Elsalvadorilaisen Maria Teresa Riveran, 36, äiti katosi El Salvadorin sisällissodassa, kun Rivera oli viisivuotias. Kahdeksanvuotiaana hänet raiskattiin koulumatkalla. Parikymppisenä Rivera jäi yksinhuoltajaksi, kun suhde nyt teini-ikäisen pojan isään päättyi kotiväkivallan vuoksi.

Vuonna 2011 Rivera sai keskenmenon ja hänet tuomittiin neljäksikymmeneksi vuodeksi vankilaan murhasta syytettynä.

Riveran tarina kuulostaa poikkeuksellisen järkyttävältä, mutta hänen kokemuksensa ovat valitettavan tuttuja monille El Salvadorin köyhille naisille.

Abortti on ankaran katolisessa maassa kielletty, myös silloin, kun on kyse raiskauksesta tai naisen henki on vaarassa. Köyhiä naisia tuomitaan myös keskenmenojen vuoksi ja tekaistujen syytteiden nojalla, sillä heillä ei ole mahdollisuutta palkata asianajajaa puolustamaan itseään.

”Kaikki me jotka olemme joutuneet vankilaan kärsimään rikoksista joita emme ole tehneet, olemme köyhiä. Vankilasta et löydä ihmisiä, joilla on rahaa”, sanoo vastikään Suomessa vieraillut Rivera.

Epätasa-arvo, väkivalta, ihmisoikeusloukkaukset ja köyhyys eivät kosketa pelkästään elsalvadorilaisia naisia, vaan ne ovat suurin syy siihen, miksi ihmiset pakenevat nyt joukolla Keski-Amerikan niin sanotusta pohjoisesta kolmiosta Guatemalasta, Hondurasista ja El Salvadorista Meksikon kautta kohti Yhdysvaltoja.

YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n mukaan alueen asukkaita on tällä hetkellä pakolaisina ja turvapaikanhakijoina 353 000. Vuodesta 2011 vuoteen 2017 pakolaisten määrä kasvoi 1600 prosenttia, vuodesta 2017 vuoteen 2018 kaksikymmentä prosenttia. Amerikan maiden järjestö OAS:n ihmisoikeuskomission raportin mukaan sisäisiä pakolaisia pohjoisen kolmion maissa on yli 630 000.

Köyhyyden juuret ovat syvällä

Köyhyys ja väkivalta ovat pitkän autoritaaristen hallintojen kehityksen tulos, sanoo Keski-Amerikan tilanteeseen perehtynyt Latinalaisen Amerikan tutkimuksen ja kehitysmaatutkimuksen dosentti Florencia Quesada Helsingin yliopistosta. Paradoksaalisesti vasta Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin siirtolaisvastainen politiikka on nostanut alueen humanitaarisen kriisin huomion keskipisteeseen.

”Epätasa-arvoa ylläpitäviä rakenteita yritettiin muuttaa 1970-luvun sissisodissa. Se ei onnistunut, sillä kylmän sodan kontekstissa Yhdysvallat tuki diktatuurihallintoja. Se esti maiden sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen”, Quesada sanoo.

Quesadan mukaan Yhdysvaltojen puuttuminen Keski-Amerikan maiden politiikkaan ei ole jäänyt kylmän sodan vuosiin.

Vielä vuonna 2009 ulkoministeri Hilary Clinton tuki Hondurasin sotilasvallankaappausta, jossa maan demokraattisesti valittu presidentti, liberaali Manuel Zelaya vaihdettiin armeijan tukemaan Roberto Michelettiin. Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan korruptio, murhat ja ihmisoikeusloukkaukset ovat lisääntyneet hälyttävästi vallankaappauksen jälkeen.

”Honduras on surullinen tapaus, niin köyhä ja unohdettu. Siellä on ollut – kuten muuallakin Keski-Amerikassa – useita Yhdysvaltojen sotilaallisia ja poliittisia väliintuloja”, Quesada sanoo.

Tuloerot Keski-Amerikan pohjoisessa kolmiossa ovat suuret. Väestöstä kolmasosa elää äärimmäisessä köyhyydessä.

”Samaan aikaan rikkailla eliiteillä on äärettömän paljon valtaa. Sanotaan, että El Salvadorin taloutta hallitsee kaksitoista perhettä.”

”Kun poliittinen, taloudellinen ja sotilaallinen valta kulkevat käsi kädessä, rakenteita on hyvin vaikea muuttaa. Siinä vaarantaa henkensä.”

Siirtolaisten lapset kasvavat kaduilla

Monet tämän hetken siirtolaisista pakenevat väkivaltaisia jengejä, kuten maroja, jotka hallitsevat suurta osaa Keski-Amerikan köyhistä kaupunkialueista. Todellisuudessa marat eivät ole siirtolaisuuden syy vaan seuraus, Quesada sanoo.

Keski-Amerikasta paettiin Yhdysvaltoihin jo 1970-luvun sisällissotia, pääosin Kaliforniaan Los Angelesiin. Pärjätäkseen paperittomina siirtolaisina vieraassa ympäristössä osa liittyi paikallisiin jengeihin. Kun siirtolaisia Los Angelesin 1990-luvun jengilevottomuuksien myötä karkotettiin takaisin Keski-Amerikkaan, monilla ei ollut sinne enää mitään siteitä.

”Kaikki palautetut eivät edes puhuneet espanjaa. On paljon tarinoita siitä, miten heille annettiin dollari käteen ja jätettiin lentokentälle.”

He muodostivat nykyiset marat. Toinen syy jengien nousuun on vielä raadollisempi. Kun vanhemmat joutuivat lähtemään siirtolaisiksi, lapset jäivät sukulaisille.

”Näissä maissa on kasvanut kokonainen sukupolvi lapsia kaduilla, ilman vanhempia. Näille lapsille ja nuorille jengit tarjoavat yhteisön, perheen, jota heillä ei muuten ole”, Quesada sanoo.

Kaikki eivät toki liity jengeihin vapaaehtoisesti.

”Lapsia pakotetaan tekemään asioita, joita he eivät haluaisi. Toimimaan välittäjinä, avustamaan rikoksissa. Jos kieltäytyy, tapetaan”, Maria Teresa Rivera sanoo. Jengit uhkailivat myös Riveran 9-vuotiasta poikaa sillä aikaa, kun hän itse oli vankilassa.

Jengiväkivalta on yksi syy sille, miksi keskiamerikkalaisten siirtolaisten joukossa on niin paljon yksin matkustavia lapsia ja nuoria, Florencia Quesada sanoo. Jos vaihtoehtona on kuolema tai rikollinen elämä ja vankila, menetettävää ei ole.

Uutena tulokkaana äärikonservatiiviset herätysliikkeet

Keski-Amerikan massiiviseen siirtolaisuuteen johtaneen humanitaarisen kriisin taustalla on monia muitakin syitä. Ilmastonmuutoksen myötä luonnonkatastrofit, kuten hurrikaanit, tulvat ja kuivuus, ovat lisääntyneet, mikä on heikentänyt ruokaturvaa erityisesti maaseudulla.

Kansainvälisten suuryritysten, kaivosteollisuuden ja suurmaatalouden intressit ja luonnonvarojen hyväksikäyttö, josta taloudelliset eliitit hyötyvät, ajavat alkuperäiskansoja mailtaan.

Perinteisen taloudellisen ja sotilaallisen vallan lisäksi uutena tulokkaana korruptoituneen poliittisen eliitin piiriin ovat nousseet äärikonservatiiviset protestanttiset herätysliikkeet. Osin Yhdysvalloista saadun rahoituksen turvin, Quesada sanoo.

Samasta taustasta ponnistaa muun muassa Brasilian presidentti Jair Bolsonaro.

Uskonnollisten ääriliikkeiden valta on osaltaan syy siihen, että naisten aseman parantaminen tai esimerkiksi aborttioikeuden laajentaminen on Keski-Amerikassa niin vaikeaa.

”Nykyään yhä useammat naiset hyväksyvät abortin. He tietävät, että kuka tahansa voi joutua siihen tilanteeseen. Mutta sitä ei oikein voi sanoa ääneen”, Maria Teresa Rivera sanoo.

Riveran oma tarina päättyi lopulta hyvin. Ihmisoikeusjärjestöjen kampanjoinnin ja kansainvälisen julkisuuden ansiosta Rivera vapautettiin viiden vuoden vankeuden jälkeen vuonna 2016 todisteiden puutteen vuoksi.

Syyttäjä vaati kuitenkin Riveran vangitsemista uudelleen. Rivera pakeni maasta ja asuu nykyään poikansa kanssa Ruotsissa. Hän on ensimmäinen pakolainen, joka on saanut turvapaikan aborttilainsäädäntöön liittyvien syiden takia.

Millaista elämä Ruotsissa on?

”Aluksi oli vaikeaa, muutos oli niin suuri. Mutta sitten sanoin itselleni: olet ollut paljon pahemmissakin paikoista, selviät kyllä tästäkin.”

Ruotsista käsin Rivera kampanjoi muiden keskenmenon tai abortin vuoksi vangittujen naisten vapauttamisen puolesta. Neljäkymmentä on jo saatu ulos, ainakin kuusitoista odottaa vielä.

Osa on odottanut jo viisitoista vuotta.