HIV/aids on uhka kokonaisille yhteiskunnille kehitysmaissa

HIV/aids on uhka kokonaisille yhteiskunnille kehitysmaissa

HIV/aids on yksi kehityksen suurimmista uhkatekijöistä. Maailmassa on noin 40 miljoonaa HIV-tartunnan saanutta, eikä pandemia ole laantumassa. Lähes 25 miljoonaa ihmistä on jo kuollut aidsiin. Joka päivä lähes 1800 alle 15-vuotiasta saa HIV-tartunnan ja aidsin takia orvoiksi jääneiden lasten määrän arvioidaan lähivuosina nousevan 25 miljoonaan. HIV-tartunnat leviävät kehitysmaissa, missä köyhyys, sukupuolten välinen epätasa-arvo, koulutuksen, tiedon ja ehkäisyvälineiden puute lisäävät tartunta-alttiutta. Erityisesti nuoret ja naimisissa olevat tytöt ja naiset sairastuvat. HIV/aids uhkaa kokonaisia yhteiskuntia kehitysmaissa, mutta myös EU:n sisällä ja lähialueilla.

Koska HIV/aids vaikuttaa yhteiskuntaan laajasti, pandemian pysäyttäminen edellyttää yhdenmukaisuutta kehityspolitiikan sisällä ja myös eri politiikan alojen välillä. Euroopan unionin kehityspoliittisessa julkilausumassa ja Suomen kehityspoliittisessa ohjelmassa HIV/aidsia käsitellään laaja-alaisena kehityskysymyksenä. HIV/aids on huomioitava yhtä kattavasti käytännön ohjelmissa ja sen integroiminen muille politiikan aloille on varmistettava. EU:lla on sekä poliittista valtaa että taloudellisia resursseja toimia HIV/aidsin vastaisen työn edelläkävijänä. Sen tulee toiminnassaan edistää johdonmukaisuutta ja ottaa ihmisoikeudet toimintansa lähtökohdaksi.

Aids leviää Aasiassa

Yli miljardin asukkaan Intiassa HIV/aids on arkipäivää. Vuonna 2005 Intiassa arvioidaan olleen yli 5 miljoonaa HIV-tartuntaa, ja määrä kasvaa nopeasti. Tietous aidsista on usein huhujen ja kuulopuheiden varassa. Siksi tarvitaan Nato Balu Mugnin ja hänen miniänsä kaltaisia rohkeita ihmisiä, jotka haluavat ja uskaltavat puhua vaietusta aiheesta.

Isoisä Nato kuvailee perheensä tilannetta: ”Muutamia kuukausia sitten ainoa poikani kuoli aidsiin. Kun hän sairastui, emme tienneet mitä tehdä. Pojalleni tehtiin läheisen kaupungin sairaalassa aids-testi ja lääkäri kehotti menemään Mumbaihin hankkimaan lääkettä. Meillä ei ollut siihen varaa.”

Perhe salasi taudin naapureilta. Kuoleman jälkeen asia tuli naapureiden tietoon ja ihmiset lakkasivat käymästä talossa. Kylällä puhuttiin, että ruumiin polttamisesta tulee kärpäsiä, jotka levittävät tautia.

Isoisä katsoo jo tulevaisuuteen: ”Haluan huolehtia poikani lapsista. Heidän äitinsä on lapsille tärkeä tuki. Niin kauan kun elän, puolustan miniää ja lapsia, vaikka kyläläiset kehottavat lähettämään heidät pois”. Myös perheen äiti sairastaa aidsia ja perhe toivoo saavansa hänelle lääkkeitä. He ovat kuulleet, että säännöllinen ruokailu ja tulehduslääkkeet auttavat tartunnan saaneita.

Äidin toiveena on nähdä lastensa käyvän koulua ja pääsevän ammattiin. ”Tunnen itseni vahvaksi ja yritän pysyä kunnossa lasteni tähden. Eniten pelkään, että sairastun enkä jaksa tehdä pelloilla työtä elannon hankkimiseksi. Elämäni on vaikeaa, koska anoppi syyttää minua mieheni kuolemasta ja on uhannut häätää minut talosta.” Viisi vuotta myöhemmin perheen äiti on menehtynyt aidsiin. Lapset ovat saaneet tietoa äitinsä elämästä ja ajatuksista äidin kokoamasta kirjasta. Hän on kirjannut siihen kannustavia ajatuksia ja kokemuksia sekä testamentin ja tiedot nimeämästään huoltajasta. Kirja on auttanut perheen tytärtä Moheenia sopeutumaan vanhempien menetykseen.

Moheeni muistaa, kuinka isän kuoltua kaikki muuttui kerralla: ”Isän vielä eläessä aidsista vaiettiin. Hänen kuoltuaan tuntui pahalta, koska emme voineet enää vierailla naapurissa. Koulussa kukaan ei suostunut istumaan vieressäni, koska he luulivat minun sairastavan aidsia.”

HIV/aidsin vaikutukset tunkeutuvat kaikkialle yhteiskuntaan. Moheenin opettajan sairastuessa aidsiin koulunkäynti keskeytyi. Moheenin perheessä lääkkeet puolestaan veivät vähäisetkin varat ja tytöt otettiin pois koulusta.

Nyt Moheeni on 18-vuotias, naimisissa itseään vanhemman miehen kanssa ja kolmen lapsen äiti. Suku järjesti avioliiton, jossa Moheeni elää miehensä varjossa, eikä hänellä ole päätösvaltaa omassa elämässään. Ehkäisyn käytöstä päättää mies, eikä tietoa ja ehkäisyvälineitä ole aina edes saatavilla. Moheeni on monien aasialaisten tyttöjen ja naisten tavoin synnyttänyt lapsensa kotona ilman ammattitaitoista apua. Toistaiseksi synnytykset ovat sujuneet hyvin.

Moheeni on myös taloudellisesti riippuvainen miehestään. Hän ei tiedä, miten selviäisi, jos mies kuolisi tai hylkäisi hänet. Joskus Moheeni pohtii: ”Entä jos miehelläni on aids? Mitä minulle ja lapsilleni silloin tapahtuu?”