Biopolttoaine kiinnostaa Afrikkaa, vaikka kuljetusyhteydet puuttuvat

Vähemmän saastuttaville energiamuodoille riittää kysyntää nyt, kun ilmaston lämpeneminen uhkaa koko maailmaa, Mosambikin energiaministeri Salvador Namburete muistutti puhuessaan Afrikan ensimmäisessä biopolttoainekokouksessa.

Etelä-Afrikan Durbanissa syyskuun lopussa pidetty kokous ja näyttely aiotaan jatkossa järjestää vuosittain.

Euroopan unionin määräys, että kymmenyksen autojen polttoaineesta on oltava biologista vuonna 2020, kiinnostaa Afrikkaa, koska viidennes tarpeesta jäänee tuonnin varaan.

EU:lla on lisäksi maailman vähiten kehittyneiden maiden (LDC) kanssa sopimus, joka sallisi biopolttoaineen tuonnin niiden alueelta tulleitta.

Yhdysvallatkin suosii köyhiä Afrikan valtioita kauppasuhteissaan, ja markkinoita uskotaan löytyvän oman maanosan lisäksi esimerkiksi Japanista.

Mosambik kuuluu useimpien Afrikan valtioiden tapaan 50 LDC-maan joukkoon. Osalla niistä riittäisi maata bensatankkiin sopivien kasvien viljelyyn, ja ne houkuttelevat sijoittajia perustamaan jalostuslaitoksia alueelleen.

Infrastruktuurin puute on kuitenkin paha pullonkaula Afrikalle.

"Täällä voidaan valmistaa biopolttoainetta, mutta siinä ei ole järkeä, ellei sitä pystytä toimittamaan käyttäjille kohtuulliseen hintaan", Johannesburgissa toimivan D1 Oils Africa -yhtiön jalostus- ja jakelujohtaja Vinesh Moodly herätteli.

Kuljetuspulmat koettelevat myös etanolin suurtuottajiin kuuluvaa Brasiliaa, jonka energiayhtiöt kaavailevat nyt useiden etanoliputkien rakentamista eri puolille maata korvaamaan kurjaa tieverkostoa.

Nambureten mukaan Mosambikissakin on hankkeilla 450 kilometrin putki maan pääkaupungista Maputosta Etelä-Afrikkaan. Lisäksi tuotantoalueen lähellä sijaitsevaan Beiraan valmistuu varastosäiliöitä.

Kuljetusongelmat ovat kuitenkin ratkaisematta useimmilta muilta Afrikan mailta, joissa menoveteen käypää sokeriruokoa, maissia tai maniokkia kannattaisi viljellä.

Pikkuinen sisämaavaltio Ruanda ei haaveile biopolttoaineen viennistä, mutta kaavailee tuotantoa omiin tarpeisiinsa leikatakseen kallista öljyntuontia.

Ruokaturva liittyy olennaisesti keskusteluun biopolttoaineesta Afrikassa, jossa vaikeat ilmasto-olot, selkkaukset ja maankäytön ongelmat jättävät miljoonat ihmiset jatkuvasti nälkäisiksi.

"Voisitteko kuvitella, että aloittaisin biopolttoainehankkeen Zimbabwessa? Ei tule kuuloonkaan. Miten voisimme kasvattaa polttoainetta siellä, missä ruoastakin on pulaa?" durbanilaisen Verus-yhtiön toimitusjohtaja Justin Vermaak sanoi.

Polttoaineteollisuus ei saa kilpailla ruoantuotannon kanssa, hän korosti.

Mosambikilla ei ole tätä ongelmaa. Nambureten mukaan viljelykelpoista maata liikenisi 36 miljoonaa hehtaaria polttoainetuotantoon ruokaturvaa vaarantamatta.

Lisäksi 41 miljoonalla hehtaarilla kehnompaa maata pystyisi kasvattamaan jatropha-nimistä puuta, jonka siemenet eivät kelpaa ravinnoksi mutta dieseliin kyllä.

Vermaak moitti afrikkalaisia alan yrittäjiä tiedon salailusta, jonka nämä kuvittelevat tuovan kilpailuetua.

"Se on pötyä. Jakakaa tietonne niin me kaikki pärjäämme yhdessä paremmin", hän kehotti.