Nepalissa on 129 puhuttua kieltä, ja uusia tunnistetaan yhä, mutta samalla monia jo tunnettuja vähemmistökieliä uhkaa katoaminen. Sukupuuttolistan kolme seuraavaa kieltä tiedetäänkin jo: duraa, kusundaa ja tillungia puhuu kutakin enää yksi ihminen maailmassa.

”Kun kieliä ei enää puhu kukaan, emme pysty pelastamaan niitä. On onnekasta, että olemme tunnistaneet uusia. Mutta on onnetonta, että niitä puhuu vain hyvin harva ihminen ja niin nekin saattavat pian hävitä”, Lok Bahadur Lopchan Nepalin kielikomissiosta sanoo.

Kielikomission tehtävänä on säilyttää Nepalin kielellinen monimuotoisuus. Siinä onkin työtä, sillä suurimmatkin vähemmistökielet ovat menettämässä ensimmäisen kielen asemaansa.

Kuningas Mahendran valtakaudesta 1955–1972 lähtien valtio on ajanut nepalia maan yleiskieleksi, ja lapsiaan kouluttaville vanhemmille on tullut tärkeimmäksi lasten nepalin ja englannin taito. Uskotaan, ettei äidinkielestä ole hyötyä työelämässä.

”Nepalin kielten katoaminen on seurausta tietoisesta politiikasta. Meidän kielellinen perintömme pyyhkäistiin pois, jotta luotaisiin yhtenäinen kansallinen identiteetti”, ääninäyttelijä Supral Raj Joshi, 29, toteaa.

Joshi itse unohti lapsuudenkotinsa nepal bhasan, kun koulussa käytettiin vain nepalia ja englantia.

”Hallitseva luokka teki omasta kielestään kansalliskielen ja muut kielet kärsivät. Kielen kuolema ei ole menetys vain yhteisölle, vaan koko maalle ja maailmalle”, Shikshak-aikakauslehden päätoimittaja Rajendra Dahal sanoo.

Haudan partaalla keikkuvia kieliä yritetään kuitenkin pelastaa.

Kusundan ainokainen puhuja, 45-vuotias Kamala Kusunda, on perustanut koulun, jossa hän opettaa kusundaa yli kahdellekymmenelle oppilaalle. Duran viimeinen puhuja Muktinath Ghimire aikoo myös perustaa koulun.

Myös erityisesti ulkomaille muuttaneet nepalilaiset arvostavat kotimaansa kielellistä perintöä. Vanha äidinkieli antaa ulkomailla syntyneille lapsille identiteetin, yhdistää heidät sukuunsa.