Mihin politiikka katosi?
Maailman kauppajärjestön (WTO) Seattlen kokouksen mielenosoitukset nostivat globalisaatiokriittisen liikkeen näkyvästi esille myös suomalaisessa julkisuudessa. Seattlen tapahtumat olivat sosiologi Tuomas Ylä-Anttilan mukaan yksi lähtökohta politiikan paluulle.
Maailman kauppajärjestön (WTO) Seattlen kokouksen mielenosoitukset nostivat globalisaatiokriittisen liikkeen näkyvästi esille myös suomalaisessa julkisuudessa. Seattlen tapahtumat olivat sosiologi Tuomas Ylä-Anttilan mukaan yksi lähtökohta politiikan paluulle.
Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepan järjestämässä keskustelutilaisuudessa Ylä-Anttila paikallisti politiikan katoamisen 1990-luvun lamaan ja sen jälkeiseen aikaan. Tuolloin Ylä-Anttilan mukaan uusliberalistisen politiikan aalto pyyhki maailmaa, ja ”Suomessa uusliberalistinen ajattelu meni hyvin läpi, koska taloudellinen tilanne oli niin heikko”.
Ylä-Anttilaa kommentoinut kansanedustaja Erkki Tuomioja lisäsi politiikan katoamisen selittäjäksi 1900-luvun lopun ”end of” ajattelun. Kylmän sodan päättymisen myötä uskottiin muun muassa historian päättymiseen. Tuomiojan mukaan uusliberalistinen politiikka on vallannut poliittisen kentän tukeutumalla ”TINA-doktriiniin” (there is no alternative), jonka mukaan harjoitetulle politiikalle ei ole vaihtoehtoa.
Kansanedustaja Johanna Sumuvuori totesi puheenvuorossaan, ettei 1990-luvun lamasta ole koskaan palattu. ”Edelleenkin kaikkeen pitää olla hintalappu.” Sumuvuori huomautti, että kuitenkin ”taloudellisen välttämättömyyden nimissä laman jälkeen on nimenomaan tehty politiikkaa”.
Ylä-Anttila ei kuitenkaan suostunut nimittämään 1990-luvun laman ja sen jälkeisen ajan toimia politiikaksi. ”Lamapäätökset eivät olleet politiikkaa, koska julkinen kiistkylely puuttui. Kaikki istuivat samassa sateenkaarihallituksessa, mutta todelliset päätökset tehtiin pienessä piirissä, jotta asioista ei keskusteltaisi.”
Miten politiikka palasi – ja palasiko se?
Jos politiikka katosi 1990-luvun laman ja uusliberalistisen politiikan myötä, mikä aiheutti politiikan paluun? Kepan keskustelutilaisuuden perusteella yksinkertaisin vastaus kysymykseen olisi globalisaatiokriittisen kansalaisliikkeen syntyminen 1990-luvun lopussa.
Marraskuussa 1999 Maailman kauppajärjestön (WTO) kokous Seattlessa päättyi massiivisten mielenosoitusten vaikutuksesta täydelliseen epäonnistumiseen. Mielenosoitukset saivat jatkoa muun muassa EU:n huippukokouksessa Göteborgissa kesäkuussa 2001 ja viimeksi Kööpenhaminan ilmastokokouksessa viime vuoden joulukuussa.
Mielenosoituksia enemmän globalisaatiokriittisen liikkeen vahvistumiseen vaikutti Maailman sosiaalifoorumin ja Attacin perustamiset. Brasiliasta liikkeelle lähtenyt sosiaalifoorumi syntyi Maailman talousfoorumin vastakokoukseksi, mutta siitä on kehittynyt erilaisia kansalaisyhteiskunnan verkostoja kokoava jatkuva prosessi tai ”globaali tila”, kuten Maailman sosiaalifoorumin aktivisti Ruby van der Wekken sen kuvasi.
Attacin perustaminen kesäkuussa 1998 puolestaan käynnisti prosessin, jonka kautta valuuttakaupan verottamiseen tähtäävä Tobinin vero, veroparatiisit ja kehitysmaiden velkojen mitätöinti nousivat julkiseen keskusteluun. Ryhdyttiin siis esittämään vaihtoehtoja uusliberalistiselle politiikalle.
Viimeistään Lehman Brothers investointipankin kaatumisesta syyskuussa 2008 liikkeelle lähtenyt kansainvälinen finanssi- ja talouskriisi ovat tuoneet lisää kantavuutta globalisaatiokriittisen liikkeen talousnäkemyksille. ”Kapitalismin säätely on ollut osa poliittista keskustelua”, kuten Kepan kehityspoliittinen sihteeri Henri Purje huomautti.
Ylä-Anttilan mukaan tunnuksen ”toisenlainen maailma on mahdollinen” ottanut globalisaatioliike ”palautti politiikan keskiöön kapitalistisen maailmanjärjestyksen toimivuutta ja reiluutta koskevat peruskysymykset: työn ja pääoman väliset ristiriidat ja tuotetun vaurauden reilun jakamisen”.
Globalisaatioliikkeiden muodostaman vastavoiman tunnusti myös Erkki Tuomioja, joka nosti yhdeksi liikkeen keskeiseksi saavutukseksi MAI-sopimuksen (Monenkeskinen investointisopimus) estämisen. Sen sijaan Ylä-Anttilan näkemyksiä politiikan paluusta Tuomioja ei täysin allekirjoittanut vaan ilmoitti kannattavansa ”politiikan palauttamista politiikkaan”.
Lisää uusi kommentti
Lue ohjeet ennen kommentointia