Ilmastonmuutos uhkaa ponnisteluja köyhyyden poistamiseksi

Jos päästöjä ei tuntuvasti vähennetä, sadan vuoden aikana ilmastonmuutos tulee altistamaan miljoonia ihmisiä tulville, kymmeniä miljoonia nälänhädälle, satoja miljoonia malarialle ja melkein kolme miljardia vesipulalle. Ilmastonmuutos uhkaa mitätöidä työn inhimillisen kehityksen puolesta ja eriarvoistaa ihmisiä entisestään.

Määrätietoista ilmastopolitiikkaa tarvitaan, jotta saavutetaan globaalin oikeudenmukaisuuden tavoitteet. Ilmastonmuutoksesta kärsivät eniten maailman köyhät, jotka ovat syyttömiä lähinnä teollisuusmaiden aiheuttamaan ongelmaan. Ilmastonmuutos uhkaa tehdä ponnistelut köyhyyden poistamiseksi mahdottomaksi. Ilmastonmuutos ja siihen liittyvät poliittiset prosessit ovat kytköksissä kaikkiin YK:n vuosituhatjulistuksen tavoitteisiin.

Euroopan unioni on alusta asti ollut keskeinen eteenpäin vievä voima kansainvälisessä ilmastopolitiikassa. EU:n päämäärätietoiset neuvottelut ovat esimerkiksi mahdollistaneet kehitysmaiden osallistumisen Kioton pöytäkirjaan. Eurooppa-neuvosto vahvisti maaliskuussa 2005 EU:n ilmasto- ja energiapolitiikan keskeiseksi tavoitteeksi ilmaston lämpenemisen rajoittamisen alle kahteen asteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna. Tähän tavoitteeseen päästään vain, jos EU ja muut teollisuusmaat vähentävät päästöjään vähintään 30 prosenttia vuoteen 2020 ja 80 prosenttia vuoteen 2050 mennessä.

Kehityksen suunnaksi haavoittuvuuden vähentäminen

Akuutti kysymys on se, millaista kehitystä tavoitellaan. Miten edistää kehitystä edistämättä ilmastonmuutosta? Jos kehityksen nimissä tavoitellaan vain nykytavoin määriteltyä talouskasvua, onko ilmastonmuutoksen torjunta ylipäätään edes mahdollista.

Ilmastonmuutokseen ja köyhyyteen liittyvien ongelmien yhtäaikainen ratkaiseminen globaalilla tasolla voi johtaa sekä hyvinvoinnin lisääntymiseen että ympäristön tilan paranemiseen. Ilmastonmuutokseen sopeutumisessa keskeisiä ovat paikallistason käytännöt, jotka lisäävät ihmisten, erityisesti naisten, osallistumismahdollisuuksia yhteiseen päätöksentekoon. Ruoka- ja vesiturvan parantaminen, maanomistusoikeuksien ja muiden resurssien oikeudenmukainen jako sekä vedenkäytön tehostaminen auttavat perustavien tarpeiden turvaamisessa. Lisäksi elinkeinorakenteen monipuolistuminen vähentää yhteisöjen haavoittuvuutta, kun koko väestön toimeentulo ei riipu yhdestä tulonlähteestä.

Etelä-Afrikassa ja Mosambikissa opetellaan elämään ilmastonmuutoksen kanssa

Havaintoaineisto Afrikan ilmastosta viimeisten 30–40 vuoden ajalta osoittaa, että ilmastonmuutos on siellä jo alkanut. Jos kehitys jatkuu nykyisellään, ilmastomallit ennustavat Saharan eteläpuolisen Afrikan olevan vuoteen 2050 mennessä 0,5–2 astetta lämpimämpi ja nykyistä kuivempi. Sisämaassa sadetta saadaan 10 prosenttia nykyistä vähemmän, ja suurempi haihdunta pahentaa vesipulaa. Äärimmäiset sääilmiöt, kuten kuivuuskaudet ja tulvat, yleistyvät ja vuodenaikaisvaihtelut muuttuvat nykyisestä.

Ilmastonmuutos koskettaa jo nyt ihmisten arkipäivää. Esimerkiksi Sahelissa, Afrikan sarvessa ja eteläisessä Afrikassa ihmisten on pakko opetella elämään ilmastonmuutoksen seurausten kanssa. Ruokaturvan saavuttaminen näillä alueilla voi olla hyvin vaikeaa ja humanitaariset kriisit voivat pahentua. Sheffieldin yliopiston Adaptive-projekti pyrkii selvittämään, miten ihmiset selviävät ympäristössä tapahtuvista muutoksista. Tutkijat ovat tutustuneet ihmisten elämään Etelä-Afrikassa sekä naapurimaassa Mosambikissa. Lehurutshessa ihmiset ovat havainneet jaksoittaisten kuivuuskausien yleistyneen. Samoin Dzananissa maanviljelijät kärsivät yleistyvästä ja pahenevasta kuivuudesta. Uthukelassa maaseudun asukkaat kokevat sadekausien ja muiden vuodenaikaisvaihtelujen entisestään voimistuneen. Manjacazessa, Mosambikissa, äärimmäiset sääilmiöt, tulvat ja kuivuuskaudet, vaikuttavat rajusti ihmisten elämään.

Lähde: Simms, Andrew, Reid Hannah & Magrath, John (toim.) 2004. Up in Smoke? London: new economics foundation, nef.