Artikkeli on julkaistu alun perin Lähetyssanomien numerossa 8/2013. Tilaa lehti täältä.

"Tunteet saa näkyä!" huutaa Ylen tuottaja Risto Vuorensola ohjeeksi Anna Perholle. Anna istuu juuri dalit-tyttö Sangitan vieressä tämän kotona. Ylen kuvausryhmä on matkannut Nepaliin, Dhadingin lääniin, kuvaamaan Suomen Lähetysseuran tekemää kehitysyhteistyötä syksyn Nenäpäivää varten.

Nenäpäivä on Ylen Hyvä Säätiön kampanja, joka "yllyttää suomalaisia hauskaan varainkeräykseen" maailman köyhimmissä oloissa elävien lasten hyväksi. Kolme viikkoa kestävä kampanja huipentuu televisiossa näytettävään Nenäpäivä show'hun. Tänä syksynä se on 8. marraskuuta.

""Onpa liikkuminen täällä hankalaa", moni kuvausryhmän jäsen totesi, kun ryhmä kameroineen ja äänentoistolaitteineen kulki kuvauskohteiden väliä jyrkkiä vuoristoteitä ajaen."

Lähetysseuran Nepalin kehitysyhteistyökoordinaattori Hannaleena Pölkki suunnitteli matkaohjelman Ylen kuvausryhmälle yhdessä Lähetysseuran Nepalin kehitysyhteistyökumppanijärjestöjen kanssa. Kuvausryhmä pääsi tutustumaan neljän yhteistyökumppanin toimintaan Dhadingissa. Kuvausryhmän lisäksi Lähetysseuran työhön tutustui julkisuuden henkilö Anna Perho.

"Onpa liikkuminen täällä hankalaa", moni kuvausryhmän jäsen totesi, kun ryhmä kameroineen ja äänentoistolaitteineen kulki kuvauskohteiden väliä jyrkkiä vuoristoteitä ajaen. Me lähetysseuralaiset myhäilimme, sillä kulkemista todella hankaloittava sadekausikaan ei ollut vielä alkanut.

Hannaleenan lisäksi Lähetysseuran työntekijä, audiovisuaalinen tuottaja Hira Khadgi kulki koko ajan ryhmän mukana. Hira pystyi tulkkaamaan keskusteluja tarvittaessa kolmella eri kielellä ja toimi muutenkin kulttuurisena tulkkina monissa kuvausryhmälle ihmetystä herättäneissä aiheissa. Anni Takon vastuulla oli Anna Perhon hakeminen lentokentältä ja saattaminen kuvauspaikalle.

Kuvausryhmä tutustui neljän kehitysyhteistyökumppanin toimintaan ja tapasi apua saaneita lapsia. Lähetysseuran kumppaneista United Mission to Nepal (UMN) tekee työtä koulunkäynnin ja koulutuksen edistämiseksi. Se edistää erityisesti naisten, lasten, alimman kastin eli dalitien, vammaisten ja etnisiin vähemmistöihin kuuluvien parissa tehtävää lukutaitotyötä. Koulutus on olennainen osa taloudellista ja sosiaalista kehitystä ja siten myös köyhyyden vähentämistä. Nepalissa usein sielläkin, missä koulutusta on saatavilla, sen laatu on heikkoa ja opetusmateriaalit puutteellisia.

Sangita Pariyar on 13-vuotias tyttö Marsangchapin kylästä Dhadingista. Sangitan vanhemmat ovat lukutaidottomia. Sangitalla on kolme siskoa ja yksi veli. Perheellä on pala maata, mutta siitä saatava ravinto ei riitä kattamaan perheen ruuantarvetta vuoden ympäri. Isä työskentelee huonolla palkalla ja äiti pitää huolta muutamasta vuohesta ja lehmästä ansaitakseen vähän rahaa. Sangita sisaruksineen auttaa kotitöissä keräämällä vuohille ruohoa ja hakemalla vettä.

Perheen lapset sairastelevat paljon aliravitsemuksen takia. Vanhemmat ovat tiedostaneet koulutuksen tärkeyden ja halunneet lastensa käydä koulua, mutta raha ei ole riittänyt koulupukuihin, koe- tai muihin tarvikemaksuihin. Paikallinen dalit-järjestö huomasi perheen tilanteen neljä vuotta sitten ja otti yhteyttä UMN:ään. Sangitalle voitiin heti maksaa koulupuku ja koulutarvikkeet. Välittömästi tuen saannin jälkeen Sangitan motivaatio koulunkäyntiin kasvoi ja koulunkäynti helpottui.

Ylen kuvausryhmä tutustui myös vammaisjärjestö Forward Lookingin tukemaan kuurojen asuntolaan Dhadingissa ja Shanti Nepalin toimintaan chepang-vähemmistöryhmän parissa. Chepangit ovat yksi alikehittyneimmistä vähemmistöryhmistä Nepalissa. Shanti Nepal parantaa yhteisöjen terveys- ja peruselinkeinoja sekä vesi- ja sanitaatioastetta. Chepangien keskuudessa ovat yleisiä köyhyyteen sekä huonoon ravintoon ja hygieniaan liittyvät taudit, kuten punatauti, sisäloiset ja suun huonoon hygieniaan liittyvät taudit. Vaikka köyhyys ja huono yhteiskunnallinen asema ovat monien terveysongelmien taustalla, osa ratkaisuista voi löytyä myös parantamalla yhteisöjen omanarvontuntoa ja tietoisuutta oikeuksistaan.

Shanti Nepal tekee työtä erityisesti naisten ja lasten terveysolojen parantamiseksi. Tilastojen mukaan yli 70 prosenttia chepang-lapsista kärsii aliravitsemuksesta ja puolet viisivuotiaista kasvu- ja kehityshäiriöistä. Moni nainen joutuu yhä synnyttämään viidakossa.

Ylen kuvausryhmä tutustui myös CMC:n (Centre for Mental Health and Counselling) mielenterveystyöhön. Ryhmä kävi seitsemänvuotiaan Suman Chepangin kotona. Kaksi vuotta sitten poika kärsi kovasta kuumeesta, johon liittyi vaikeita oireita, kuten koko vartalon kouristuksia ja pyörtymisiä sekä kielen puremista. Oireet jatkuivat, vaikka kuume helpotti. Pahimmillaan Suman pyörtyi kolme kertaa päivässä, eikä hän pystynyt käymään koulua.

Sumanin perhe on köyhä, eivätkä vanhemmat tienneet, mitä tehdä. Äiti ei uskaltanut juuri poistua kotoaan, koska pelkäsi Sumanin saavan kohtauksen. Naapurit kertoivat, että oireet johtuvat Sumanin vallanneista pahoista hengistä.

Poika vietiin perinneparantajan luo. Tämä kokeili monia konsteja, uhrasi mustan kukonkin pahojen henkien karkottamiseksi, mutta keinot eivät tepsineet. Onneksi eräs naapureista tiesi kertoa, että Sumanin vaiva voitaisiin hoitaa lääketieteellisin keinoin. Vanhemmat veivät pojan terveysasemalle, ja siellä Sumanilla todettiin epilepsia. Ammattitaitoinen henkilökunta aloitti hoidot ja vanhemmille kerrottiin taudista ja sen hoidosta. Kaksi vuotta hoidon alkamisen jälkeen Suman pystyy elämään lähes normaalia elämää. Hän käy koulua, leikkii ystäviensä kanssa ja osallistuu jopa koulun järjestämään kerhotoimintaan.

Lähetysseuran kehitysyhteistyökumppani CMC (Centre for Mental Health and Counselling) on kouluttanut terveysaseman henkilökuntaa mielenterveyteen liittyvistä asioista. CMC tekee Nepalissa työtä mielenterveysasioiden edistämiseksi. Tavoitteena on, että mielenterveysongelmat tunnistetaan ja että niihin on tarjolla ammattitaitoista apua kylä- ja paikallistasolta alkaen. CMC tekee myös voimakasta vaikuttamistyötä mielenterveyteen liittyvien asioiden saattamiseksi yleiseen tietoon. CMC on kouluttanut jopa perinteisiä parantajia, jotta nämä osaisivat ohjata potilaat asiantuntevan hoidon piiriin.

Viiden tiiviin kuvauspäivän jälkeen YLEn ryhmä sekä Anna Perho jatkoivat matkaa Nepalin toiseksi suurimpaan kaupunkiin Pokharaan kuvaamaan UNICEFin työtä.

"Lähetysseuran osuus oli niin mielenkiinnon kuin järjestelyiden osalta huippu!" luki Ylen porukan Hannaleenalle jälkeenpäin osoittamassa viestissä.

Nenäpäivän järjestää Ylen Hyvä Säätiö yhteistyössä Suomen Punaisen Ristin, Kirkon Ulkomaanavun, Suomen UNICEFin, Pelastakaa Lapset ry:n, Plan Suomen Säätiön, Suomen Lähetysseuran, Fida Internationalin, Solidaarisuus-järjestön ja SASK:in kanssa. Lisäksi Yleisradio tukee Nenäpäivää ohjelmatoiminnallaan. Nenäpäivän keräystuotto käytetään lasten auttamiseen Afrikassa ja Etelä-Aasiassa.