöiden vaihtuvuus on Intiassa suurta, mutta sitoutumista työhön yritetään parantaa muilla etuuksilla.

“Tarjoamme erilaisia porkkanoita, kuten ilmaista aamupalaa ja bussikyydityksiä töihin. Alueella saa myös viljellä.”

Lisäksi Pure Waste on rakentanut yhdessä paikallisen koulun ja yrityksen kanssa vesilinjaston, jotta juoksevaa vettä saadaan viljelyksille alueella, joka on hyvin kuivaa. Sähkö saadaan pääosin tuulivoimasta.

Intialainen osakas on rakennuttanut alueelle kompostointikäymälät, jossa virtsa ja viemärivesi otetaan talteen ja suodatetaan viljelysvedeksi. Muusta jätteestä saadaan kaasua, jota voi käyttää ruokaan ja kokkaukseen.

Bengsin mukaan Pure Wasten tuotantoketju voidaan jäljittää hyvin pitkälle. Vaikka ylijäämäkankaiden raaka-aineita, kuten puuvillaa, ei pystytä jäljittämään, seurantaa helpottaa se, että kankaita Pure Wasten tehtaalle toimittavien yritysten kehräämöt ja värjäämöt sijaitsevat samalla Tiruppurin alueella.

“Visiona ja haaveena on, että tulevaisuudessa saataisiin koko tuotantoprosessi omalle tehdasalueelle. Niin, että jäte tulisi sisään yhdestä ovesta ja valmis tuote toisesta”, Bengs sanoo.

Vastuullisuuden valvonnan yritys hoitaa toistaiseksi itse, mitä järjestöt eivät aina pidä parhaana vaihtoehtona. Se on kuitenkin hakenut vaatealan yritysten vastuullisuusjärjestelmään BSCI:hin, joka valvoo muun muassa työntekijöiden oikeuksien toteutumista ja tekee tarkastuksia tehtaille.

Onko pikamuoti-ilmiö murroksessa?

Ovatko Pure Wasten kaltaiset yritykset sitten lisääntymässä ja muodin kulttuuri muuttumassa?

Eettisen kaupan puolesta ry:n toiminnanjohtaja Lotta Staffansin mukaan hidas murros on jo käynnissä.

“Ihmisiä kiinnostaa yhä enemmän vaatteiden kestävyys ja laatu. Ja se, että ne ovat vastuullisesti tuotettuja.”

Bengs uskoo, että muutos lähtee ennen kaikkea kuluttajista.

“Niin kauan kuin yritykset tekevät suurta voittoa pikamuodilla, ne tuskin lopettavat ilmiötä”, Bengs toteaa.

“Paineen täytyy tulla kuluttajilta. Jos pystymme valistamaan ihmisiä ja muuttamaan kulutuskäyttäytymistä, yritykset joutuvat ottamaan kantaa. Moni iso yritys panostaa jo esimerkiksi kierrätykseen”, hän muistuttaa.

Yhä useammasta vaateliikkeestä löytyykin vaatejätteen keräyspiste. Osa vaatejätteestä päätyy uusiokäyttöön esimerkiksi auton penkkien pehmusteeksi, osa jälleenmyyntiin.

Kaikki liikkeet eivät kuitenkaan täysin avoimesti kerro, minne vaatejäte päätyy, kritisoi Staffans. Hän toivoo myös, etteivät kuluttajat antaisi keräyspisteiden hämätä ostamaan lisää vaatetta, kun vanhasta pääsee yhä helpommin eroon. Moni vaateliike tarjoaa esimerkiksi vaatejätettä vastaan alennuskuponkeja.

Staffans muistuttaa, että kuluttajan lisäksi myös brändiyrityksillä on suuri valta vaikuttaa kehitysmaiden vaatetehtaiden työntekijöiden oloihin ja palkkoihin. Hänen mielestään niiden pitäisi tukea ja kannustaa ammattiliittojen toimintaa. Tällä hetkellä moni tyytyy kuitenkin vain paikallisten lakien noudattamiseen, eikä se riitä.

“Vaikka länsimaalaiset yritykset puhuvat jo elämiseen riittävästä palkasta, yritysten ostopolitiikka, jossa halutaan nopealla aikataululla uutta muotia, tarkoittaa väistämättä pitkiä työpäiviä ja huonoja palkkoja. Jo pelkällä ostopolitiikan muuttamisella ja pidemmillä kumppanuuksilla yritykset voisivat parantaa työhyvinvointia”, hän huomauttaa.

Gallup: Mikä merkitsee nuorten vaateostospäätöksissä?

TARKENNUS 22.2.2018: BSCI ei ole sertifikaatti vaan vastuullisuusjärjestelmä. Kyseinen kohta on korjattu tekstissä.