Monien maiden johtajien yhä kasvava ”minun maani ensin” -näkökulma uhkaa YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamista, kritisoidaan tuoreessa tutkimuksessa.

YK:n kestävän kehityksen ratkaisujen verkoston (SDSN) sekä saksalaisen Bertelsmann Stiftung -säätiön selvityksen mukaan kasvava nationalismi ja protektionismi heikentävät teollisuusmaiden suoriutumista tavoitteiden saavuttamisessa ja lisäksi ne heikentävät vielä kehittyvien maidenkin mahdollisuuksia onnistua.

”Jos maailma aikoo saavuttaa tavoitteet, kaikkien maiden on otettava tavoitteet mukaan kansallisiin kehitysstrategioihinsa ja varmistettava, että ne ottavat vastuun vaikutuksistaan muuhun maailmaan”, sanoo SDSN:n johtaja, ekonomisti Jeffrey D. Sachs.

YK:n jäsenmaat hyväksyivät 17 kestävän kehityksen tavoitetta ja niiden lukuisat alatavoitteet syksyllä 2015. Tavoitteissa on useita ympäristöön ja yhteiskunnalliseen edistykseen liittyviä tavoitteita, tärkeimpänä äärimmäisen köyhyyden poistaminen vuoteen 2030 mennessä.

Tutkimuksessa tarkastellaan 157 maan edistystä. Ykkösenä komeilee pieniä, suhteellisen vauraita maita: Ruotsi, Tanska, Suomi, Norja sekä Tšekki. Viimeisillä sijoilla taas ovat maailman köyhimpiin maihin kuuluvat Keski-Afrikan tasavalta, Tšad, Kongon demokraattinen tasavalta, Liberia sekä Madagaskar.

Raportti julkaistiin samaan aikaan, kun G20-maat valmistautuvat huomenna alkavaan kokoukseensa. G20-maat eivät voi kehua sijoituksillaan: esimerkiksi Yhdysvallat on sijalla 42, ja sen tavoitteista kahdeksan saa punaisen eli huonoimman merkinnän. Venäjä taas on sijalla 62 ja Kiina sijalla 71, raportissa kerrotaan.

Yleisimmät rikkaiden maiden haasteet liittyvät 12. tavoitteeseen, joka pyrkii kestämättömän kulutuksen ja tuotannon vähentämiseen. Esimerkiksi e-jäte on rikkaiden maiden kompastuskivi.

Raportti moittii rikkaita maita myös siitä, että ne vaikuttavat omilla toimillaan ja toimimattomuudellaan siihen, miten kehittyvät maat pystyvät saavuttamaan tavoitteet. Esimerkiksi ympäristöongelmien ulkoistaminen, epäreilu verokilpailu ja läpinäkymättömät rahoitusjärjestelmät haittaavat köyhienkin maiden kehitystä, raportissa todetaan.

Suomi saa raportissa vihreän eli parhaan mahdollisen merkinnän muun muassa köyhyyteen, terveyteen ja puhtaaseen energiaan liittyvistä tavoitteista. Huonoimmin se pärjää kestävän kulutuksen ja tuotannon edistämisessä, ilmastotoimissa sekä maaekosysteemien suojelussa.