Maailmanpankin skandaali jäävuoren huippu
Maailmanpankin pääjohtajan Paul Wolfowitzin erottamiseen johtanut skandaali on vain jäävuoren huippu. Se ei ratkaissut kansainvälisten rahoituslaitosten laajaa uskottavuuskriisiä. Tyytymättömyys kytee ympäri maailmaa ja varsinkin Etelä-Amerikassa.
Maailmanpankin pääjohtajan Paul Wolfowitzin erottamiseen johtanut skandaali on vain jäävuoren huippu. Se ei ratkaissut kansainvälisten rahoituslaitosten laajaa uskottavuuskriisiä. Tyytymättömyys kytee ympäri maailmaa ja varsinkin Etelä-Amerikassa.
Venezuela vetäytyi virallisesti Maailmanpankista ja Kansainvälisestä valuuttarahastosta (IMF) huhtikuun lopussa.
"Meidän ei enää tarvitse mennä Washingtoniin, ei IMF:ään, Maailmanpankkiin, eikä mihinkään", presidentti Hugo Chávez julisti.
"Emme salli tämän kansainvälisen byrokratian kiristää meitä", Ecuadorin presidentti Rafael Correa vahvisti ja heitti Maailmanpankin edustajan ulos maastaan.
Se oli vastaus pankille, joka panttasi vuonna 2005 lupaamaansa sadan miljoonan dollarin lainaa pakottaakseen Ecuadorin käyttämään öljytulot velanmaksuun sosiaalimenojen sijasta. Dollari on noin 0,75 euroa.
Argentiina on uhmannut IMF:ää avoimesti ottamalla käyttöön lukuisia makrotaloudellisia toimenpiteitä, joita pankki vastustaa. Ne kuitenkin nostivat maan tolpilleen kaikkien aikojen talouskriisistä.
IMF:n lainat Etelä-Amerikkaan ovat pudonneet 50 miljoonaan dollariin, mikä on alle prosentti laitoksen kaikista luotoista. Vuonna 2005 osuus oli 80 prosenttia.
Venezuela sen sijaan tarjosi juuri 500 miljoonan dollarin taloudellista yhteistyöpakettia Ecuadorille ja auttoi Argentiinaa täyttämään vajeensa sen jälkeen, kun se maksoi IMF:lle 9,5 miljardin dollarin velkansa vuoden 2005 lopussa. Venezuelaa onkin alettu kutsua lainaajien viimeiseksi oljenkorreksi.
Etelä-Amerikassa koetaan laajalti, että rahoituslaitosten uusliberaali linja on aiheuttanut taloudellisia tappioita ja kasvattanut rikkaiden ja köyhien välistä kuilua. Se edellyttää sosiaalipalvelujen leikkauksia, julkisten yritysten ja palvelujen yksityistämistä sekä mielivaltaisiksi koettuja vapaakauppasopimuksia.
Alueen bruttokansantuote asukasta kohti kasvoi vain yhdeksän prosenttia 1980-2000 ja putosi neljä prosenttia 2000-2005, kun vuosien 1960-1980 kasvu oli peräti 82 prosenttia.
Viime vuosikymmenten heikko kasvu epäsi suurimmalta osalta Latinalaisen Amerikan asukkaista mahdollisuuden parantaa merkittävästi elintasoaan. Siten ei ole yllätys, että kauna luottolaitoksia vastaan on kasvanut ja ne on alettu nähdä vain suurimman osakkaansa, Yhdysvaltojen, juoksupoikina.
Se on johtanut vaihtoehtoisen taloudellisen vision luomiseen alueen tarpeisiin. Presidentti Chávezin ideana on ollut perustaa kilpaileva rahasto – Banco del Sur eli Etelän pankki – joka vapauttaisi alueen IMF:n ikeestä. Johtokunnassa mukana ovat jo Argentiina, Bolivia ja Ecuador. Brasilian liittyminen pankkiin huhtikuussa lisäsi merkittävästi rahaston resursseja.
Etelä-Amerikan oman monenkeskisen luottolaitoksen tavoitteena on rahoittaa sosiaalista ja taloudellista kehitystä alueella ilman niitä poliittisia ehtoja, joihin IMF:n lainat sidotaan. Se haluaa vastata paikallisiin tarpeisiin taipumatta länsimaiden saneluun.
Etelän pankin taustalla olevien unelmien täyttymisen tiellä on vielä avoimia kysymyksiä.
Vaikka irrottautuminen kansainvälisistä rahoituslaitoksista onkin välttämätöntä, jotta voitaisiin tehdä koko väestön tarpeet huomioon ottavia kansallisia linjauksia, tarvitaan paljon syvempiä rakenteellisia muutoksia.
Etelän pankin tulisi rahoittaa kehitystä, joka laittaa etusijalle ihmisten tarpeet, kuten maankäytön, työllisyyden, asumisen ja koulutuksen. Sen pitäisi investoida sosiaalisiin ohjelmiin, jotka vähentäisivät köyhyyttä ja lisäisivät koulutuksen ja terveydenhuollon saatavuutta.
Muussa tapauksessa uusi pankki edistää samaa kapitalistista kehityksen mallia kuin kansainväliset rahoituslaitoksetkin ja pönkittää alueen suuryritysten asemaa kansainvälisillä markkinoilla.
Ollakseen todellinen vaihtoehto Etelän pankin tulisi edistää sosiaalisesti ja ekologisesti kestävää ja tasa-arvoista kehitystä alueella.
(Inter Press Service)
* Anuradha Mittal johtaa Kaliforniassa toimivaa Oakland- instituuttia. Se on ajatushautomo, joka kannustaa kansalaisten osallistumista sosiaalisiin, taloudellisiin ja ympäristöasioihin.
(c) Copyright IPS. Kaikki oikeudet pidätetään.
Lisää uusi kommentti
Lue ohjeet ennen kommentointia